Täysi-ikäisyys
Sivulta puuttuu Täysi-ikäisyys on käsite, jolla tarkoitetaan ikää, jolloin ihmisyksilöstä tulee täysivaltainen yhteisön jäsen.
Suomessa täysi-ikäisyyden raja on nykyään 18 vuotta. Ikäraja oli 15 vuotta vuoteen 1721 saakka, jolloin se nostettiin 21 vuoteen.[1] Vuonna 1969 ikäraja laskettiin 20 vuoteen ja vuonna 1976 edelleen 18 vuoteen.[2] Säädös 18 vuoden ikärajasta sisältyy nykyään muun muassa lakiin holhoustoimesta,[2][3] äänioikeuden osalta vaalilakiin,[4] ja avioliiton osalta avioliittolakiin.[5]
Täysi-ikäisyyden ikäraja on vaihdellut paljon monissa yhteiskunnissa. Monissa muinaisissa kulttuureissa ja keskiajan Euroopassa se on ollut hyvin matala – miehillä 14–16 vuotta ja naisilla 12–15 vuotta. Joissakin primitiivisissä kulttuureissa täysi-ikäisyyden saavuttamiseen on liittynyt varsinkin miesten kohdalla aikuistumisriittejä.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa I. Hakusana alaikäisyys. Helsinki: Otava, 1960.
- ↑ a b Mira Oksanen: Äänioikeuden ja demokratian haasteet Suomessa, s. 30. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2010).
- ↑ Laki holhoustoimesta 1.4.1999/442 Viitattu 10.7.2010.
- ↑ Vaalilaki 2.10.1998/714 Viitattu 10.7.2010.
- ↑ Avioliittolaki 13.6.1929/234 Viitattu 10.7.2010.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Juha Rudanko: Täysi-ikäisyys – enemmän kuin numero. Kumppani 8/2008.
