Havis Amanda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Havis Amanda
Ville Vallgren, Havis Amanda, (1906) 1908.jpg
nimi Havis Amanda
tekijä Ville Vallgren
valmistumisvuosi 1906
taiteenlaji pronssiveistos, suihkulähde
korkeus 500 cm
sijainti Kauppatori
paikkakunta Helsinki
Havis Amanda vuoden 1985 postimerkissä
Mantan lakitus vappuna 2011.
Tatzu Nishi, Hotel Manta of Helsinki, 15.8.-12.10.2014.

Havis Amanda on kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Pariisissa vuonna 1906 muovailema pronssipatsas ja suihkulähde Helsingissä Kauppatorin laidalla. Alkuperäiseltä nimeltään se on Merenneito. Patsas symboloi merestä nousevaa Helsinkiä. Suihkulähdekokonaisuudessa on naisfiguurin lisäksi neljä altaan reunustaa kiertävää merileijonaa sekä vettä suihkuttavia kaloja. Veistososat ovat pronssia ja allas punaista rapakivigraniittia.[1] Altaan suunnittelija on Eliel Saarinen.[2] Veistos on yksi Helsingin suosituimpia ja tunnetuimpia taideteoksia. Vappuna patsas on ylioppilaiden juhlinnan keskipiste, kun se pestään ja lakitetaan.[3]

Viisi metriä korkea patsas kuvaa merenneitoa, joka on päättänyt jättää kotinsa meressä ja astua maihin. Pronssiin on ikuistettu tilanne, jossa neito on noussut alastomana vedestä ja seisoo kalliopaadella.[4] Vallgrenin ajatuksissa hänen tunnetuimmaksi[2] teoksekseen muodostunut Havis Amanda oli Helsingin ruumiillistuma, "Itämeren tytär".[5]

Merenneito Havis Amanda on Vallgrenin pariisilaista art nouveau -henkistä tuotantoa, jonka ominaispiirteitä ovat viehättävä ja taitava muovailu. Monumentaalisuudestaan huolimatta Havis Amandassa on katsottu olevan samaa herkkyyttä kuin Vallgrenin pienoisveistoksissa.[1]

Synty, paljastus ja mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa opiskellut ja siellä jo paljon meriittiä kuvanveistäjänä hankkinut Ville Vallgren oli kauan saanut odottaa Suomesta merkittävää patsastilausta. Vihdoin vuonna 1904 Suomen Taideyhdistyksen johto, erityisesti Albert Edelfeltin ja Leo Mechelinin aloitteesta, esitti Helsingin kaupunginvaltuustolle ehdotuksen, että tilattaisiin ulkoilmaveistos Ville Vallgrenilta. Tilaus tehtiinkin vuonna 1905, valettiin pronssiin 1906 ja kaksi vuotta myöhemmin Merenneito (Havis Amanda) -suihkukaivo paljastettiin Helsingin kauppatorilla.[3] Vuonna 1907 Havis Amanda oli ollut näytteillä Pariisin taidesalongissa ja ranskalaiset olivat kaavailleet jo sen sijoittamista Champs-Élysées'n varrelle.[1]

Vaikka patsas merileijonineen valettiin Ranskassa, se kuljetettiin kuitenkin laivalla Suomeen osiksi paloiteltuna.[2] Patsaan paljastustilaisuus oli varhain sunnuntai-aamuna 20. syyskuuta 1908 ilman juhlallisuuksia. Patsasta ympäröivä allas on Eliel Saarisen suunnittelema ja veistetty Vehmaan punaisesta graniitista.[2]

Kirjeessään Porvoon museoyhdistykselle Ville Vallgren kertoo naisfiguurin malleina olleen kaksi 19-vuotiasta pariisitarta, Mademoiselle Léonie Tavier ja Mademoiselle Marcelle Delquini.[1]

