Kansallinen senioriliitto
| Kansallinen senioriliitto ry
Nationella seniorförbundet i Finland rf The National Seniors' Union in Finland |
|
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 10. lokakuuta 1971 |
| Tyyppi | eläkeläisjärjestö |
| Toimiala | kansalaisjärjestö, edunvalvonta |
| Jäsenet | yli 25 000, jäsenyhdistyksiä 159 ja piirijärjestöjä 15 |
| Puheenjohtaja | Anneli Taina (2017–) |
| Päätöksentekoelin | liittokokous, valtuusto ja hallitus |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Kansallinen senioriliitto ry (vuoteen 1996 Kansallinen eläkeläisliitto) on valtakunnallinen eläkeläisjärjestö, joka edistää ikääntyvien ja eläkeläisten sosiaalista turvallisuutta ja hyvinvointia sekä valvoo heidän oikeuksiaan. Liitto on puolueisiin kuulumaton kansalaisjärjestö,[1] mutta oli alun perin kytköksissä Kokoomukseen. Senioriliiton arvoja ovat elämänmyönteisyys, itsensä ja toisten arvostaminen, vastuu itsestä ja muista, suoraselkäisyys ja perinteiden kunnioittaminen.[2] Kansallinen senioriliitto saa yleisavustusta yleishyödylliseen toimintaansa sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta STEA:lta. Lisäksi senioriliitto on saanut avustusta eläkkeelle siirtymisen ahdistavana kokevien senioreiden elämänhallinnan tukemiseen Rohkeasti seniori -hankkeen 2019–2021 avulla.[3] Senioriliiton toimisto sijaitsee Helsingin Kampissa. Toiminnanjohtajana on toiminut vuodesta 2021 alkaen Maarti Kuikka.
Toimintamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansalaisjärjestönä liitto, sen piirit ja paikalliset senioriyhdistykset aktivoivat jäseniään edistämään omaa ja toisten hyvinvointia sekä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Senioriliiton, sen piirien ja yhdistysten perustehtävinä ovat yhdessäolon mahdollistaminen ja senioreiden pitäminen aktiivisina yhteiskunnan toimijoina. Senioriliiton jäsenet ovat tehneet vuosikausia paikkakunnillaan eri tavoin auttamistyötä: esimerkkejä ovat muun muassa erilaiset muistikerhot, ystäväkerhot, palvelutalojen avustamisprojektit ja digituen järjestäminen.[4]
Kansallisella senioriliitolla on yli 25 000 jäsentä. 31.12.2019 jäsenmäärä oli 25 560. Jäsenyhdistysten kokonaismäärä oli vuoden 2019 lopussa yhteensä 174, joista 15 oli piirijärjestöjä ja 159 paikallisia senioriyhdistyksiä. Senioriliiton jäsenyhdistykset järjestävät virkistys- ja harrastustoimintaa sekä vastaavat edunvalvonnasta paikallisesti.[5]
Kansallinen senioriliitto kuuluu Eläkeläisliittojen etujärjestöön EETU ry:hyn. EETUn perustivat yhteistuumin kuusi valtakunnallista eläkeläisjärjestöä kesäkuussa 2006: Eläkeliitto ry, Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Kansallinen senioriliitto ry, Kristillinen Eläkeliitto ry ja Svenska pensionärsförbundet rf. EETU on kuuden järjestön edunvalvontaan keskittyvä yhteistoimintaorganisaatio. EETUn hallitus muodostuu jäsenjärjestöjensä puheenjohtajista ja toiminnanjohtajista. EETUn puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain. EETU ry antaa lausuntoja, julkaisee kannanottoja ja pitää yhteyttä keskeisiin päättäjä- ja vaikuttajatahoihin, joita ovat muun muassa eduskunta, valtioneuvosto, sosiaali- ja terveysministeriö, Eläketurvakeskus, Kela, Työeläkevakuuttajat TELA, Kuntaliitto ja työmarkkinajärjestöt. Lisäksi EETU on edustettuna seuraavissa elimissä: Vanhus- ja eläkeläisasioiden neuvottelukunta (STM) Kelan neuvottelukunta Kelan eläkeasiain neuvottelukunta Kelan eläkeasioiden asiakasraati TELAn eläkkeensaajien yhteistyöryhmä Selkokeskus.[6]
