VR:n makasiinit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
VR:n makasiinit
VR Warehouses from air cropped.jpg
Makasiinit ilmasta kuvattuna 2005.
Sijainti Helsinki
Valmistumisvuosi 1898–1899[1]
Purkuvuosi 2006
Suunnittelija Bruno F. Granholm[1]
Omistaja VR, Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos, Senaatti-kiinteistöt
Julkisivumateriaali tiili
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

VR:n makasiinit olivat joukko varastorakennuksia Helsingissä Mannerheimintien varrella vastapäätä Eduskuntataloa suunnilleen nykyisen Musiikkitalon paikalla. Bruno Granholmin suunnittelemat makasiinit rakennettiin vuonna 1899, jonka jälkeen niitä laajennettiin ja korjattiin useaan otteeseen. VR siirsi tavaraliikenteen Pasilaan vuonna 1988, minkä jälkeen makasiineihin tuli lukuisia vuokralaisia. Vuonna 2002 Makasiinit päätettiin purkaa Musiikkitalon tieltä, mikä aiheutti paljon vastustusta. Toukokuussa 2006 Makasiineilla syttyi vain kolme päivää ennen suunniteltua purkamisen aloittamisajankohtaa tulipalo, joka tuhosi lähes koko eteläisen makasiinin. Makasiinien eteläisen siiven säilytetty osa saatetaan myös purkaa tulevaisuudessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnittelu ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makasiinit idästä nähtynä 1950-luvulla.

Helsingin ensimmäinen rautatie­asema valmistui vuonna 1862 Kaivokadun kohdalle.[2] Kun Pietarin rata valmistui 1870, rautatiehallitus rakennutti Läntisen Viertotien (nyk. Mannerheimin­tien) varteen raiteellisen puutavarapihan, josta kehittyi ennen pitkää Töölön tavara­rata­piha.[3] Helsinkiin johtava rautatie oli aluksi tarkoitus vetää Läntisen Viertotien viertä pitkin, mutta sille valittiin toinen linjaus, koska suunnitellulla reitillä sijaitsi Hakasalmen huvila, joka olisi jouduttu purkamaan.[4]

Bruno Ferdinand Granholm tuli piirtäjäksi Rauta­tie­hallitukseen vuonna 1892, ja hänet nimitettiin arkkitehdiksi samana vuonna.[5] Granholm suunnitteli kaksisiipisen makasiinin vuonna 1898. Hän valitsi materiaaliksi puun sijasta tiilen, mikä saattoi johtua makasiinien suuresta koosta tai siitä, että niistä haluttiin tehdä edustavat, pitkäikäiset ja paloturvalliset. Rakennusta varten Helsinkiin tuotiin yhteensä 630 000 tiiliharkkoa, todennäköisesti sisämaasta. Lastaussilloille tehtiin katokset,[1] jotka uusittiin myöhemmin 1950-luvulla.[6] Laiturit sijoitettiin samaan tasoon junien kanssa, mikä helpotti lastausta. Toimistot ja tullit sijoitettiin rakennusten päätyihin, ja niitä koristeltiin muun muassa räystäillä sekä katon harjaan kulmiin sijoitetuilla koristeilla.[1] Makasiinien valmistuttua Rautatientorin laidalla sijainnut makasiini purettiin.[7]

Pohjoista makasiinia levennettiin Granholmin suunnitelman mukaisesti vuonna 1908 ja sitä jatkettiin Albin Renforsin suunnittelemalla puuosalla vuonna 1917. Etelämakasiinin pääty valmistui vuonna 1930,[8] ja pohjoisen makasiinin toimistopäätyä korotettiin kerroksella 1940-luvun lopulla.[9] Vuoden 1964 lopulla VR rakensi makasiineihin uusia vaakakoppeja, uusi konttorit, suurensi palveluluukut ja vaihtoi puulämmityksen keskuslämmitykseen.[10]

Makasiinien vierestä alkoi myös vuonna 1894 valmistunut Helsingin satamarata, joka johti Pohjoisen ja Eteläisen Rautatie­kadun välitse Ruoho­lahteen ja sieltä edelleen Merisataman kautta Eteläsatamaan ja Kataja­nokalle. Radan viimeinen osuus purettiin vuonna 2009. Nykyisin sen paikalla on kevyen liikenteen väylä, Baana.

