Matarakasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matarakasvit
Gardenia (Gardenia augusta)
Gardenia (Gardenia augusta)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Gentianales
Heimo: Matarakasvit Rubiaceae
Juss.
Synonyymit
  • Aparinaceae Hoffmannsegg & Link
  • Asperulaceae Spenner
  • Catesbaeaceae Martynov
  • Cephalanthaceae Rafinesque
  • Cinchonaceae Batsch
  • Coffeaceae Batsch
  • Coutareaceae Martynov
  • Cynocrambaceae Endlicher, nom. illeg.
  • Dialypetalanthaceae Rizzini & Occhioni, nom. cons.
  • Galiaceae Lindley
  • Gardeniaceae Dumortier
  • Guettardaceae Batsch
  • Hameliaceae Martius
  • Hedyotidaceae Dumortier
  • Henriqueziaceae Bremekamp
  • Houstoniaceae Rafinesque
  • Hydrophylacaceae Martynov
  • Lippayaceae Meisner
  • Lygodisodeaceae Bartling
  • Naucleaceae Wernham
  • Nonateliaceae Martynov
  • Operculariaceae Perleb
  • Pagamaeaceae Martynov
  • Psychotriaceae F. Rudolphi
  • Randiaceae Martynov
  • Sabiceaceae Martynov
  • Spermacoceaceae Berchtold & J. Presl
  • Theligonaceae Dumortier, nom. cons.
Alaheimot
  • Cinchonoideae
  • Ixoroideae
  • Rubioideae [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Matarakasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Matarakasvit Commonsissa
Ahomatara (Galium boreale)
Palicourea blanchetiana.
Luculia grandifolia.
Timonius singularis.
Pavetta angustifolia.

Matarakasvit (Rubiaceae) on Gentianales-lahkoon kuuluvien kasvien heimo. Heimoon kuuluu yli 600 sukua ja yli 10 000 lajia.[2] Lajiluvultaan matarakasvit on neljänneksi suurin kaikista kasviheimoista.[3] Suomessa tavataan noin 20 matarakasveihin kuuluvaa lajia neljässä eri suvussa. Osa näistä lajeista voi risteytyä keskenään.[4]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matarakasvien koko ja ulkonäkö ovat hyvin vaihtelevat. Lajeja tavataan suurista puista ja pensaista pieniin, hentoihin ruohoihin.[2] Erikoisimpia heimon kasveja ovat Myrmecodia-suvun lajit, jotka ovat epifyyttisiä mehikasveja, joiden laajenneessa varressa pesivät muurahaiset.[3]

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tavattavat matarakasvit ovat yksi- tai monivuotisia, usein rönsyllisiä ruohoja. Ne ovat varreltaan tavallisesti nelisärmäisiä, rentoja tai pystyjä sekä kaljuja tai karheakarvaisia. Kuivattaessa lajit usein mustuvat helposti. Lehdet ja lehtimäiset korvakkeet ovat kapeahkoja ja muodostavat säteittäisen valekiehkuran. Kukinto on huiskilo tai viuhko, joskus myös mykerömäinen. Kaksineuvoisten, pienten kukkien mykeröt ovat tavallisesti surkastuneita. Ratasmaiset tai suppilomaiset teriöt ovat tavallisesti neljäliuskaisia ja väriltään useimmiten valkoisia. Hedelmät ovat yksi- tai kaksilohkoisia. Tavallisesti lohkoissa on vain yksi siemen.[5]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matarakasvit ovat levinneet kaikkialle maapallolle.[2] Suomessa matarakasveja kasvaa koko maassa.[6]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matarakasvien heimo on yksi koppisiemenisten suurimmista. Siihen kuuluu 13150 lajia, jotka viedaan 611 sukuun. Suvut ovat ryhmiteltävissä neljäksi kehityslinjaksi.[7]

1. Rubioideae Verdcourt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmään kuuluu yli puolet heimon lajeista ja se on kosmopoliittinen. Kasvit ovat tavallisesti ruohoja ja erityisesti puuvartisiin lajeihin kerääntyy alumiinia. Soluissa esiintyy oksalaattikiteitä. Karvat ovat nivelikkäitä. Erilaisvartaloisuus on yleistä.[8]

Ryhmän runsaslukuisimmat suvut ovat kahvikit (Psychotria s. l. eli laajasti käsitettynä, 1600 lajia), Palicourea (800 lajia), matarat (Galium, 400 lajia), Spermacoce (275 lajia), Oldenlandia (250 lajia), Notopleura (210 lajia), Hedyotis (200 lajia), Rudgea (200 lajia), Lasianthus (185 lajia), Chassalia (140 lajia), koprosmat (Coprosma, 105 lajia), Argostemma (100 lajia), Gynochthodes (95 lajia), Margaritopsis (80 lajia), Gaertnera (70 lajia), Schradera (55 lajia) ja nonit (Morinda, 40).[9]

2. Suvut Luculia, Acranthera ja Coptasapelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukujen yhteensä 53 lajia kasvaa Himalajalla ja Kiinasta Malaijien saaristoon ulottuvalla alueella. Eniten lajeja on suvusssa Acranthera (35 laji).[10]

3. Cinchonoideae Rafinesque[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmä käsittää noin 1500 tropiikissa kasvavaa lajia, joista enemmistö on amerikkalaisia. Sekundaarinen aineenvaihdunta tuottaa eräitä alkaloideja. Sikiäimessä on usein paljon siemenaiheita ja hedelmä on tavallisesti kuiva.[11]

Runsaslajisimmat suvut ovat Timonius (150 lajia), Guettarda (80 lajia), Rytigynia (70 lajia) ja Fadogia (45 lajia).[12]

4. Ixoroideae Rafinesque[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryhmään kuuluu 4000 lajia, jotka kasvavat tropiikissa. Ne ovat habitukseltaan vaihtelevia: pienistä pensaista puihin, vähemmistö ruohoja, joskus maitaisnesteellisiä. Kukissa on yleensä rakenne, johon siitepöly karisee heteenponnesta pölyttäjien saataville. Hedelmä on usein mehevä.[13]

Suurimmat suvut ovat Pavetta (400 lajia), tähtikukat (Ixora, 300 lajia), huiviot (Mussaenda, 200 lajia), kahvipensaat (Coffea, 125 lajia), Randia (100 lajia), Tricalysia (90 lajia), Wendlandia (80 lajia), gardeniat eli keikarinkukat (Gardenia, 60 lajia) ja Bertiera (55 lajia).[14]

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa tavataan seuraavia matarakasveihin kuuluvia sukuja:[15]

Muita sukuja:[16]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F. (2001–): Angiosperm Phylogeny Website Viitattu 6.10.2011. (englanniksi)
  2. a b c Den virtuella floran: Måreväxter (ruots.). Viitattu 1.8.2011.
  3. a b Bremer, K. & Bremer, L. & Thulin, M.: Introduction to Phylogeny and Systematics of Flowering Plants. Uppsala: Uppsala University, 2003. ISBN 91-554-5828-9.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 327–334.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 327.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Matarakasvien levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.8.2011.
  7. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  8. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  9. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  10. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  11. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  12. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  13. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  14. Stevens 2001, viittaus 13.1.2015
  15. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 476–481
  16. http://finto.fi/kassu/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fkassu%2Fk676

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]