Nummimatara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nummimatara
Galium harcynicum.jpeg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Matarakasvit Rubiaceae
Suku: Matarat Galium
Laji: saxatile
Kaksiosainen nimi
Galium saxatile
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nummimatara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Nummimatara Commonsissa

Nummimatara (Galium saxatile,syn. G. hercynicum) on pienikokoinen matarakasveihin kuuluva eurooppalainen kasvi. Suomessa laji on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nummimataran kukkia.

Monivuotinen nummimatara kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja se muodostaa kukattomia rönsyjä. Kasvin varsi on hento, kalju ja nivelvälit ovat lyhyitä. Lehdet ovat vastapuikeita, hyvin kapeatyvisiä ja lyhytotaisia. Alemmissa kiehkuroissa lehtiä on 4, ylemmissä 6 kappaletta. Nummimataran kukinnot ovat harvakukkaisia. Valkoiset kukat ovat pitkäperäisiä, teriö neliliuskainen. Nummimatara kukkii heinä-elokuussa.[2] Nummimataran sekoittaa helposti samoilla kasvupaikoilla tavattavaan yleiseen luhtamataraan (G. uliginosum).[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nummimataran päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta Länsi-Ukrainaan, pohjoisessa Britteinsaarille, Tanskaan, Länsi-Norjaan ja Etelä-Ruotsiin. Suomesta nummimatarasta tunnetaan vain hajanaisia kasvustoja lähinnä rannikolta, ja sen arvellaankin levinneen maahan meriliikenteen tai heinänsiementen mukana. Laji on vakiintunut ainakin Raumalla ja Pohjassa.[3][4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päälevinneisyysalueellaan nummimatara kasvaa valoisissa metsissä ja metsänreunoissa, aurinkoisilla mäenrinteillä, nummilla ja hakkuu-aukioilla sekä laitumilla. Suomessa kasvupaikat ovat lähinnä laidun- ja hakamaita ja katajikkorinteitä. Nummimatara karttaa kalkkista maaperää. Lajin uhkana Suomessa ovat laiduntamisen loppumisesta seurannut kasvupaikkojen umpeenkasvu.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Nummimatara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 158.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 13.5.2009.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 333.
  3. a b c Ryttäri 1997, s. 158.
  4. Den virtuella floran Viitattu 13.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]