Makasiinien purkusuunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun loppupuolella tavara-asema päätettiin siirtää Pasilaan, eikä makasiineilla enää tehty kuin välttämättömiä parannustöitä. Seuraavien vuosikymmenten aikana ne muuttuivat vähitellen teknisesti ja toiminnallisesti vanhanaikaisiksi.[10] Makasiinien sosiaalitilat olivat puutteelliset, mistä konduktööri Heikki Utriainen oli 1974 kannellut oikeuskanslerille asti. Vuonna 1981 pää­luottamus­miehet valittivat työoloista Helsingin Sanomissa.[11] Vuoden 1975 Ety-kokouksen aikana tavarapihalla ei liikuteltu tavaraa, mutta tiukoista turvallisuusjärjestelyistä huolimatta jonkun onnistui sytyttää makuuvaunu tuleen ratapihalla toukokuun lopulla.[12]

Makasiinien läheisyydessä oli joukko muitakin VR:n hallussa olleita rakennuksia, mutta suurin osa niistä purettiin 1950-luvulla.[13] Kluuvin ja Töölön­lahden alueelle olivat laatineet asema­kaava­suunnitelmia lukuisat eri arkkitehdit aina C. L. Engelista Alvar Aaltoon.[14] 1980-luvulla Helsingin kaupunginmuseo ja Museovirasto selvittivät rakennusten merkitystä: Kaupungin­museo kannatti makasiinien säilytystä kokonaisuutena, kun taas Museo­virasto esitti, että rakennusten säilyttäminen otettaisiin lähtökohdaksi aluetta suunniteltaessa.[15] 1990-luvun alussa arkkitehtitoimisto Kouvo & Partanen ehdotti yhdeksi Musiikkitalon paikaksi tonttia, jolla makasiinit sijaitsivat.[16] Helsingin kulttuurikomitea ehdotti vuonna 1991 lukuisten rakennusten, kuten Tennispalatsin ja Lasipalatsin, kunnostamista kulttuurikäyttöön – makasiineja ei kuitenkaan mainittu, vaikka komitea totesi, että "Töölönlahden alueen suunnittelun on lähdettävä ihmisten tarpeista".[17] Pro Töölönlahti -, Dodo – tulevaisuuden elävä luonto - ja Oranssi-yhdistykset ehdottivat 1996 ympäristöministeriölle makasiinien suojelua.[15] Vuoden 1996 kaavaehdotuksessa Musiikkitalo sijoittui osittain makasiinien päälle, mitä Kaupunginhallitus puolsi jo vuoden päästä.[18]

Makasiinit eivät päässeet Museoviraston vuonna 1998 laatimaan luetteloon Suomen suojeltavista rautatierakennuksista. Makasiinien kulttuurihistoriallista arvoa tutkineen Mikko Härön mukaan syynä tähän oli se, että suojeluun herättiin liian myöhään. Neuvottelut olivat jo pitkällä, eikä "niillä (makasiineilla) haluttu vaarantaa koko muuta pakettia". Museovirasto ei halunnut suojella rakennuksia rakennussuojelulailla eivätkä Helsingin kaupunki tai ympäristöministeriö halunneet suojelua kaavoituksen lähtökohdaksi. Härö kuvailee makasiineja ajalleen tyypillisiksi, rautatiearkkitehtuurin puhtaimmiksi edustajiksi. Hänen mukaansa makasiinien suojelu olisi ollut perusteltua jo siksi, että tavarapiha oli Suomen tärkein noin sadan vuoden ajan. Hänen mukaansa arkkitehtuuria pitäisi arvostaa kaikilla sen tasoilla.[19]

