Käpylä
| Käpylä | |
|---|---|
| Kottby | |
 Puu-Käpylää |
|
 Kaupungin kartta, jossa Käpylä korostettuna. Helsingin kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Helsinki |
| Suurpiiri | Keskinen suurpiiri |
| Kaupunginosa nro | 25 (osa-alue 250) |
| Pinta-ala | 1,77[1] km² |
| Väkiluku | 8 099[2] (2019) |
| Väestötiheys | 4575 as./km² |
| Osa-alueet | On itse osa Vanhankaupungin peruspiiriä |
| Postinumero(t) | 00600, 00610 |
| Lähialueet | Kumpula, Pasila, Metsälä, Patola, Veräjämäki, Koskela |
Käpylä (ruots. Kottby) on noin 8 000 asukkaan kaupunginosa Helsingissä. Hallinnollisesti Käpylä on osa Vanhankaupungin peruspiiriä. Se sijaitsee Itä-Pasilan, Kumpulan, Oulunkylän ja Koskelan välissä noin viisi kilometriä Helsingin keskustasta pohjoiseen. Lännessä ja pohjoisessa Käpylä rajoittuu päärataan.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käpylä on saanut nimensä Kottbyn tilasta. Kottbyn tila, joka mainitaan ensi kerran 1556 muodossa Kåtteby, on sijainnut viereisessä Oulunkylässä. Tilan maat jaettiin vuonna 1823 osiin A Kottby ja B Kottby sekä jälkimmäinen edelleen vuonna 1906 osiin B² Kottby ja Lands-Kottby. Nyky-Käpylän puoleinen osa, B² Kottby, liitettiin Helsinkiin 1906 Kumpulan kartanon liitoksen yhteydessä.[3] Tilat A Kottby ja Lands-Kottby tulivat kuulumaan vuonna 1921 muodostettuun Oulunkylän kuntaan, joka liitettiin Helsinkiin vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa.[4] Kottbyn päärakennus on edelleen nykyisen Oulunkylän keskustassa.
Käpylän suomenkielinen nimi on johdettu ruotsinkielisestä olettaen, että nimen taustalla olisi ruotsin kielen sana kotte, käpy. Todellisuudessa sana lienee viitannut Kottbyn tilan isännän pienikokoiseen, paksuun tai kömpelöön olemukseen. Ennen vuotta 1920 suomenkielinen nimi esiintyi myös muodossa Käpykylä.[5]
Nimellä Kottby (suom. Vanha Käpylä) on 1900-luvun alkupuolella tarkoitettu myös Metsälän aluetta nykyisen Käpylän vieressä.
Rautatieasema ja asuinrakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käpylän rautatieasema perustettiin vuonna 1910. Sitä kutsuttiin aluksi Kottbyn laituriksi.[6]
Käpylän rakentamista asuntoalueeksi alettiin suunnitella 1910-luvulla. Vuonna 1917 tarkoitusta varten perustettiin Helsingin Kansanasunnot -niminen työväen asuntoyhtiö, joka teki asiasta sopimuksen Helsingin kaupunginvaltuuston kanssa. Alueen asemakaavan laativat samana vuonna Birger Brunila ja Otto-Iivari Meurman osana laajempaakin aluetta käsittävää asemakaavaehdotusta. Kaavaa jouduttiin myöhemmin muuttamaan, mutta katuverkon osalta Käpylä rakennettiin suunnilleen ehdotuksen mukaiseksi.[7]
Ensimmäiseksi rakennettiin 1920-luvulla Pohjolankadun molemmin puolin sijaitseva, puutarhakaupunkiaatteen pohjalta suunniteltu puutaloalue, Puu-Käpylä. Ajatuksena oli rakentaa edullisia, helpporakenteisia puutaloja kaupungin asuntopulan helpottamiseksi.
Puu-Käpylä edustaa varhaista standardisoitua asuntorakentamista. Arkkitehti Akseli Toivosen suunnittelemilla rakenteilla neljän huoneiston puutalon rakentaminen kesti pari viikkoa.[8] Hieman uudempia omakotialueita on Käpylässä myös Mäkelänkadun länsipuolella sekä Taivaskallion itärinteellä.
Myöhemmin, 1930-luvulta lähtien, on Käpylään rakennettu myös kerrostaloalueita. Niistä tunnetuimpia ovat Olympiakylä ja Kisakylä. Kun Helsinkiin suunniteltiin kesäolympialaisia 1940, jotka tosin sodan vuoksi jouduttiin peruuttamaan, rakennettiin Puu-Käpylän ja Koskelantien väliin Olympiakylä. Vuoden 1952 olympialaisia varten rakennettu Kisakylä taas sijaitsee sen naapurina Koskelantien eteläpuolella.