Kansallinen senioriliitto pitää myös itsenäisesti yhteyttä eläkeläis- ja sosiaalialan järjestöihin, viranomaisiin ja päättäjiin. Senioriliitto on Sosten jäsen.[7] Lisäksi senioriliitto on European Seniors’ Unionin ESUn jäsen ja tekee kansainvälistä yhteistyötä ikäihmisten aseman parantamisen eteen.[8]
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallisen senioriliiton korkein päättävä elin on liittokokous, joka kokoontuu joka kolmas vuosi. Senioriliiton jäsenyhdistykset valitsevat liittokokousedustajat. Liittokokous päättää toiminnan suuntaviivoista ja teemoista kolmivuotiskaudelle sekä valitsee liiton puheenjohtajan, kaksi varapuheenjohtajaa ja liittovaltuuston puheenjohtajan sekä valtuuston jäsenet. Liittokokousten välisenä aikana toimeenpanovalta on hallituksella. Liittovaltuusto hyväksyy hallituksen esityksestä toimintasuunnitelman ja talousarvion. Valtuusto käsittelee myös tilinpäätöksen ja vuosikertomuksen sekä myöntää vastuuvapauden hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.[9]
Marraskuussa 2020 Helsingissä etäyhteyksin pidetyssä liittokokouksessa liiton ja sen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Anneli Taina, varapuheenjohtajiksi Aila Harjanne ja Risto Löppönen. Liittovaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Helsingin liittokokouksessa Leena Jääskeläinen sekä varapuheenjohtajiksi Esa Anttonen ja Anja Hänninen. Puheenjohtajiston toimikausi on kolme vuotta. Kesäkuussa 2023 liittokokous pidetään Savonlinnassa. [10]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eläkeläisliittojen perustaminen osuu samaan ajankohtaan kansaneläke- ja työeläkejärjestelmän synnyn kanssa. Ensimmäisinä järjestäytyivät Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) ja Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta (SDP) lähellä olleet eläkeläisjärjestöt 1950- ja 1960-lukujen taitteessa.[11]
Kansallisia eläkeläisten seuroja oli perustettu, mutta vasta vuosikymmen myöhemmin Kansallisen Kokoomuksen johdossa ryhdyttiin toimiin kokoomuslaisia arvoja kannattavan eläkeläisjärjestön saamiseksi. Kansallinen Eläkeläisliitto perustettiin Tuusulan kansanopistolla 6.10.1971.[12]
Ensimmäisessä liittokokouksessaan 21.4.1972 ja jatkokokouksessa 13.5.1972 Kansallinen Eläkeläisliitto päätti yksimielisesti jättää jäsenanomuksen Kansalliselle Kokoomukselle. Kokoomuksen puoluevaltuusto hyväksyi Kansallisen Eläkeläisliiton jäsenjärjestökseen kokouksessaan 5.8.1972. Liiton jäsenyys ei kuitenkaan tarkoittanut paikallisyhdistysten automaattista jäsenyyttä puolueessa. [13]
Liiton toiminnan alkuvuosien yhtenä tärkeänä tavoitteena oli turvata vähimmäiseläke. Eläkejärjestelmän perustana oli liiton mielestä oltava työuran aikaisiin ansioihin perustuva työeläke. Edunvalvonnan rinnalla harrastustoiminta, kuten retkeily ja musiikki, oli liiton tärkeä toimintamuoto.[14]
Vuonna 1973 liittoon kuului 54 paikallisyhdistystä, ja yhdistysten tapahtumiin osallistui noin 130 000 henkilöä. Kaksi vuotta myöhemmin liitolla oli 61 jäsenyhdistystä ja 12 000 jäsentä. [15]