Ennen vuoden 2000 kunnallisvaaleja noin 7 000 ihmistä muodosti ketjun makasiinien ympärille vaatien niiden kunnostamista.[15] "Makasiinipuolueeksi" ristitty Vihreät saavutti vaalivoiton "makasiinivaaleiksi" nimitetyissä kunnallisvaaleissa 2000 ja nousi Helsingin toisiksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien ohi.[20][21] Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui päättämään Töölönlahden asemakaavasta 27. helmikuuta 2002. Mielenosoittajat olivat kokoontuneet Senaatintorille vastustamaan makasiinien purkamista. Tapahtuma kiinnosti myös mediaa, esimerkiksi Helsingin Sanomat lähetti kokousta suorana internetissä. Tavastialla muusiikot järjestivät tukikonsertin. Lopulta asemakaava ja makasiinien purkaminen hyväksyttiin äänin 49–36.[22] Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Töölönlahden asemakaavasta tehdyt valitukset 14. marraskuuta 2003.[23] Taidehistorian professori Riitta Nikula piti vuonna 2005 Töölönlahden aluetta suomalaisen kaupunkisuunnittelun mustana aukkona, joka on houkutellut suuria visioita mutta jättänyt jälkeensä vain rippeitä.[24]

Käyttö VR:n jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euromayday-juhlat makasiineilla keväällä 2006.

VR:n jälkeen makasiinien omistajina olivat Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos ja Senaatti-kiinteistöt.[10] VR:n tavaraliikenne siirtyi Pasilaan vuonna 1988 ja makasiinit jäivät tyhjilleen. Vuonna 1989 taiteilijayhdistys MUU ja taiteilijaosuuskunta Vapauden aukio asettuivat rakennukseen vuokralle. Tiloihin tulivat myös muun muassa Ruohonjuuri, Galleria Jangva, Studio Magito (1990-2006), Kaupunginteatterin metallipaja, pyöräkorjaamot Ekobike ja Greenbike sekä ravintola Bar Alahuone (2000-2002). 1990-luvulla makasiinit tunnettiin VR:n kirpputorista, tarkemmalta nimeltään Marskin kirpputori, jota hallinnoi Magito Oy. Myyntipaikkoja oli parhaimmillaan 235 ja kävijöitä päivässä 8 000–12 000.[25] [26] [27] [28] Pihamaalla pidettiin suuria tapahtumia, kuten keskiaikafestivaalit, lumilautakilpailu, televisiokanavan palkintogaala, Tuska-festivaali; sisätiloissa puolestaan muun muassa sarjakuvafestivaalit, sirkusta ja muotinäytöksiä.[29] Vuonna 2000 Kulttuurikaupunkisäätiö valitsi makasiinit Helsingin kulttuuri­kaupunki­vuoden keskipisteeksi, minkä seurauksena kuvataide ja esittävä taide olivat koko vuoden ajan esillä makasiineilla.[17] Flow-festivaali järjestettiin ennen makasiineilla, mistä ne siirtyivät Sörnäisiin.[30]

1990-luvulta alkaen makasiineja kutsuttiin myös "Tsaarin talleiksi", jonka nimityksen keksi eräs rauhanaktivisti. Professori Matti Klingen mukaan nimityksellä ei kuitenkaan ole historiallista pohjaa. Töölön tavara-asemalla oli tosin ainakin vuonna 1915 Venäjän sotaväen ratsuja, joita kuljetettiin pois Suomesta. Kenraalikuvernöörin adjutantti I. Timiriasew oli kuvannut hevoset kameralla.[31]

VR:n jälkeen makasiinien laiturien aluset olivat suosittuja nukkumispaikkoja. Vuonna 1992 eräs mies kuoli laiturin alle nuotiosta riistäytyneen tulen seurauksena. Vuonna 2000 puolestaan eräs koditon tapettiin autoon makasiinien pihalla. Pari viikkoa aikaisemmin hänen elämästään makasiineilla oli tehty juttu Helsingin Sanomiin.[12]

