Helsingin Musiikkitalo
| Helsingin Musiikkitalo | |
|---|---|
 Musiikkitalo 9. syyskuuta 2011. |
|
| Osoite | Mannerheimintie 13a |
| Sijainti | Finlandia-puisto |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 2011 |
| Suunnittelija | LPR-arkkitehdit Oy - Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen |
| Käyttäjä | Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri |
| Rakennuttaja | Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalo |
| Urakoitsija | SRV Viitoset |
| Julkisivumateriaali | lasi, kupari |
| Kerrosala | 36 000 m² |
| Tilavuus | 250 000 m³ |
 |
|
Helsingin Musiikkitalo (ruots. Musikhuset i Helsingfors) on Töölönlahden rannalla sijaitseva musiikkikeskus. Musiikkitalon avajaiset olivat 31.8.2011.
Talon suunnittelivat arkkitehdit Marko Kivistö, Ola Laiho ja Mikko Pulkkinen. akustiikan suunnittelun konsulttina toimi Yasuhisa Toyotan toimisto, joka suunnitteli pääsalin akustiikan. Pienempien salien, tarkkaamoiden ja koko muun talon akustiikan suunnitelusta vastasi suomalainen Akukon Oy[1]
Konserttitoiminnan lisäksi rakennuksen tarkoitus on myös vahvistaa kansallista identiteettiä ja musiikin merkitystä yhteiskunnassa. Talon lävitse on vapaa läpikulku, millä pyritään houkuttelemaan ihmisiä viettämään aikaa talossa. Rakennuksen kokonaispinta-ala on 36 000 m² ja tilavuus 250 000 m³.
Rakennuksen pääkäyttäjiä ovat Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri, joista kukin pitää siellä vuosittain 40–50 konserttia.[2] Rakennuksessa on 1 704-paikkainen pääsali, joka on akustiikaltaan laadukas. Siinä on myös viisi 140–300-paikkaista pientä konserttisalia, auditorio ja Sibelius-Akatemian opetustiloja. Lisäksi talossa on kahvila, ravintola, kirjasto sekä muita toimintatiloja. Talon julkisivu on lasia ja vihreäksi esipatinoidusta kuparia. Se yhdistää suunnittelijoiden mukaan taloa muuhun kaupunkiin, jossa kuparia on käytetty paljon. Lisäksi se sopii Töölönlahden merelliseen maisemaan.
Päärahoittajia olivat Helsingin kaupunki, Yleisradio Oy ja Senaatti-kiinteistöt. Musiikkitalossa järjestettävien konserttien kuluista 90 prosenttia kustannetaan verovaroin, että niihin pääsisi osallistumaan mahdollisimman moni.[3]
Helsingin Musiikkitalo Oy:n toimitusjohtaja Kenneth Katter ja musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta[4] irtisanoutuivat 25. marraskuuta 2011. Lehtikirjoitusten mukaan he olisivat todellisuudessa saaneet potkut. Heidän sanotaan tulleen keskenään toimeen erittäin huonosti, ja kyse on alusta pitäen ollut arvovaltataistelusta.[5] Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin helmikuussa 2012 Pori Jazzin toimitusjohtaja Katja Leppäkoski. Hän tulee jatkossa hoitamaan molempien irtisanoutuneiden tehtävät. [6]
Sisällysluettelo |
Sijainti ja ympäristö[muokkaa]
Rakennus sijaitsee entisten VR:n makasiinien paikalla, Mannerheimintien, Töölönlahdenkadun, Kansalaistorin ja tulevan Helsingin keskustakirjaston ympäröimänä.[7]
Laulupuut[muokkaa]
Kiasman ja Musiikkitalon välisellä aukiolla on Reijo Hukkasen veistos Laulupuut, joka voitti Valtion taideteostoimikunnan yleisen taidekilpailun tammikuussa 2010. Elokuussa 2012 paljastettava Laulupuut koostuu kolmesta osasta, joista korkeimman latvassa on suu taivasta kohti auki laulava hauki. Laulupuun vierellä seisoo kaksi flyygelinkannen figuureista koottua tolppaa.[8][9][10] Alumiinista ja teräksestä tehdyn teoksen aihe viittaa Aaro Hellaakosken runoon Hauen laulu (1928), jossa hauki nousi puuhun laulamaan.[11]
Tekniikka[muokkaa]
Musiikkitalon sähköt ja kaapelointi on suunniteltu riittämään vähintään 20 vuotta, mutta laitteita voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Verkko ulottuu kaikkialle esitys- ja yleisötiloihin. Lavalla ei ole kaapelikaivoja, sillä ne vaikuttavat lavan sointiin. Kaikki liityntäpisteet ovat sen ulkopuolella.[1]
Ääni- ja kuvalaitteilla on tallennuksen häiriöttömyyden takaamiseksi oma sähkönjakelujärjestelmä, ja signaalikaaplit on vedetty omilla reiteillä. Audiokaapelit on lähes kaikki suojattu kolminkertaisesti.[1]
Historia[muokkaa]
Suunnittelu[muokkaa]
Sibelius-Akatemia käynnisti musiikkitalohankkeen jo vuonna 1992. Vuonna 1994 hanketta lähdettiin kehittämään paperilla. Vuosina 1999–2000 Musiikkitalon suunnittelusta järjestettiin kaksivaiheinen arkkitehtuurikilpailu. Sen voitti arkkitehtitoimisto LPR-arkkitehdit Oy teoksella A Mezza Voce. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Töölönlahden asemakaavan muutoksen vuonna 2002. Kaavamuutos loi edellytykset musiikkitalon rakentamiselle mutta hävitti paikalla olleen kaupunkihistorian.
