Suomen kaarti
Sivulta puuttuu 
Suomen kaarti, virallisesti Henkikaartin 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoona (ven. Лейб-гвардии 3-й стрелковый Финский батальон, Leib-gvardii 3-j strelkovij Finskij bataljon), oli Venäjän keisarikunnan armeijan ainoa suomalainen kaartin joukko-osasto.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Vuonna 1817 perustettiin 150-miehinen opetuskomennuskunta Suomen sotaväkeä varten. Seuraavana vuonna se sai nimekseen Helsingin Opetuspataljoona. Vuonna 1827 pataljoona sai nimen Suomen Opetustarkk'ampujapataljoona ja sen miesluku nostettiin 300:sta 500:aan.
Vuonna 1829 kaarti korotettiin nuoren kaartin arvoon ja se sai nimen Henkivartioväen 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoona. Vuonna 1831 pataljoona otti osaa Puolan kapinan kukistamiseen. Huomattavimpaan taisteluunsa pataljoona joutui Turkin sodassa vuonna 1877, jolloin se otti 24. lokakuuta osaa rynnäkköön Gornyi Dubnjakia vastaan. Taistelussa kaatui 24 miestä ja haavoittui 5 upseeria ja 87 miestä.
Seuraavana vuonna pataljoona korotettiin Vanhan Kaartin arvoon. Vanha Kaarti oli keisarillisella Venäjällä urhoollisuudestaan tunnustetun sekä pitkään ja ansiokkaasti keisaria palvelleen kaartin joukko-osaston kunnianimitys. Vuodesta 1881 pataljoonaa täydennettiin asevelvollisilla, eikä värväyksellä kuten aiemmin. Toimintansa aikana Suomen kaartin pataljoona oli ainoa Suomen sotaväen kansainvälisiin tehtäviin käytetty joukko-osasto: vain se saatiin asevelvollisuuslain mukaan lähettää Suomen ulkopuolelle taistelutehtäviin. Vaikka vanhan väen suomalaisia asevelvollisia ei koskaan käytettykään sotatoimissa, kaartin pataljoona harjoitteli vuosittain Venäjällä muiden kaartin joukko-osastojen kanssa.
Kaarti tarkoitti alun perin hallitsijan henkivartioväkeä, jonka vuoksi Suomen kaartikin suoritti silloin tällöin hallitsijaperheen vartiointitehtäviä Pietarissa. Käsite "kaarti" laajeni vähitellen tarkoittamaan maan eliittijoukko-osastoa, hallitsijan omaa sotaväkeä. Venäjällä, kuten myös muualla, kaartinrykmenttejä arvostettiin enemmän kuin maan tavallisia linjarykmenttejä, minkä vuoksi Nuoren ja Vanhan Kaartin arvosta kannatti kilpailla. Kaartin joukko-osastot nauttivat keisarin erityistä suojelusta: keisariperheen jäsenet toimivat niiden kunniapäällikköinä ja kaartinrykmenteistä linjarykmentteihin siirtyneet upseerit saivat automaattisesti ylennyksen seuraavaan arvoasteeseen. Suomessa kaartin pataljoona nautti erityistä arvostusta, koska se edusti Suomen Venäjän puolustukseen antamaa panosta. Kaartin joukko-osaston arvo merkitsi tämän panoksen tunnustamista.
Henkikaartin 3. Suomen Tarkk'ampujapataljoona lakkautettiin palveluksen alueellisen laajuudesta ja sitä seuranneista kutsuntalakoista 1901-1903 johtuneen riidan tuloksena 1905, koska asevelvollisuus Venäjän armeijassa korvattiin sotilasmiljoonilla. Vuonna 1910 Henkikaartin garnisooni- eli varuskuntapataljoonana aloittanut ja myöhemmin reservijalkaväkirykmenttinä toiminut venäläinen joukko-osasto nimettiin Henkikaartin 3. Hänen majesteettinsa Tarkk'ampujarykmentiksi, ottaen näin aiemman Suomen kaartin paikan aina lakkauttamiseensa asti, vuoteen 1918. Kysymyksessä ovat kuitenkin kaksi täysin erilaisen historian omaavaa joukko-osastoa, joista vain vuoteen 1905 asti toiminut oli nimensä mukaisesti suomalainen ja näitä kahta ei tämän vuoksi pidäkään sekoittaa keskenään.
Komentajat [muokkaa]
- Anders Edward Ramsay 1829-1838
- Alexander Jakob von Wendt 1838-1850
- Gustav von Kothen 1850-1856
- Ernst Karl Adolf von Willebrand 1856-1861
- Gustav Robert Ehrnrooth 1861-1866
- Sebastian Albrekt von Etter 1866-1874
- Georg Edvard Ramsay 1874-1877
- Victor Napoleon Procopé 1877-1884
- Johan Fredrik Gustav Aminoff 1884-1888
- Georg Fredrik Alexander Synnerberg 1888-1895
- Kasten Fredrik Ferdinand de Pont 1895-1897
- Carl Fredrik August Langhoff 1897-1899
- Viktor Bernhard Hedlund 1899-1903
- Nikolaj Mexmontan 1903-1906
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- Gripenberg, G. A.: Lifgardets 3 Finska Skarpskyttebataljon 1812-1905 ett minnesblad. Helsinki: Söderström & Co, 1905. (ruotsiksi)
- Genos 67(1996): Full cirkel; Finska Gardets befäl 1829 och 1906 (ruotsiksi)