Aihe, nimet ja nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksessa suihkulähteen tekemisestä määritellään sen aiheeksi "Helsingfors uppstigande ur havet". Pääfiguurin tuli olla nainen ja myös kalat ja merileijonat mainitaan.[6] Heti julkistamisen jälkeen veistosta alettiin kutsua Havis Amandaksi ja erityisesti suomenkieliset myös Haaviston Mantaksi ja Kaivo-Mantaksi, myöhemmin tuttavallisesti pelkäksi Mantaksi. Teosta on myös kutsuttu nimillä Merenneito,[7][8] Vallgrenin merenneito, Vedenneito, Neiti Helsinki, Helsinki-neito sekä erityisesti pilakuvien yhteydessä Suihku-Manta, Haaviston Manta tai Havis Manta.[9]

Voittajaksi nimikiistassa tuli lopulta Vallgrenin itsensä muotoilema "Havis Amanda". Ruotsin hav tarkoittaa merta ja amanda latinan rakastettua, eli yhdessä "Meren Rakastettu". ”Havis-Amanda oli piika hukkuessaan, mutta syntyi uudelleen merenneidoksi ylenneenä”, Vallgren tarinoi.[10] Vallgrenin itsensä mukaan merestä nousseen naisen hahmo symboloi Helsinkiä ja sen syntyä. Hän itse käytti suihkulähteestä nimityksiä ilmaisuja "min fontän" ja "Havis Amanda fontän".[6] Vallgren ilmoitti myös, että Havis Amandan laillisena isänä hän tuntee olevansa velvollinen antamaan tyttärelleen ohjeita. Nämä hän antoi runossaan "Till min dotter".[11]

Patsaskiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan teos herätti ristiriitaisia tunteita ja sysäsi alkuun yhden maamme ensimmäisistä laajamittaisista kulttuurikiistoista. Liian ranskalaisena ja keimailevana pidetyssä leveälanteisessa naishahmossa ei nähty tippaakaan Suomi-neidon ylevästä ja luonnollisesta kauneudesta. Monissa lehtikirjoituksissa vaadittiin jopa patsaan poistamista julkiselta paikalta.[3] Patsasta koskeva keskustelu alkoi jo kinasteluna sijoituspaikasta, kunnes Albert Edelfeltin päättäväinen esiintyminen johti Kauppatorin valitsemiseen.[4]

Varsinainen mielipiteenvaihto käynnistyi paljastamisen jälkeen syyskuussa 1908. Lokakuussa Helsingin Suomalainen Seura ja Naisasialiitto Unioni ilmaisivat paheksuntansa Helsingin kaupungin viranomaisille, jotka olivat veistoksen tilanneet. Nähtiin, että ylevän ja puhtaan alastomuuden sijaan Vallgrenin "naikkonen" yllytti toriyleisöä siveettömiin ajatuksiin naista kohtaan "pienistä poikapahasista ja rantajätkistä totiseen maalaiskansaan". Tuoreet naiskansanedustajat näkivät Havis Amandan hyökkäykseksi ajamaansa siveyslainsäädäntöä ja prostituution rajoittamista vastaan.[12] Naisasialiike vaati Lucina Hagmanin johdolla sellaisen teoksen poistamista, joka heidän mielestään kuvasi rietasta katunaista.[1] Alastomuus julkisella paikalla, vaikka taideteoksena kauhistutti. Lucina Hagman paheksui patsasta ”koristuslaitoksena ja säädyttömänä kokottina”.[10]

Lääkärien mielestä veistoksen anatomia ei ollut oikea – lantio oli liian leveä ja asento täysin mahdoton. Suihkulähteen merileijonat olivat monen mielestä epäkansallinen eläinvalinta.[5]