Vapun 2006 mellakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makasiineilla paloi vapunaaton yönä 30. huhtikuuta 2006, kun joukko nuoria sytytti makasiinien väliselle pihalle kokon. Osa paikalla olleista esti palokuntaa sammuttamasta kokkoa ja kivitti poliisia. Paikalla oli enimmillään noin 200–300 nuorta, joista suuri osa oli vain viettämässä vappua. Aluksi väkeä oli tullut paikalle perustulon puolesta järjestetystä mielenosoituksesta. Poliisi otti paikalta kiinni 17 ihmistä, joista viisi oli pidätettyinä vielä tiistaina 2. toukokuuta.[32] Helsingin käräjäoikeus määräsi kaksi miestä vangittavaksi vappuyön tapahtumien johdosta 5. toukokuuta. Poliisin mukaan kumpikaan ei kuitenkaan osallistunut tapahtumien suunnitteluun.[33] Tiistaina palokunta kävi uudemman kerran makasiineilla, kun sisällä oli poltettu paperia kaakeliuunissa luukut kiinni.[34]

Tulipalo ja purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR:n makasiinit paloivat 5. toukokuuta 2006.

Perjantaina 5. toukokuuta 2006 makasiinien eteläinen siipi syttyi tuleen. Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta kello 19.52.14, mutta palomiesten saapuessa paikalla rakennus oli jo täyden palamisen vaiheessa.[35] Silminnäkijät kertoivat, kuinka makasiineilta kuului ennen paloa pamaus. Tämän jälkeen rakennuksesta alkoi nousta vaaleaa savua. Pian kymmenien metrien korkuiset liekit nousivat katon läpi.[36] Palomestari päätti, ettei paloa sammuteta kokonaan vaan tulen eteneminen pohjoiseen siipeen ja eteläisen siiven säilytettävään päätyyn pyrittiin estämään. Paloa seuraamaan saapui runsaasti ihmisiä. Jotkut lähialueen rakennukset evakuoitiin sisään tulleen savun takia, mutta kukaan ei loukkaantunut palossa, joka oli yksi Helsingin historian suurimpia.[37] Palon innoittamana lauantain vastaisena yönä sytytettiin tavallista enemmän pieniä tulipaloja, esimerkiksi Hyvinkään varikkoalueella sytytettiin hylätty rakennus.[38]

Poliisi epäili aluksi palon syyksi törkeää tuhotyötä. Tutkimuksissa osoittautui kuitenkin, ettei palo todennäköisesti ollut tahallaan sytytetty; palossa ei esimerkiksi ollut käytetty minkäänlaista sytytysnestettä. Palon alku oli viranomaisten mukaan kytenyt useita tunteja ennen suurta paloa vaikeapääsyisessä paikassa. Kytemisestä syntyneet palokaasut kerääntyivät suljettuun tilaan, ja niiden syttymisen seurauksena rakennus leimahti tuleen. Poliisi kuitenkin tutki paloa edelleen törkeänä tuhotyönä. Rikosylikomisario Toivanen totesi, ettei palon ja vapun mellakoiden välillä ollut ilmennyt mitään yhteyttä. Ketään epäillyistä ei oltu pidätetty tai vangittu.[39]

Poliisi käytti palosyyn tutkimisessa apunaan myös kaivinkonetta, jolla makasiinin seinään raivattiin aukko.[40] Makasiinia raivatessaan poliisi purki vahingossa myös säilytettävän osan pohjoispuolen seinää noin 25 metriä.[41] Makasiinien purkaminen aloitettin aikataulun mukaisesti maanantaina 8.5., vaikka poliisin tutkimukset olivat edelleen kesken.[42] Puretuista tiilistä 10 000 laitettiin myyntiin, ja niistä noin tuhat myytiin ensimmäisenä päivänä.[43] Myyntitulot oli tarkoitus lahjoittaa Lasten­klinikoiden kummeille. Tiiliä myytiin lokakuuhun mennessä noin 4 000 kappaletta, kunnes kävi ilmi, että osassa tiilistä oli syöpää aiheutavaa kreosoottia. Makasiinit purkanut Helsingin talosiirto Oy lupasi lunastaa tiilet takaisin.[44] Makasiineista tehtiin myös muutaman tuhannen erän postimerkki, jonka suunnitteli taidegraafikko Kimmo Pälikkö. Merkki julkistettiin 12.6. 2006.[45]

