Neitsyys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Neitsyt” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä katso Neitsyt (täsmennyssivu).

Neitsyt eli impi on yleisimmän tulkinnan mukaan ihminen, joka ei ole ollut sukupuoliyhteydessä. Neitsyen tila on neitsyys, koskemattomuus, piikuus tai impeys. Miehen neitsyydestä käytetään myös nimitystä poikuus[1].

Neitsyyden ja sen menettämisen tarkoista määritelmistä on erilaisia käsityksiä. Joidenkin mukaan neitsyyden voi menettää vain olemalla yhdynnässä omasta tahdostaan, kun taas toisten mukaan neitsyenä voi pitää vain seksuaalisesti täysin kokematonta ihmistä.

Nykyinen länsimaalainen seksuaalimoraali ja -todellisuus aikaansaavat sen, että neitsyyden vaatiminen avioliittoa tai seksiä varten on poikkeuksellista.

Neitsyyden vaatimista tai säästämistä häävuoteeseen esiintyy eräillä uskonnollisilla ryhmillä myös länsimaissa. Esimerkiksi uskovien keskuudessa pidetään usein itsestäänselvyytenä, että kumppani on hääyöhön asti neitsyt. Eräät ryhmät ovat myös kampanjoineet neitsyyden säästämisen puolesta, eräs tunnettu kampanja on nimeltään "Tosi rakkaus odottaa".

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neitsyys on historiallisesti yhdistetty usein puhtauteen ja itsehillintään. Muinaisen Kreikan jumalattaret Athene, Artemis ja Hestia olivat neitsyitä. Antiikin Roomassa jumalatar Vestalle valittiin kuusi neitseellistä papitarta, joiden täytyi kuoleman uhalla säilyttää neitsyytensä 30-vuotisen palveluksensa ajan.[2]

Kristinuskon perinteen mukaan Neitsyt Maria oli nimensä mukaisesti neitsyt synnyttäessään Jeesuksen, joskin luterilaisen näkemyksen mukaan hän myöhemmin menetti neitsyytensä. (Latinan sana virgo tarkoittaa sekä neitsyttä että neitoa, nuorta naista.)

Länsimaissa kristinuskon myötä hyveellisyyden vaatimukset ylläpitivät vaatimuksia naisen neitsyydestä ennen avioliittoa, ja kohdistuivat myös miehiin. Myöhemmin länsimaisten naisten aseman parantuessa ja seksuaalisuuden asteittain vapautuessa vaatimukset vähenivät, ja neitsyys menetti merkitystään.

Immenkalvon myytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisen immenkalvon repeämisestä vuotava veri on menneinä aikoina käsitetty ikään kuin sinetiksi, joka varmistaa tämän olleen neitsyt. Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei immenkalvo tavallisesti vahingoitu, ellei penetraatio ole liian äkkinäinen, ja että kalvo voi olla niinkin pieni, ettei sitä juuri huomaa.

Tästä huolimatta monissa kulttuureissa tai niiden vanhoillisissa muodoissa on vaadittu ja vaaditaan naiselta (paitsi leskeltä) neitsyyttä ennen avioliittoa, ja monissa tapauksissa morsiamen kunniallisuuden merkittävin todistaja on immenkalvon vahingoittumisesta aiheutunut veritahra. Esimerkiksi Turkissa ja monissa arabimaissa on ollut tapana, että immenkalvon verestä tahriintunut lakana esitellään hääyön jälkeen hääparin sukulaisille todisteena siitä, että nainen oli koskematon.[3][4] Veretön lakana puolestaan voi jopa vaarantaa naisen hengen.

Vanhoillisimmilla alueilla saatetaan nainen, joka ei vuoda verta hääyönä, viedä gynekologille tutkittavaksi, tarkoituksena selvittää, oliko hän neitsyt. Ihmisoikeusjärjestöt ovat leimanneet tämänkaltaiset käytännöt väkivallaksi naista kohtaan. Turkissa lääketieteellinen yhdistys on ilmaissut neitsyystutkimusten olevan sukupuolisen väkivallan muoto, mutta siitäkin huolimatta niitä tehdään noin kuusituhatta vuodessa.

Nykyisin rikkaissa arabimaissa ovat yleistyneet niinkutsutut neitsyydenpalautusleikkaukset, joissa immenkalvon aukkoa pyritään pienentämään neitsyyden vaikutelman luomiseksi.

Neitsyys entisaikaan Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli:Sukupuolisuhteet entisajan Suomessa

Neitsyellä voitiin entisaikaan tarkoittaa sekä seksuaalisesti koskematonta naista että naimatonta naista. Nämä merkitykset nimittäin samaistettiin - kaikki "kunnolliset" naimattomat naiset olivat seksuaalisesti koskemattomia. Leskeä ei pidetty naimattomana eikä neitsyenä. Piikuus tarkoitti myös lähinnä naimattomuutta, mutta myös piikana toimimista. Koskemattomuutta nimitettiin vertauskuvallisesti muun muassa kunniaksi, siveydeksi, aarteeksi tai lahjaksi. Koskemattomuuden menetystä (muuten kuin aviomiehen kanssa) nimitettiin usein pilaamiseksi.

Ei tiedetä juuri mitään siitä, millainen seksuaalimoraali oli suomalaisten esivanhemmilla ennen kristinuskon vaikutusta. Viimeistään kristinuskon mukana vaatimus naimattoman naisen (paitsi lesken) neitsyydestä tuli kuitenkin voimakkaaksi, kuten muuallakin Euroopassa. Tytön oli vaikea päästä hyviin naimisiin, jos hänen arveltiin maanneen miehen kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Factum: Uusi tietosanakirja. Hakusanat Antiikin uskonto ja mytologia, Vestan neitsyet. Espoo: Weilin & Göös, 2003. ISBN 951-35-6640-4.
  3. [1]
  4. [2]