Kluuvinlahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 60.1758°N, 24.9385°E

Helsingin asemakaavakartta vuodelta 1815. Karttaan on merkitty Ehrenstömin asemakaavan mukainen, mutta rakentamatta jäänyt Kluuvinlahden kohdalle suunniteltu kanava.

Kluuvinlahti (ruots. Gloviken) oli Helsingissä sijainnut kapea ja matala meren­lahti, joka vielä 1800-luvun alussa ulottui Töölön­lahden etelä­rannalta nykyisen Esplanadin puiston tienoille saakka. Lahden nimi johtuu ruotsin kielen sanasta glo (määräisessä muodossa gloet), joka tarkoittaa kluuvifladaa eli matalaa ja umpeutuvaa lahtea. Lahti täytettiin vähitellen 1800-luvulla. Kluuvin kaupungin­osa ja siellä sijaitseva Kluuvikatu ovat saaneet nimensä tämän entisen lahden mukaan.[1]

Vesialueena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä keskiajalla paikalla oli salmi, joka ulottui Töölön­lahdelta nykyiseen Eteläsatamaan ja erotti itä­puolellaan olevan alueen, pää­asiassa nykyisen Kruunun­haan ja Kataja­nokan, mantereesta saareksi. Salmen eteläpää sulkeutui maan­kohoamisen vuoksi 1500-luvulla, jolloin sen jäljelle jäänyt osa muodostui umpi­peräiseksi Kluuvin­lahdeksi.[2] Samalla itäpuolen saari muuttui niemeksi, joka sai nimen Vironniemi. Helsingin kaupunki siirrettiin nykyisen Vanhan­kaupungin alueelta tälle niemelle vuonna 1640.[3]

Helsinkiläiset perustivat 1600-luvulta lähtien lahden länsi­rannalle, sen ja Turkuun johtavan tien eli nykyisen Mannerheimin­tien väliselle alueelle puu­tarhoja, niittyjä ja hakoja. Tästä muistuttaa yhä alueella sijaitsevan, alun perin lahden kapeimman kohdan rannalle rakennetun Hakasalmen huvilan nimi.[2] Osaa lahden alueesta alettiin 1700-luvulla käyttää kaatopaikkana. Koska lahti muuttui sen myötä pahan­hajuiseksi ja epä­terveelliseksi, sen täyttämistä alettiin vaatia jo tuolloin. Aluksi suunnitelma kuitenkin hylättiin sotilaallisista syistä.[2]

Täyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahtea ryhdyttiin täyttämään vasta 1800-luvun alussa, kun pää­kaupungiksi korotettu Helsinki tarvitsi lisää rakennusmaata. Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1812 laatima asemakaava edellytti jo lahden täyttämistä suurimmaksi osaksi, mutta vasta 18301840-luvuilla voitiin ottaa rakennuskäyttöön ne Aleksanterinkadun tontit, jotka sijaitsevat entisen lahden kohdalla. Ehrenströmin alku­peräisen asema­kaavan mukaan alueen poikki olisi rakennettu kanava Töölön­lahdesta Eteläsatamaan, mistä suunnitelmasta luovuttiin kuitenkin pian.[4]

Rautatien rakentamisen yhteydessä 18501860-luvuilla rauta­tieaseman ja Rautatientorin alue kuivattiin, ja myöhemmin lahdesta vallattiin lisää maata pää­rata­pihaa varten. Entisestä Kluuvin­lahdesta jäi jäljelle vain Kaisaniemen puistossa sijaitseva lammikko.[2] Vasta 1900-luvun alussa Töölön­lahden etelä­ranta oli saanut suunnilleen nykyisen muotonsa.[5] Vielä 19201930-luvuilla suunniteltiin koko Töölön­lahden täyttämistä, mutta näitä suunnitelmia ei ryhdytty koskaan toteuttamaan.[2]

Maa-alueena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuskohteena entisen Kluuvinlahden alue on nykyäänkin erittäin vaativa, sillä maaperä on pehmeää etenkin Töölönlahden puolella. Silti Rautatientorin ympäristöön on rakennettu puupaalujen päälle eräät Suomen kulttuurihistoriallisesti tärkeimmistä rakennuksista: rautatieasema, Ateneum ja Kansallisteatteri. Kansallisteatterin alle juntattiin 4 000 ja rautatieaseman paikalle 23 000 paalua. Paalut ulottuvat 15–20 metrin syvyyteen, moreenipohjaan saakka. Koska ne on lyöty merenpinnan alle kosteaan maahan, ne ovat säilyneet hyvässä kunnossa. Lahoamisen riski kuitenkin kasvaa, jos saven päällä sijaitseva ylempi pohjavesi eli orsivesi alenee.[6] Vanhan Kluuvinlahden alueella kiinteistöjen perustuksia onkin jouduttu vahvistamaan.[7]

Täytetyn Kluuvinlahden kohdalla, Rautatientorin itäreunan paikkeilla, sijaitsee myös Kluuvin ruhje, jonka kohdalla kallioperä on syvemmällä kuin muualla Helsingin keskustassa. Helsingin metron työmaa koki aikanaan Kluuvin ruhjeen konkreettisesti: Alueella ei ollutkaan vankkaa perus­kalliota, johon metro­tunneli oli tarkoitus porata, ja pehmeä maaperä piti ensin jäädyttää ja tunneli rakentaa valurautaputkeen.[8]

Aleksanterinkadulla, entisen Kluuvinlahden kummallekin puolelle, lahden entisten ranta­viivojen kohdalle on kadun poikki asetettu Tuula Närhisen suunnittelemat kupariset nauhat, joihin on kaiverrettu alueella esiintyneiden vesikasvien ja -eläinten tieteellisiä nimiä.[9]

Töölönlahden etelärannalla laaja alue oli 1980-luvulle saakka ratapihana, mutta nykyisin sitä suunnitellaan osittain puistoksi, osittain rakennus­maaksi. Suunnitelmissa on, että Finlandia-talon ja Hakasalmen huvilan itä­puolella osa täyttö­maasta muutettaisiin takaisin vesialueeksi, joka saisi jälleen nimen Kluuvinlahti.[10]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Janne Saarikivi: Helsingin nimistön vaiheita Kotus. Viitattu 7.3.2011.
  2. a b c d e Finlandiapuisto, Historia ja arkkitehtuuri Helsingin kaupunki. Viitattu 7.3.2011.
  3. Aleksanterinkadun kuparinauha Tarinoiden Helsinki. Viitattu 16.3.2011.
  4. Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos, s. 141-142. Otava, 1992. ISBN 951-1-03606-8.
  5. Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos, s. 202. Otava, 1992. ISBN 951-1-03606-8.
  6. Tervo, Jouni: Maanalainen Helsinki - uhkaako Töölönlahden rakentaminen Helsingin vanhaa keskustaa (TV-ohjelman käsikirjoitus) 1.3.1999. Yleisradio. Viitattu 16.3.2011.
  7. Rissanen, Hanna: Ongelmat ovat opettaneet - Perustusten painuminen hallintaan Kiinteistöposti Professional. 7.5.2009. Kiinteistöklubi. Viitattu 16.3.2011.
  8. Helsingin metro, Rakentamisen aika, Ruhjetöitä ja lahjusepäilyjä Helsingin kaupunki. Viitattu 7.3.2011.
  9. Julkiset veistokset: Kluuvinlahden fossiilit Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 7.3.2011.
  10. Töölönlahden eteläpuoleisen alueen asemakaava (pdf) Helsingin kaupunki. Viitattu 7.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]