Tom of Finland

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tom of Finlandin teos.

Tom of Finland (oik. Touko Laaksonen; 8. toukokuuta 1920 Kaarina7. marraskuuta 1991 Helsinki)[1] oli homoeroottinen fetissitaiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, jonka tuotanto vaikutti merkittävästi 1900-luvun lopun homokulttuuriin,[2] muun muassa Village Peoplen jäsenet ja Freddie Mercury ottivat piirroksista innoitusta ulkoiseen olemukseensa.[3] Tom of Finland on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista kuvataiteilijoista.[2] Laaksosen taiteilijanimi tulee peitenimestä, jota hän käytti vuonna 1957 piirtäessään yhdysvaltalaiseen, homoille suunnattuun Physical Pictorial -kehonrakentajalehteen.[1]

Tom of Finlandin piirroshahmot merimiehistä, moottoripyöräilijöistä, tukkijätkistä ja nahkaan pukeutuneista miehistä loivat uudenlaisen kuvan maskuliinisesta homomiehestä.[2] Vuonna 1973 hän piti ensimmäisen näyttelynsä hampurilaisessa pornokaupassa. Se oli menestys ja Laaksonen kykeni ryhtymään vapaaksi taiteilijaksi. Vuonna 1989 Tom of Finlandin töitä oli esillä New Yorkissa New Museumissa.[1] Suomen ensimmäinen Tom of Finland -näyttely oli Muu-galleriassa vuonna 1990[4], vuosi ennen Laaksosen kuolemaa. Laaksosen tunnetuin työ oli Kake-sarjakuva. Vuonna 1990 hänelle myönnettiin Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu. Viimeinen Tom of Finlandin elinaikana pidetty näyttely oli Amos Andersonin taidemuseon sarjakuvanäyttely vuonna 1991.[1]

Jatkosodan aikana Touko Laaksonen toimi tulenjohtajana ilmatorjunnassa, ja hänelle myönnettin ansioistaan Vapaudenristi.[5]

Elokuvia ja näyttelyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tom of Finlandin viimeisen elinvuoden aikana Ilppo Pohjola teki taiteilijasta dokumenttielokuvan Daddy and the Muscle Academy (1991),[1] joka sai Jussi-palkinnon.[6] Kun Tom of Finlandin kuolemasta tuli vuonna 2006 kuluneeksi 15 vuotta, Helsingin taidemuseo järjesti kesällä 2006 suurimman Suomessa nähdyn Tom of Finland -näyttelyn, jonka yhteydessä Like julkaisi Tom of Finlandin töistä teoksen Ennennäkemätöntä – Unforeseen.[1] Vuonna 2011 Turussa järjestettiin yhtenä kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumana Tom of Finlandin retrospektiivinen näyttely kulttuurikeskus Logomossa.[7]

Tom of Finlandista on tekeillä pitkä näytelmäelokuva, jonka toteuttaa Special Film Company. Elokuvan ensi-ilta on vuonna 2015. Elokuvan pääosassa on näyttelijä Olli Rahkonen.[6]

Postimerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen posti julkaisi syyskuussa 2014 Tom of Finland -postimerkkejä.[8] Postimerkkien julkaisu herätti kohua Suomessa ja huomiota myös ulkomailla.[9] Muun muassa Time, The Guardian, BBC ja The Washington Post kirjoittivat merkeistä.[10] Postimerkki on mainittu Suomen Postin historian suosituimmaksi ja sen kerrotaan saaneen enemmän kansainvälistä huomiota kuin mikään muu postimerkki maailmassa aikaisemmin. Sitä on ennakkotilattu 178 maahan.[11]Halpa-Halli-ketju ei ottanut merkkiä myyntiin liikkeissään, koska merkit eivät edusta yhtiön kristillisiä arvoja. Yhtiön liikkeistä kolme toimii myös asiamiespostina.[12]

Yle Tampere kokeili haittaisivatko Tom of Finland -postimerkit Venäjän federaation postin kulkua. Venäjän federaation lainsäädännön mukaan homopropaganda on kiellettyä lastensuojelun vuoksi. Radion toimitus lähetti Yleisradion ulkomaankirjeenvaihtaja Marja Manniselle Tom of Finland -merkeillä varustettua postia. Lähetyksen seuraamiseksi Tampereen radio perusti Twitter-käyttäjätunnuksen, jonka hashtagiksi valittiin #TomofRussia.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Arell, Berndt: Laaksonen, Touko (1920–1991) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.4.2014.
  2. a b c Kluuvin Galleria: Tom of Finland 21.6.–27.8.2006 Taidemuseo.fi. Viitattu 24.4.2014.
  3. Gay fetish art that inspired Freddie Mercury printed on STAMPS in Finland 18.4. 2014. Mirror.co.uk. Viitattu 25.4.2014.
  4. Tom of Finland: Tuhmat ruudut muu.fi. Viitattu 17.9.2014.
  5. Kalin, Kaj: Tom of Finland. Image, 1990, nro 3, s. 108.
  6. a b Nurmio, Satu: Taiteilija Tom of Finlandista tehdään elokuva Yle Uutiset. 9.4.2013. Viitattu 24.4.2014.
  7. Tom of Finland turku2011.fi. Viitattu 24.4.2014.
  8. Saarikoski, Laura: Homoikoni Tom of Finland saa oman postimerkin HS.fi. 13.4.2013. Viitattu 24.4.2014.
  9. Typpö, Juho: Maailma on polvillaan Suomen Tom of Finland -postimerkkien edessä Nyt.fi. 15.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
  10. Rytkönen, Anna-Pauliina: Suomalaiset pakarapostimerkit kiinnostavat Intiassa saakka Yle Uutiset. 17.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
  11. Matson-Mäkelä, Kirsi: Tom of Finland -postimerkit suosituimpia Suomen historiassa – ennakkotilauksia 178 maahan Yle Uutiset. 8.9.2014. Viitattu 17.9.2014.
  12. Vihanta, Ari: Tom of Finland -merkit olivat liikaa tavarataloketjulle Yle Uutiset. 9.9.2014. Viitattu 17.9.2014.
  13. Matson-Mäkelä, Kirsi: Ensimmäinen #TomofRussia-paketti saapui onnellisesti perille Yle Uutiset. 16.9.2014. Viitattu 17.9.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arell, Berndt & Mustola, Kati: Tom of Finland: Ennennäkemätöntä. Näyttely Kluuvin galleriassa 21.6.–27.8.2006. Julkaisijat: Helsingin kaupungin taidemuseo & MSC Finland – Tom’s Club ry. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-471-843-X.
  • Hooven, F. Valentine, III: Tom of Finland: Elämäkerta. (The Life and Times of Tom of Finland, 1993.) Käsikirjoituksesta suomentanut Eeva-Liisa Jaakkola. Helsingissä: Otava, 1992. ISBN 951-1-12000-X.
  • Kalha, Harri: Tom of Finland: Taidetta seksin vuoksi. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2012. ISBN 952-222-371-9.
  • Lucie-Smith, Edward – Maupin, Armistead – Oldham, Todd – Paglia, Camille Anna – Waters, John – Hanson, Dian: Tom of Finlad XXL. Los Angeles: Taschen, 2009.
  • Tom of Finland: Sarja kuvia. Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-1114-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]