Ero Kansallisesta Kokoomuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallinen eläkeläisliitto oli ensimmäisessä liittokokouksessaan hyväksynyt yksimielisesti liittymisen kokoomukseen, mutta jäsenyys puolueessa ei ollut ongelmaton. Myöskään kaikki liiton jäsenyhdistykset eivät kuuluneet puolueeseen. Kansallinen eläkeläisliitto oli eri asemassa valtionavustuksia jaettaessa kuin muut eläkeläisjärjestöt, jotka eivät kuuluneet puolueeseen. Syksyllä 1976 kokoomuksen puoluehallitus suositteli eläkeläisliitolle eroa puolueesta. Perusteluina olivat kitkaa aiheuttaneet jäsenmaksut, kaventuneet mahdollisuudet saada valtion ja kuntien avustuksia sekä tarpeeton kilpailu jäsenistä kansallisseurojen ja eläkeläisseurojen välillä. Aloitteen eroamisesta piti kuitenkin lähteä liitosta. Kansallisen eläkeläisliiton ylimääräisessä liittokokouksessa joulukuussa 1977 hyväksyttiin selvällä enemmistöllä sääntömuutos, jonka mukaan liitto luopui puolueen jäsenyydestä. [16]
Kansallinen eläkeläisliitto erosi kokoomuksen jäsenyydestä vuoden 1978 alussa. Eläkeläisliiton toimintaedellytykset paranivat puolueesta eroamisen jälkeen: koska liitto ei enää kuulunut puolueeseen, se pääsi valtion ja Raha-automaattiyhdistyksen RAY:n avustusten piiriin. Eläkeläisliitto sai Raha-automaattiyhdistykseltä investointirahoituksen, jonka avulla se sai ostettua keskustoimistonsa toimistotilat Kansakoulukadulta vuonna 1979. Alkuvaiheessa liitto otti kaupan rahoittamiseen myös pankkilainaa. [17] Liitolla oli 106 jäsenyhdistystä vuonna 1979. Jäsenyhdistykset järjestivät tuona vuonna noin 9 000 tapahtumaa. Samana vuonna Raha-automaattiyhdistyksen avustus kasvoi 22 prosenttia ja sosiaalihallituksen avustus kaksinkertaistui. [18]
Liitto sai runsaasti julkisuutta, kun Helsingin kaupunginjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt ylipormestari Raimo Ilaskivi valittiin Kansallisen eläkeläisliiton puheenjohtajaksi kesäkuussa 1992. Valtakunnallisesti tunnetun ja mielipiteitä herättäneen Ilaskiven puheenjohtajuus herätti kiinnostusta liittoa kohtaan. [19] Marraskuussa 1992 Kansallinen eläkeläisliitto ajoi Ilaskiveä presidentti-ehdokkaaksi. Liitto perusti valitsijayhdistyksen ja keräsi siihen tarvittavat kokoomuksen jäsenten nimet. [20]
Liitto juhli toimintansa 25. vuotta vuonna 1996. Tuolloin Kansallisen eläkeläisliiton nimi muutettiin Kansalliseksi senioriliitoksi.[21]
Patina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallinen senioriliiton, entisen Kansallisen eläkeläisliiton, ensimmäinen oma julkaisu oli Eläkeläisen Joulu 1973. Sitä seurasi Eläkeläisen Talvi 1974 ja 1975, minkä jälkeen liiton julkaisutoiminta tyrehtyi muutamaksi vuodeksi. Tarve omalle lehdelle ja tiedottamiselle nousi ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun liitto oli päättänyt erota kokoomuksesta marraskuussa 1977. Päätös oman lehden julkaisemisesta tehtiin liittokokouksessa maaliskuussa 1978. Lehti nimettiin Patinaksi, ja ensimmäisen kerran se ilmestyi kevättalvella 1978. Vuosien saatossa Patina on ilmestynyt vaihtelevasti kuudesta kahdeksan kertaa vuodessa. [22]
Nykyisin Patina ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehden päätoimittajana toimii senioriliiton toiminnanjohtaja. Patinan keskimääräinen painos on 23 500 kappaletta. Lehdellä on arviolta noin 40 000 lukijaa. Patinan artikkelit käsittelevät muun muassa seuraavia teemoja: senioriasuminen, terveys ja hyvinvointi, henkilöt, kulttuuri, teatterit, matkailu sekä historia ja kirjallisuus. [23]
Patina-lehden lisäksi senioriliitto tiedottaa toiminnastaan järjestön verkkosivuilla. Senioriliitolla on myös Facebook-, Youtube-, Twitter- ja Instagram-tilit. [24]