Naisasialiikkeen kritiikki sisälsi myös arvostelua patsaan tilannutta "miesklikkiä" kohtaan. Naisten ääni -lehti valitti: "Kaiken, mitä taide- ja intelligenssi-aristokratia tuottaa, pitää olla mukisematta kaunista, hyvää ja ensiluokkaista, eivätkä plebeijit saisi sitä siis arvostella." Miehinen osapuoli kävi vastahyökkäykseen, jossa muun muassa Hufvudstadsbladetin taidekriitikko Gustav Strengell totesi, että "Vallgrenin 'pronssityttö' oli tällaiselle yleisölle kuin helmi sioille ja monumentaalisinta koko taideteosasiassa oli naisasianaisten monumentaalinen typeryys".[13]

Myös työväenliikkeen lehdistössä julkaistiin kritiikkiä veistoskiistan alussa. Sosialidemokraattisen puolueen Työmiehen mielestä Havis Amanda oli "ruokoton, ruumiltaan 'kerrassaan ruma' ja asennoltaan 'mitä luonnottomin'. Myös teoksen hinta aiheutti närkästystä: "Ja vieläpä on tullut tämä maksamaan Helsingin kaupungille 80 000 markkaa; sillä summalla olisi jo voinut pelastaa monta Helsingin neitosta vankilasta ja vaivaistalosta."[14]

Patsaskiistan taustalla oli myös jännite suomen -ja ruotsinkielisen sivistyneistön välillä. Ruotsinkieliset liberaalit halusivat antaa Suomesta kuvan modernina, teollistuvana, eurooppalaisena maana, kun taas fennomaanit korostivat suomalais-ugrilaisen erityislaadun merkitystä. Havis Amandan taakse asettuivat alusta asti äänekkäimmin ruotsinkieliset kosmopoliitit, joille Vallgren edusti modernia eurooppalaista kulttuuria. Vastapuolella olivat fennomaanit, joille suihkulähteen nais- ja eläinfiguurit olivat tekijänsä tavoin (Vallgren asui suurimman osan elämästään Pariisissa ja oli Ranskan kansalainen vuodesta 1902 alkaen) "epäkansallisia" ja "vieraita keskuudessamme" vailla suomalaista omalaatuisuutta.[15]

”Minun silmissäni Vallgrenin merenneito on hauskin ja viattomin tyttö koko Helsingin kaupungissa.”

– Taidemaalari Pekka Halonen, Argus 21, 1908[2]

Kulttuurilehti Arguksessa kaksitoista keskeistä suomalaista kulttuurivaikuttajaa muun muassa Akseli Gallen-Kallela, Eliel Saarinen, Pekka Halonen ja Armas Lindgren antoi suihkulähteelle siunauksensa vaatien, että veistosta tulisi arvioida taiteellisin, eikä moraalisin perustein.[16]

Alun perin pyrkimyksenä oli saada Helsinkiin eurooppalaista ilmettä ja elävöittää kaupunkikuvaa.[1]

Taide-eliitti, joka tuohon aikaan oli hyvin miesvaltaista, vertasi näkemäänsä italialaisen Botticellin teokseen Venuksen syntymä.[10] Puolustajat painottivat teosta urbaanina metropolin symbolina eikä minään kalevalaisena neitona. Ville Vallgren seurasi kiistaa hämmästyneenä. "Kysehän on merenneidosta, joka juuri nousee aalloista. On itsestään selvää, että hän sellaisissa olosuhteissa on alaston. Hän kääntyy, luonnollisestikin sanoakseen hyvästit elementille, jonka on jättämässä. [--] Jaa-a, minkä minä voin sille, että yleisö Suomessa ymmärtää niin vähän taidetta?"[3]

Lakitusperinne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteen mukaan ylioppilaat lakittavat patsaan suurella valkolakilla joka vuosi vapun aattona. Ensimmäisen kerran lakitus tapahtui joko vuonna 1909[4] tai joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1921[17]. Alkujaan se lakitettiin luvattomasti, mikä kuitenkin toistui lähes joka vuosi, mutta vuodesta 1951 lähtien siihen on ollut virallinen lupa.[2], ja keskiyöllä vappuyönä tapahtuneesta lakituksesta muodostui suosittu yleisötapahtuma. Siihen liittyi kuitenkin myös paljon järjestyshäiriöitä, joiden vuoksi tilaisuus siirrettiin vuonna 1978 alkuiltaan, kello 18:aan.[4]