Päärahoittajat perustivat kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalon 2005. Osakkeista 48 prosenttia on Suomen valtiolla sekä Helsingin kaupungilla ja Yleisradiolla molemmilla 26 prosenttia. Talon kustannusarvio vuoden 2005 kustannustasossa oli 98 miljoonaa euroa, mutta se nousi myöhemmin, minkä takia suunnitelmissa jouduttiin luopumaan joidenkin kalliimpien materiaalien käytöstä.
Perustustyöt[muokkaa]
Musiikkitalon pohjatyöt aloitettiin kesäkuussa 2006. Musiikkitalon johtajaksi valittiin 2006 Helena Hiilivirta.[12] Lopullinen päätös talon rakentamisesta tehtiin vuonna 2008 kiinteistöosakeyhtiön solmittua urakkasopimuksen SRV-Toimitilat Oy:n kanssa. Kokonaiskustannusarvioksi vakiintui 140 miljoonaa euroa.[13] Rakentamisen hyväksymistä vauhditti myös Svenska kulturfondenilta saatu noin kahden miljoonan euron avustus.
Rakennustyöt[muokkaa]
Puolitoista vuotta kestäneiden pohjatöiden valmistuttua heinäkuussa 2008, 13. syyskuuta talon rakennuskuopassa järjestettiin "Monttubileet", jossa esitettiin monipuolisesti eri tyylisuuntien musiikkia. Peruskivi, jonka sisään pantiin peruskirjan lisäksi kaikenlaista päivän lehdistä ja käytössä olevista rahoista ylikapellimestareiden tahtipuikkoihin, muurattiin 22. lokakuuta 2008. Tilaisuudessa virallisen puheen piti valtiovarainministeri Jyrki Katainen.
Parhaimmillaan rakentamiseen arvioitiin tarvittavan kerralla 200–300 rakennusmiestä.[14]
Sisätilat ja toiminnot[muokkaa]
Tilateos[muokkaa]
Musiikkitalon pääaulan kattoon on kiinnitetty Kirsi Kaulasen tilateos Gaia.[15] Se voitti Valtion taideteostoimikunnan järjestämän yleisen taidekilpailun työnimellä "Kaiku".[8] Gaia on kreikkalaisessa mytologiassa alkujumala, joka on useiden jumalten ja titaanien äiti. Tekijä kuvaa teosta orgaaniseksi, kasvismaailmasta tulleeksi ornamentiksi, josta kasvaa uhanalaisia suomalaisia kasveja kuten karvamansikkaa, lehtorikkoa ja nummimataraa. Teos on valmistettu peilikiillotetusta ruostumattomasta teräksestä ja se on käännetyn torven näköinen.[9] Kaulaselle teräslevy on paperin ja vanerin luonnollinen jatkumo. Hänen mielestään paperi ja teräs ovat eräänlaisia epämateriaaleja, jotka peilaavat muiden materiaalien pintoja.[16]
Urut[muokkaa]
Organo-urkusaliin tulee kolmet urut, joista kahdet oli avajaisten aikaan paikallaan. Toiset niistä ovat peräisin Englannista, josta Sibelius-Akatemia osti ne osina tulevia tarpeita varten. Urkurakentamo Porthan sai tehtäväksi koota ne. Vuodelta 1892 peräisin olevat Fosters & Andrews 29-äänikertaiset tasavireiset urut edustavat englantilaista romantiikkaa. Ne olivat aikoinaan käytössä Glasgow'ssa presbyteerikirkossa. Martti Porthanin mukaan urut on "merkittävä soitin Suomen urkukartalla, koska tämän kokoista englantilaistyylin aitoa soitinta ei aiemmin ole ollut."[17]
Kahdet muut urut ovat Italiasta 1700-luvun alkupuoliskolta peräsin olevat tuntemattoman rakentajan 9-äänikertaiset keskisävelvireiset barokkiurut ja vuodelta 1994 olevat pohjoissaksalais-alankomaalaista barokkityyliä edustavat 26-äänikertaiset Verschueren-urut.[17]
Kuoro[muokkaa]
Musiikkitalon kuoro on harrastajakuoro, johon valittiin kokeen kautta kahdeksankymmentä laulajaa 350 hakijasta. Kuoron johtaja on säveltäjä Tapani Länsiö.[18][19]
Levytykset[muokkaa]
Musiikkitalon ensilevytys on Nordea Jean Sibelius Orchestra & Jukka-Pekka Saraste: Beethoven: Coriolanus Overture - Sibelius: Symphony no. I, Finlandia CD/DVD (julkaistu 23.11.2011).
