Matarat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matarat
Keltamatara Galium verum
Keltamatara Galium verum
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Matarakasvit Rubiaceae
Suku: Matarat Galium
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Matarat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Matarat Commonsissa
Ahomatara

Matarat (Galium) ovat matarakasvien (Rubiaceae) heimoon kuuluvia ruohoja. Sukuun kuuluu yli 400 lajia, joista pääosa esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla.[1] Näistä Suomessa tavataan tai on tavattu 18 lajia,[2] joista alkuperäisiä lajeja on yhdeksän.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matarat ovat enimmäkseen monivuotisia mutta myös yksivuotisia, rento- tai pystyvartisia. Mataroilla varsi on usein nelisärmäinen. Lehtien lavat ovat ehytlaitaisia, otakärkisiä tai tylppiä ja tavallisesti yksisuonisia. Kukinto on tiheä tai harsu viuhko. Useimmilla lajeilla on pienet valkoiset kukat, joiden verhiö on hyvin pieni tai puuttuu. Teriö on tavallisesti ratasmainen. Hedelmä muodostuu kahdesta vierekkäisestä hedelmyksestä. Joillain lajeilla hedelmissä on koukkukarvoja, jotka edistävät leviämistä.[4] Muun muassa peltomatara ja kierumatara ovat tehokkaasti leviäviä, yksivuotisia rikkakasveja.

Mataroiden kanssa läheisiä sukuja ovat maratit (Asperula), ristimatarat (Cruciata), värimatarat (Rubia) ja sinimatarat (Sherardia).[5]

Mataralajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa on tavattu seuraavia mataralajeja:[6][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Den virtuella floran: Måror (ruots.). Viitattu 1.8.2011.
  2. a b Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Suomen mataralajit. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 330–334.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 329.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 327.
  6. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 476–481.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]