Marraskuun kansannousu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marraskuun kansannousu
Varsovan varuskunnan asevaraston valtaus, maalannut Marcin Zaleski.
Varsovan varuskunnan asevaraston valtaus, maalannut Marcin Zaleski.
Päivämäärä:

marraskuu 1830lokakuu 1831

Paikka:

Entiset Puola-Liettuan alueet.

Lopputulos:

Kapina kukistettiin.

Osapuolet

Puolan lippu Puolalaiset kapinalliset.

Venäjän lippu Venäjän keisarikunta

Komentajat

Józef Chłopicki
Michał Radziwiłł
Jan Skrzynecki
Henryk Dembiński
Kazimierz Małachowski

Hans Karl von Diebitsch
Ivan Paskevitš

Marraskuun kansannousu oli vuosina 1830 ja 1831 käyty kansannousu entisen Puola-Liettuan alueella Venäjän keisarikuntaa vastaan. Nimensä mukaisesti kansannousu alkoi 29. marraskuuta 1830. Alkumenestyksestä huolimatta kansannousu kukistettiin lopulta Venäjän armeijan avulla.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan jakojen jälkeen entiset Puola-Liettuan valtion alueet oli jaettu Venäjän, Itävallan ja Preussin kesken. Venäjällä Puolan alueille oli perustettu autonominen Puolan kuningaskunta, jota ei kuitenkaan koettu riittäväksi ratkaisuksi puolalaisen väestön taholta. Puolassa perustettiin useita salaseuroja ja Burschenschaften ja Carbonarien kaltaisia yhdistyksiä. Sejmissä oppositio keskittyi Adam Czartoryskin ja Vilnan yliopistossa Adam Mickiewiczin sekä Joachim Lelewelin ympärille. Venäjän keisari Aleksanteri I oli epäluuloinen puolalaisia kohtaan ja Puolan asemaa yritettiinkin heikentää vuodesta 1825 alkaen perustuslaillisen hallinnon murentamisella. Kansainvälinenkin tilanne kiristyi vuonna 1830 kun Ranskassa alkoi heinäkuun vallankumous ja Belgia irrottautui Hollannista. Keisari Nikolai I valmisteli Hollannin auttamista sotavoimin, mikä herätti pelkoja Puolassa puolalaisen sotaveän käytöstä Belgiaa vastaan.[1] Lisäksi uskottiin että Nikolai saattaisi käyttää sotatilaa syynä Puolan autonomian lakkauttamiseksi kokonaan[2].

Konstantinin murhayritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapinan aloituksena voidaan pitää suuriruhtinas Konstantin Pavlovitš Romanovin murhayritystä 29. marraskuuta 1830. Toimintaa tilanteen saralta oli suunitellut useampi puolalainen salaseura, mutta toiminnassa ensin onnistui upseerikoululla toiminut seura. 29. marraskuuta joukko upseerikoulun oppilaita yritti murhata Konstantinin epäonnistuen kuitenkin yrityksessään. Heidän onnistui kuitenkin murhata kolme puolalaista kenraalia, joista kaksi tapettiin tahallisesti liiasta venäläismielisyydestä. Kolmas sai surmansa vahingossa.[2]

Kapina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emilia Plater ja puolalaisia viikatemiehiä.

Murhayrityksen jälkeen salaliittolaiset yrittivät vallata Varsovan varuskunnan asevaraston, missä onnistuttiinkin kun heihin liittyi kaupunkilaisia. Seuraavana päivänä koko Varsova oli kapinallisten hallussa. Konstantin pakeni Varsovasta kapinan laajettua. Kapinan jatko oli epävarma siihen asti, kun kenraali Józef Chłopicki julistautui diktaattoriksi. Keisari Nikolai päätti puolestaan käyttää Puolaan Hollantiin menoa varten koottua siirtoarmeijaa puolalaisia vastaan. Tämä johti osaltaan vastarinnan tiivistymiseen. 25. tammikuuta 1831 sejm julisti, että Nikolai oli menettänyt Puolan valtaistuimen. Chłopicki luopui diktaattorin asemastaan ja tilalle tuli Adam Czartoryskin johtama sejmille uskollinen hallitus.[2]

