Kansanpuisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kansanpuiston portti Nykvarnissa Södermanlandissa Ruotsissa.

Kansanpuistot (ruots. folkpark) erotuksena varsinaisesta kaupunkipuistosta ovat 1800-luvun lopulta alkaen syntyneitä, etenkin työväestölle tarkoitettuja yleisiä virkistysalueita kaupunkien laitamilla.[1] Kaupunkipuistojen kehityksessä ne ovat erityisesti ruotsalainen erikoispiirre työväenliikkeen vapaaehtoisina instituutioina.[2] 1800-luvun lopulta lähtien niitä on esiintynyt samassa merkityksessä myös Suomessa.[3]

Kansanpuistojen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisin kuin varsinaiset puistot kansanpuistot ovat saattaneet alun perin koostua esimerkiksi laajoista, kevyesti käsitellyistä metsä- ja niittyalueista tai joskus myös saarista, joissa maisemakuvan muokkaus varsinaisten puistojen tapaan ei ollut keskeisellä sijalla.[1] Omistukseltaan ne saattoivat alun perin olla yksityisiä, luonteeltaan filantrooppisia, tai myös työväen järjestöjen ylläpitämiä.[4]

Tanssilava kansanpuistossa Tolleredissa Ruotsissa.

Varsinkin Ruotsissa kansanpuistojen on katsottu ilmaisseen työväestön omaa halua vapaa-ajan viettoon muualla kuin julkisissa kaupunkipuistoissa, samalla kun esimerkiksi Suomessa Helsingissä työväestön joukkoesiintymistä kaupunkikeskustojen puistoissa saatettiin pitää niiden arvoa alentavana vielä itsenäisyyden ajalla. Työväen oletettiin viihtyvän paremmin luonnon "kodikkaassa" helmassa, vaikka työväen omat kannanotot viittaavatkin pikeminkin tasa-arvon vaatimuksiin "hienojen" puistojen tarjonnassa, joita esimerkiksi Helsingissä rakennettiin enemmän keskiluokan asuttaman "kivikaupungin" kaupunginosien yhteyteen eikä niinkään tiheämmin asuttuihin työläiskaupunginosiin.[5]

Kansanpuistot oli tarkoitettu erityisesti sunnuntai- ja juhlapäivien viettoon, ja sekä Ruotsissa että Suomessa niihin on liittynyt myös ohjelmallista toimintaa, "kaupunkilaiskansanhuveja", puistomaisessa ympäristössä.[6] Suomalaisista kansanpuistoista Saaren kansanpuistossa Tammelassa lähellä Forssan teollisuusyhdyskuntaa on järjestetty muun muassa juhannusjuhlia ja kesäteatteriesityksiä lähes koko puiston olemassaolon ajan 1930-luvulta alkaen[7] ja Turussa Ruisrock-festivaali on vuodesta 1972 järjestetty Ruissalon Kansanpuistossa.

Kansanpuistoja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanpuistoja on Suomessa esimerkiksi Helsingissä ollut eri aikoina muun muassa Mustikkamaalla,[8] Korkeasaaressa,[9] Seurasaaressa[10] ja Hakasalmen puistossa[11]. Näiden ohella myös Tehtaanpuisto, Eläintarha ja jopa Kaisaniemi saatettiin rinnastaa kansanpuistoihin, kun niiden käyttäjistä merkittävä osa oli työväkeä.[9]

Nykyään tai aikaisemmin tunnettuja kansanpuistoja ovat Suomessa ainakin seuraavat:

Helsingissä termiä kansan­puisto lakattiin virallisesti käyttämästä 1950-luvun lopulla. Helsingin kaupungin vuoden 1958 kunnallis­kertomuksessa mainitaan vielä, että kaupungin urheilu- ja retkeily­toiminnan hallinnassa oli joukko kansan­puistoja sekä lisäksi kaupungin alueen ulko­puolella sijainneet Pirttimäen, Rastilan ja Uutelan ulkoilualueet.[18] Sitä vastoin vuoden 1959 kunnalliskertomuksessa myös aikaisemmat kansan­puistot luetellaan ulkoilu­alueiden joukossa.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häyrynen, Maunu: Maisemapuistosta reformipuistoon. Helsingin kaupunkipuistot ja puistopolitiikka 1880-luvulta 1930-luvulle. Entisaikain Helsinki XIV. Helsinki: Helsinki-Seura, 1994. ISBN 951-9418-10-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Häyrynen 1994: 18, 211.
  2. Häyrynen 1994: 56.
  3. Häyrynen 1994: 18, 28, 74, 95-96.
  4. Häyrynen 1994: 18, 28, 211.
  5. Häyrynen 1994: 56, 211.
  6. Häyrynen 1994: 18, 28.
  7. Saaren kansanpuisto Tammelan kunta. Viitattu 19.9.2009.
  8. Häyrynen 1994: 28
  9. a b Häyrynen 1994: 18
  10. a b Häyrynen 1994: 74.
  11. Häyrynen 1994: 95-96
  12. Ruissalon kansanpuisto Ruissalon kansanpuiston säätiö. Viitattu 10.10.2008.
  13. Seurasaaren Kansanpuisto 120 vuotta, Seurasaaren ulkomuseo 100 vuotta, pääjuhla Helsingin kaupunki. Viitattu 10.10.2008.
  14. Saaren kansanpuisto Tammelan kunta. Viitattu 10.10.2008.
  15. Hyvinkää. Hyvinkään Sveitsin kansanpuisto Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 10.10.2008.
  16. Vuohensaaren kansanpuisto Fonecta. Viitattu 10.10.2008.
  17. Helsinki. Tuurholman kansanpuisto ja kartanomaisema. Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto.
  18. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta 1958, jälkimmäinen osa, s. 207. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1961. Teoksen verkkoversio.
  19. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta 1959, jälkimmäinen osa, s. 228-229. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1962. Teoksen verkkoversio.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersson, Stefan: Det organiserade folknöjet: en studie kring de svenska folkparkerna 1890-1930-talet. Väitöskirja. Lund: , 1987. ISBN 91-7900-375-3. (ruotsiksi)

Linkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]