Helsingin Sanomat kritisoi YLE:n A-talk-ohjelmassa 3. toukokuuta esiintyneiden nuorten aktivistien leimaamista hulinoitsijoiden edustajiksi[46] ja pohdiskeli median makasiinien palosta jakamia "pikatuomioita". Esimerkiksi Iltalehti oli pääkirjoituksessaan 6. toukokuuta verrannut tapahtumia natsi-Saksaan ja Berliinin valtio­päivä­talon polttoon 1933.[47] Paloon liittyvä tutkinta keskeytettiin 29. huhtikuuta 2007. Poliisi ei edelleenkään halunnut paljastaa palon tarkkaa syttymispaikkaa. Palo saattoi syttyä tupakan tumpista, sähköstä tai ilotulitteesta.[48]

Musiikkitalo valmistui aikataulussa ja se luovutettiin rakennuttajalle 29. huhtikuuta 2011.[49] Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi keväällä 2011 maanalaisen asemakaavaluonnoksen, josta voi seurata säilytetyn makasiinijäännöksen suojelumerkinnän poistaminen ja purkaminen.[50]. Makasiinit säästävä suunnitelma on saanut kannatusta. [51]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1939 makasiineilla kuvattiin Risto Orkon ohjaamaa elokuvaa Aktivistit.[52] Makasiineilla (Tavara-asemalla) on myös oma ruutu Monopoli-lautapelissä.[53] Palavat makasiinit on myös Palefacen vuonna 2010 julkaistun Helsinki – Shangri-La -albumin kansikuvassa. Paleface eli Karri Miettinen valitsi makasiinit levyn kanteen, koska elämme "VR:n makasiinien palon jälkeistä aikaa yhteiskunnassa ja poliittisestikin. Tulipalon jälkeen huipentui Stop Töhryille -kampanja, tuli porvarihallitus, Smash Asem jne." Miettinen sanoo halunneensa tehdä levyllä ajankuvaa, ja luulee, "että kaikki tämän ajan eläneet tulevat muistamaan nämä tapahtumat ikuisesti".[54]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Oksanen 2006, s. 17
  2. Oksanen 2006, s. 13
  3. Oksanen 2006, s. 21
  4. Oksanen 2006, s. 14
  5. Oksanen 2006, s. 29
  6. Leivonniemi, Samuli & Parkkonen, Santti: Poliisi haluaa vangita kaksi vappurähinöijää. Helsingin Sanomat, 4.5.2006.
  7. Oksanen 2006, s. 21
  8. Oksanen 2006, s. 17
  9. Oksanen 2006, s. 19
  10. a b c Oksanen 2006, s. 87
  11. Oksanen 2006, s. 49
  12. a b Oksanen 2006, s. 67
  13. Oksanen 2006, s. 81
  14. Oksanen 2006, s. 63
  15. a b c Oksanen 2006, s. 109
  16. Oksanen 2006, s. 129
  17. a b Oksanen 2006, s. 103
  18. Tervola, Marjut: Jäähyväiset makasiineille hs.fi. Viitattu 19.7.2011.
  19. Oksanen 2006, s. 27
  20. Oksanen 2006, s. 118
  21. Oksanen 2006, s. 114
  22. Oksanen 2006, s. 114
  23. Oksanen 2006, s. 117
  24. Oksanen 2006, s. 63
  25. Nuoret tekijät valtasivat vanhat VR:n kasarmit. Helsingin Sanomat, 31.7.1991. Sanoma.
  26. Tapahtumia Töölönlahden Makasiineilla 1987-2002, Helsingin Sanomat 13.4.2002. Sanomat.