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoranainen sota puolalaisten ja venäläisten välillä alkoi vuoden 1831 helmikuussa ja se kesti lokakuuhun. Venäjän armeijalla oli kaksinkertainen määräylivoima puolalaisiin nähden, mutta toisaalta Puolan armeija oli hyvin koulutettu ja se saattoi taistella sitä tukevan väestön seassa. Kansannousu levisi myös Liettuaan ja entisille Puolan itäalueille. Puolalaiset yrittivät vedota Venäjän mahdollisiin vallankumouksellisiin ja esimerkiksi sejmin ilmoitus Nikolain valtaistuimen menetyksestä oli ajoitettu dekabristien teloittamisen viisivuotispäivälle. Apua ei kuitenkaan saatu Venäjältä merkittävissä määrin. Lisäksi esimerkiksi tuon ajan Venäjän johtava runoilija Aleksandr Puškin tuomitsi puolalaisten toimet. Apua yritettiin saada myös Ranskasta ja Britanniasta, mutta konkreettisin tuki rajoittui mielenilamisuihin, kuten ranskalaiseen runoon La Varsovienne.[3] Lisäksi esimerkiksi Eau de Colognea myytiin nimellä Eau de Pologne[4]. Kapinaliike radikalisoitui vuoden 1831 kesästä lähtien ja lopulta valtaan oli noussut uusi diktaattori Jan Krukowiecki. Venäläiset sotajoukot kukistivat lopulta kapinan päällikkönsä sotamarsalkka Ivan Paskevitšin johdolla.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalainen Prometheus, maalaus kapinan kukistamisesta. Maalannut Horace Vernet vuonna 1831.

Kapinan jälkeen Puolan käskynhaltijaksi nousi venäläisiä johtanut Ivan Paskevitš. Puolan autonomia korvattiin vuonna 1832 voimaan tulleella orgaanisella statuutilla, joka takasi Puolalle Suomen kaltaisen itsehallinnon. Kuitenkin jo vuonna 1833 maahan julistettiin poikkeustila, joka jatkui seuraavat 20 vuotta. Tällöin suljettiin Varsovan ja Vilnan yliopistot ja Puolan oma armeija lakkautettiin. Kapinan johdosta jaettiin 200–300 kuolemantuomiota, joista suurin osa annettiin poissaoleville. Lisäksi yli 3 000 tilaa takavarikoitiin ja 45 000 perhettä pakkosiirettiin Venäjän sisäosiin. Varsovan pohjoispuolelle rakennettiin Aleksanterin sitadelli-linnoitus[3] ja kuuluisaksi tullut pavilijonki numero 10 poliittisille vangeille[4]. Kapina seurauksena Puolasta lähti yli 10 000 pakolaista[5], joista suurin osa suuntasi Ranskaan, Saksaan ja Italiaan. Pakolaisten joukossa alkoi poliittinen toiminta, jonka keskuksena oli Hôtel Lambert Pariisissa. Puolalaisia taisteli myöhemmin useissa eri vapaussodissa Saksassa, Italiassa ja Balkanilla, sekä Pariisin kommuunin taisteluissa.[6] Puolan kapinan voidaan nähdä myös pelastaneen Belgian itsenäisyyden, kun kapina sitoi Venäjän siirtoarmeijan Puolaan[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hovi 1993, s. 75
  2. a b c d Hovi 1993, s. 76
  3. a b c Hovi 1993, s. 77
  4. a b Johnsson ja Lautela 2004, s. 61
  5. Johnsson ja Lautela 2004, s. 62
  6. Hovi 1993, s. 78