Uudemman tradition mukaan ylioppilaat panevat valkolakin päähänsä vappuaattona klo 18 heti Havis Amandan saatua oman lakkinsa, mutta teekkarit kuitenkin painavat lakin päähänsä edelleen vasta keskiyöllä. 1980-luvulla perinteeseen lisättiin lakitusta edeltävä patsaan pesu. Se on kunniatehtävä, jonka yleensä saavat hoitaakseen ahkerat tapahtuman järjestelijät tai vanhat ylioppilaskunta-aktiivit.[4]

Nykyään pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat vuorottelevat lakittamisessa. Pronssin haurastumisen takia patsaalle kiipeäminen on nyttemmin kielletty, joten niin lakitus kuin sitä edeltävä Mantan pesu hoidetaan nosturin varassa.[2]

Hotelli Manta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilainen taitelija Tatzu Nishi rakentaa hotellihuoneen Havis Amandan ympärille. Huone toimii öisin hotellina ja päivisin näyttelytilana, johon kaikki pääsevät tustustumaan. Teos on esillä 15.8.-12.10.2014. ja on osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoa.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Taidemuseo
  2. a b c d e f g Satu Itkonen: Havis Amanda – rakkaani: Satavuotiaan kaunottaren lumo kestää. Kirkko&kaupunki, 2008, nro 16, s. 22.
  3. a b c d Anja Olavinen s. 12
  4. a b c d e Johanna Apuraha: Mantan lakitus. Saymaa, 2008, nro 2, s. 13.
  5. a b Havis Amanda Suomen kuvataiteen kultakausi -oppimateriaali. edu.fi. Viitattu 7.6.2010.
  6. a b Mononen&Nenonen 2008, s. 13.
  7. Otavan Iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), art. Vallgren, Ville, Otava 1974, ISBN 951-1-01521-4
  8. Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos, 2. 310, Otava 1972
  9. Mononen&Nenonen 2008, s. 45.
  10. a b c d Tanttu, Irmeli: Satavuotias kaunotar Havis Amanda Suomen Kuvalehti. 28.4.2008.
  11. Mononen&Nenonen 2008, s. 51.
  12. Mononen & Nenonen 2008, s. 32
  13. Mononen & Nenonen 2008, s. 35.
  14. Mononen & Nenonen 2008, s. 36.
  15. Mononen & Nenonen 2008, s. 37.
  16. Jalava, Marja: Rietas naisenkuva vai helmi sioille? Ville Vallgrenin Havis Amanda -suihkulähteestä vuonna 1908 käyty keskustelu (Esitelmä Historiallinen Yhdistys ry:n seminaarissa "Skandaali! -- Kulttuurikiistat aikakautensa ilmentäjinä", torstaina 12. lokakuuta 2000, Helsinki.) Historiallisia papereita 9: Esitelmäsikermä vuodelta 2000. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 7.6.2010.
  17. Junnikkala, Mika (toim.): Ville Vallgren, Tunnetiloja. YLE Teema. Viitattu 29.4.2008.
  18. Hotel Manta of Helsinki (taidemuseon verkkosivu) Helsingin taidemuseo. Helsingin taidemuseo. Viitattu 3.8.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalha, Harri: Tapaus Havis Amanda : siveellisyys ja sukupuoli vuoden 1908 suihkulähdekiistassa. Sarja: Historiallisia tutkimuksia. [Helsinki]: [Suomalaisen Kirjallisuuden Seura], 2008. ISBN: 978-952-222-045-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Havis Amanda.

Koordinaatit: 60°10′03.3″N, 024°57′04.9″E