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puu-Käpylä on 1920-luvun ”englantilaistyyppisenä” puutaloalueena huomattava yhtenäinen rakennuskokonaisuus, jolla on historiallista arvoa.[9] Se oli kuitenkin 1960-luvulla tarkoitus purkaa ja rakentaa tilalle kivisiä pienkerrostaloja. Helsingin kaupunki ja Helsingin kansanasunnot järjestivät 1959 suunnittelukilpailun alueen uudistamiseksi. Sen voitti suunnitelma, jonka olivat laatineet arkkitehdit Ahti Korhonen ja Erik Kråkström.[10] Kaava ei olisi velvoittanut vanhojen purkua, mutta alkuperäinen ajatus oli että rakennusten kunnostaminen olisi ollut kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Suunnitelmista nousi julkinen kohu. Perustettu komitea tuli 1971 valmistuneessa mietinnössään siihen tulokseen, että rakennukset ovat kunnostettavissa ja rakennushistoriallisesti arvokkaita. Suojelukaava astui voimaan samana vuonna.[11]
Taivaskallion laella toimi sotien aikana raskas ilmatorjuntapatteri Taivas, josta muistona kalliolla on useita ilmatorjunta-asemia ja yksi ilmatorjuntatykki. Käpylän kirkko edustaa funktionalismia. Käpylässä sijaitsee myös Karjalatalo, joka on rakennettu sotien jälkeen karjalaisten kokoontumispaikaksi.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ykkosdivarin jalkapalloseura Käpylän Pallo pelaa nykyään kotiottelunsa Vallilanlaaksossa, KäPa Campuksella. Aiemmin seura on pelannut kotiottelunsa Käpylän liikuntapuistossa Max Westerberg -areenalla. Myös entisaikojen maineikas urheiluseura Käpylän Urheiluveikot pelasi kotiottelunsa samalla paikalla, silloisella Käpylän raviradalla. Lisäksi Käpylässä toimii Käpylän voimistelijat.
Karjalatalolla toimii monia orkestereita ja kuoroja, joista yleisesti tunnetuin on Viipurin Lauluveikot -mieskuoro. Karjalatalolla järjestetään monia kulttuuriesityksiä ja tapahtumia.
Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin luonnontiedelukio, Yhtenäiskoulu, Käpylän peruskoulu ja Kottby lågstadieskola toimivat Käpylässä.
Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käpylään kulkevat raitiolinja 1, jolla on siellä päätepysäkki, sekä Tuusulanväylän bussilinjat. Tuusulanväylä alkaa Käpylästä Mäkelänkadun päästä, ja vilkasliikenteinen poikittaisväylä, Hakamäentie, johtaa Käpylästä Haagaan. Käpylän rautatieasemalla pysähtyvät lähijunalinjat I, K, P ja T.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Helsinki alueittain 2013 Maaliskuu 2014. Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsingin kaupunki. Viitattu 24.11.2014.
- ↑ http://www.aluesarjat.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sirkka Impola: ”Oulunkylä – Huvilayhdyskunta ja taiteilijasiirtola”, Entisaikain Helsinki viii, s. 10–12. Helsinki: Helsinki-Seura, 1970.
- ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet', s. 114. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
- ↑ Tuomela, Eija (toim.): Käpylä – hymykuoppa Helsingin poskessa, s. 11, 19. Käpylä-seura, Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto ja Helsingin kaupunki, 1987. ISBN 951-771-708-3.
- ↑ https://web.archive.org/web/20060622163533/http://www.hel2.fi/Ksv/Aineistot/Liikennesuunnittelu/kotiseutureitit/7PasVanh.pdf
- ↑ Asta Korppi: Meidän Käpylä, s. 13–15. Tintta Kustannus, 2007. ISB 978-952-92-2342-8.
- ↑ Hautajärvi, Harri (toim.); Nikula, Riitta: ”Torpasta Lähiöön - Suomen asuntorakentamisen pitkä taival”, Rakennetun Suomen tarina, s. 39, 41. Rakennustieto Oy, 2018. ISBN 978-952-267-250-6.
- ↑ Asuinalue Helsingin Kansanasunnot HeKa. Arkistoitu 20.1.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ Pyy-Käpylän puutalojen tilalle kaksikerroksisia kivirakennuksia. (HS 50 vuotta sitten) Helsingin Sanomat, 15.4.2014, s. B15.
- ↑ Aura Kivilaakso: Puu-Käpylän kaavoituskiista (Lähteessä kirjallisuusluettelo) 17.11.2011. Rakennusperinto.fi. Arkistoitu 15.4.2015. Viitattu 15.4.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Käpylä Kaupunginosat-sivulla
- Puu-Käpylä nähtävyytenä My Helsinki -sivustolla
- Eeva ja Simo Ristan valokuvia Käpylästä ja muualta Helsingistä 1969–1987 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Käpylän kaupunki, Helsingin Sanomat, 05.11.1922, nro 300, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Helsingin ensimmäinen puutarhaesikaupunki täyttää vuosia. Sanoin ja kuvin 20-vuotiasta Käpylää, Helsingin Sanomat, 02.04.1939, nro 89, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
