Fredrik Vilhelm III

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fredrik Vilhelm III
Preussin kuningas
Valtakausi 16. marraskuuta 1797 – 7. kesäkuuta 1840
Edeltäjä Fredrik Vilhelm II
Seuraaja Fredrik Vilhelm IV
Brandenburgin vaaliruhtinas
Valtakausi 16. marraskuuta 1797 – 6. elokuuta 1806
Edeltäjä Fredrik Vilhelm II
Syntynyt 3. elokuuta 1770
Potsdam, Preussin kuningaskunta
Kuollut 7. kesäkuuta 1840 (69 vuotta)
Berliini, Preussin kuningaskunta
Puoliso Luise von Mecklenburg-Strelitz
Auguste von Harrach
Lapset Fredrik Vilhelm IV
Vilhelm I
Aleksandra
Frederika
Kaarle
Aleksandrine
Ferdinand
Louise
Albert
Suku Hohenzollern
Isä Fredrik Vilhelm II
Äiti Friederike Luise
Uskonto protestantti
Nimikirjoitus

Fredrik Vilhelm III (saks. Friedrich Wilhelm III., 3. elokuuta 1770 Potsdam7. kesäkuuta 1840 Berliini) oli Preussin kuningas vuodesta 1797 kuolemaansa saakka. Brandenburgin vaaliruhtinaana ja rajakreivinä hän kantoi nimeä Fredrik Vilhelm IV. Fredrik Vilhelm oli Brandenburgin viimeinen vaaliruhtinas, sillä arvonimestä luovuttiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan loppuessa vuonna 1806.[1]

Fredrik Vilhelm syntyi Potsdamissa Fredrik Vilhelm II:n ja tämän puolison Friederike von Hessen-Darmstadtin pojaksi vuonna 1770. Hän nai vuonna 1793 Luise von Mecklenburg-Strelitzin, jonka kanssa hän sai kymmenen lasta. Preussin valtaistuimelle hän nousi 16. marraskuuta vuonna 1797.

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaana Fredrik Vilhelm harjoitti alkujaan puolueettomuuspolitiikkaa. Tämä kuitenkin loppui, kun kuningas vuoden 1806 lokakuussa julisti sodan Ranskaa vastaan. Jenan–Auerstädtin taistelussa 14. lokakuuta 1806 Ranska kukisti Fredrik Vilhelmin johtaman Preussin armeijan. Preussin armeija luhistui ja Napoleon marssi Berliiniin.[1] Preussin kuninkaallinen perhe pakeni Itä-Preussin Memeliin. Sodan jälkimainingeissa Tilsitin rauhassa vuonna 1807 Preussi joutui luovuttamaan kaikki Elben länsipuoliset alueensa sekä Puolan alueensa Ranskalle.

Vuonna 1813 Fredrik Vilhelm solmi liiton Venäjän kanssa Ranskaa vastaan. Liittolaiset löivät Ranskan vuosien 1813 ja 1814 taisteluissa. Wienin kongressissa kuninkaan ministerit onnistuivat turvaamaan Preussin alueellisen laajentumisen.[1]

Uudistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Fredrik Vilhelmin ollessa toimeton useat ministerit toteuttivat Preussissa uudistuksia niin hallinnon kuin armeijankin suhteen kuningattaren kehotuksesta. Edellisen kuninkaan uskonto- ja sensuurimääräykset kumottiin. Wienin kongressin jälkeen kuningas kuitenkin muuttui taantumukselliseksi.[1]

Fredrik Vilhelmiä seurasi kuninkaana hänen vanhin poikansa, Fredrik Vilhelm IV.

Edeltäjä:
Fredrik Vilhelm II
Preussin kuningas
17971840
Seuraaja:
Fredrik Vilhelm IV
Edeltäjä:
Fredrik Vilhelm II
Brandenburgin vaaliruhtinas
17971806
Seuraaja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 786. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]