Lähteet[muokkaa]
- Musiikkitalo
- Paula Holmila: Musiikkitalo. Kirjapaja, 2011. ISBN 9789522472168. (suomeksi)(ruotsiksi)(englanniksi)[20]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ a b c Harri Slip, Unelmaduuni, Helsingin Musiikkkitalo, Tekniikan maailma nro 2/2012 s. 60-64
- ↑ Musiikkitalo.fi
- ↑ Katri Kallionpää, Konserttilippu ei paljon maksa. Helsingin sanomat 23.11.2011 C 1
- ↑ Yhteystiedot, Musiikkitalo
- ↑ Musiikkitalon johtajille tuli lähtö. Helsingin Sanomat 25.11.2011 sivu C1
- ↑ Katja Leppäkoskesta Helsingin Musiikkitalon johtaja Satakunnan Kansa. 29.2.2012. Viitattu 29.2.2012.
- ↑ Marja Salmela: Keskustakirjasto mahdutetaan Töölönlahden tonteille HS.fi. 4.2.2009. Helsinki: Sanoma Oy. Viitattu 18.12.2009.
- ↑ a b Kaisa Heinänen: Reijo Hukkanen ja Kirsi Kaulanen voittivat Musiikkitalon taidekilpailun Helsingin Sanomat. 12.1.2010. kulttuuri: Sanoma. Viitattu 5.1.2012.
- ↑ a b Airikka Mannerkoski: Musiikkitalon taidekilpailun voittajateoksissa koreilevat hauki ja karvamansikka Yle Uutiset. 12.1.2010. kulttuuri: Yleisradio OY. Viitattu 5.1.2012.
- ↑ Katri Kallionpää: 13-metrinen hauki nousi Musiikkitalon eteen Hs.fi. 14.8.2012. Sanoma company. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ Laulavan hauen arvoitus Kirjailijat Oulussa. 2002. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Viitattu 15.8.2012.
- ↑ Yle varmisti lähtevänsä mukaan Musiikkitaloon HS.fi. 18.6.2008. Helsinki: Sanoma Oy. Viitattu 18.12.2009.
- ↑ Musiikkitalon runko on jo melkein valmis, Hs.fi
- ↑ Teppo Moisio: Musiikkitalon tuleva koko alkaa jo näkyä HS.fi. 21.3.2009. Helsinki: Sanoma Oy. Viitattu 18.12.2009.
- ↑ Juha-Heikki Tihinen: Tietoa talosta/Maaäiti Musiikkitalon katossa Helsinki: Helsingin Musiikkitalo. Viitattu 14.2.2012.
- ↑ Kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen viesti kantoi Helsingin Musiikkitalon pääaulaan Luoteis-Lappi. 14.1.2010. Luoteis-Lappi. Viitattu 14.2.2012.
- ↑ a b ”Ainutlaatuinen lisä Suomen urkumaailmaan” Yle Uutiset. 1.9.2011. Yle Häme. Viitattu 1.9.2011.
- ↑ Katri Kallionpää, Sisäänpääsytesti ei pelota korkeaa tenoria. Helsingin sanomat 22.11.2011 A 11
- ↑ Kuoro, Musiikkitalo
- ↑ Musiikkitalo Kotimaa-yhtiöt. Viitattu 10.10.2011.