Keikkulan kurssi- ja virkistyskeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansallinen Eläkeläisliitto ryhtyi rakentamaan omaa kurssi- ja virkistyskeskusta vuonna 1982. Paasikivi-Opisto vuokrasi liitolle tontin Kakskerran mailta (nykyisin osa Turkua) Harjattulan kartanon alueelta. Kurssikeskus sai nimekseen Keikkula aiemmin samalla alueella olleen torpan mukaan. Rakennustyöt valmistuivat vuotta myöhemmin. Hankkeen kokonaiskustannuksiksi tuli noin 4,7 miljoonaa markkaa.[25]
Keikkulan tiloja ja toimintaa laajennettiin 1980-luvun aikana. Alkuvaiheessa Keikkulassa ei ollut omaa henkilökuntaa, vaan kurssitoiminta hoidettiin yhteistyössä liiton toimiston ja Paasikivi-opiston henkilökunnan kanssa. Kun Keikkulaan valmistui kuntoutusosasto, kurssikeskuksen johtajana aloitti Maria Siimes vuonna 1988.[26]
Keikkulan kurssikeskuksen merkitys väheni 2000-luvun alkupuolella. Liitto luopui Keikkulasta vuonna 2010. [27]
Senioriliiton puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väinö P. Kekki 1971–1974
- Kaarlo Pitkänen 1974–1977
- Ahto Sinkkilä 1977–1978
- Urho Saariaho 1978–1981
- Olavi Lähteenmäki 1981–1984
- Pentti Poukka 1984–1990
- Pentti Sillantaus 1990–1922
- Raimo Ilaskivi 1992–1994
- Seppo Vuorio 1994–2000
- Elsi Hetemäki-Olander 2000–2004
- Ritva Laurila 2004–2008
- Jouni Mykkänen 2008–2012
- Tapani Mörttinen 2012–2017
- Anneli Taina 2017–
Senioriliiton pääsihteerit ja toiminnanjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Veikko Lehterä 1971–74
- Ahto Sinkkilä 1974–77
- Arvo Niemi 1977–88
- Matti Skyttä 1988–96
Toiminnanjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ismo Suksi 1996–2003
- Erkki Sipilä 2003–2009
- Marjo Palomäki 2009–2016
- Matti Niiranen 2016–2021
- Maarit Kuikka 2021–
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Senioriliitto, katsottu 21.9.2020.
- ↑ Senioriliiton arvot, katsottu 21.9.2020
- ↑ STEA, avustukset, katsottu 21.9.2020
- ↑ Senioriliitto, katsottu 21.9.2020; Kansallisen senioriliitto ry:n vuosikertomus 2019
- ↑ Senioriliitto,katsottu 21.9.2020; Kansallisen senioriliitto ry:n vuosikertomus 2019
- ↑ EETU ry, katsottu 21.9.2020
- ↑ SOSTE, katsottu 21.9.2020
- ↑ Senioriliitto, katsottu 21.9.2020
- ↑ Senioriliitto
- ↑ Senioriliitto, liittovaltuusto, katsottu 12.10.2021; Senioriliiton puheenjohtajisto ja hallitus,katsottu 12.10.2021
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 9–12.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 13–14.
- ↑ Poukka & Urkola, 15–16, 18.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 20.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 20–22, 29.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 33–38, 40–42.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 49–51.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 51.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 72.
- ↑ Helsingin Sanomat, 13.11.1992, katsottu 23.9.2020
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 72.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 87–88.
- ↑ Senioriliitto, Patina, katsottu 22.9.2020.
- ↑ Senioriliiton verkkosivut;Senioriliiton Facebook-tili;Senioriliiton Twitter-tili;Senioriliiton Instagram-tili
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 55–59.
- ↑ Poukka & Urkola 1996, 60–64, 76.
- ↑ Kansallisen senioriliiton vuosikertomus 2010