  27. Töölönlahden tiilimakasiinien purkaminen kestää…, Helsingin Sanomat 21.3.2006. Sanomat.
  28. Makasiinien tilalle löytyi neljä ehdokasta, Helsingin Sanomat 8.4.2006. Sanomat.
  29. Oksanen 2006, s. 91
  30. Flow-festivaali muuttaa Sörnäisiin. Helsingin Sanomat, 2.6.2006. Sanoma.
  31. Oksanen 2006, s. 39
  32. Kerkelä, Lasse: Poliisi etsii makasiinimellakan järjestänyttä ydinryhmää. Helsingin Sanomar, 3.5.2006.
  33. Kerkelä, Lasse: Mellakan johtamisesta vangittu kiisti rähinän suunnitelmallisuuden. Helsingin Sanomat, 5.5.2006.
  34. Leivonniemi, Samuli & Parkkonen, Santtu: Poliisi haluaa vangita kaksi vappurähinöijää. Helsingin Sanomat, 4.5.2006. Sanoma.
  35. Oksanen 2006, s. 121
  36. Tuli riehui VR:n makasiineissa. Helsingin Sanomat, 6.5.2006. Sanoma.
  37. Ojakkala 2006, s. 121
  38. Poliisi ei päässyt lauantaina tuhopolttajien jäljille. Helsingin Sanomat, 7.5.2006. Sanoma.
  39. Makasiinipalo ei ilmeisesti ollutkaan tahallaan sytytetty Helsingin Sanomat. 14.7.2006. Sanoma. Viitattu 19.7.2011.
  40. Huhtanen, Jarmo: Makasiinien palo: Poliisi tietää mistä makasiinipalo sytytettiin. Helsingin Sanomat, 8.5.2006. Sanoma.
  41. Pohjanpalo, Olli: Poliisi purki vahingossa osan suojeltavasta makasiinista. Helsingin Sanomat, 10.8.2006. Sanoma.
  42. Purkutyö vaikeutuu vasta jos poliisitutkinta venyy pitkälliseksi. Helsingin Sanomat, 9.5.2006. Sanoma.
  43. Ahola, Merituuli: Tiilikaupasta sukeutui mediatapahtuma. Helsingin Sanomat, 2.8.2006. Sanoma.
  44. Savolainen, Jaana: Makasiinien purkaja ottaa tiilet takaisin. Helsingin Sanomat, 4.10.2006. Sanoma.
  45. Töölönlahden makasiinit pääsevät postimerkkiin. Helsingin Sanomat, 3.6.2006. Sanoma.
  46. Holvas, Jakke: Paskaduuni, ja tulipa sanotuksi. Helsingin Sanomat, 16.7.2006. Artikkelin verkkoversio.
  47. Holvas, Jakke: Media jakoi pikatuomioita makasiinipalosta. Helsingin Sanomat, 23.7.2006. Artikkelin verkkoversio.
  48. STT: Makasiinien palo jäämässä ratkaisematta Iltalehti. 29.4.2007. Alma media. Viitattu 19.7.2011.
  49. Valmis Musiikkitalo luovutettiin rakennuttajalle Yle. uutiset. 29.4.2011. Viitattu 24.7.2011.
  50. VR:n makasiinijäännöksiä uhkaa purku mtv3.fi. 28.6.2011. Viitattu 20.7.2011.
  51. Töölönlahden suunnittelussa käynnistymässä seuraava erä, Yle uutiset, 28.9.2010. Yleisradio.
  52. Oksanen 2006, s. 59
  53. Oksanen 2006, s. 63
  54. Junni, Tatu: Haastattelussa Paleface: ”VR:n makasiinit olivat monelle Suomen WTC-tornit!” Dome.fi. 8.9.2010. Otava-media. Viitattu 21.10.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta VR:n makasiinit.

Koordinaatit: 60°10′26″N, 024°56′13.5″E