Pedofilia

Martin Van Maelen teoksen La Grande Danse macabre des vifs - 13 kuvitusta

Pedofilia (kr. παιδοφιλία < παῖς 'lapsi' + φιλία 'rakkaus') eli lapsikohteinen seksuaalihäiriö on parafilia (ICD-10: F65.4), jossa pedofiiliksi kutsutun yksilön seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu seksuaalisesti kehittymättömiin lapsiin. Osalla pedofiileistä seksuaalinen suuntautuminen voi kohdistua kuitenkin myös muun ikäisiin ja ikätovereihin. Arkikielessä ja joukkotiedotusvälineissä pedofilialla tarkoitetaan monesti seksuaalisen suuntautumisen sijasta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, vaikkakin kyseessä on kaksi eri asiaa. Sana pedofiili on tullut puhekieleen 1990-luvulla; sitä ennen puhuttiin usein namusedistä.

Pedofiliasta erillisiä käsitteitä ovat efebofilia ja hebefilia, jotka tarkoittavat seksuaalista kiinnostusta murrosikäisiin, seksuaalisesti kypsyneisiin nuoriin.

Yleisyys Suomessa

Suomessa tuli poliisin tietoon vuonna 2010 1100 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä Suomessa. Suurin osa pedofiileistä ei kuitenkaan koskaan sekaannu lapsiin.

Lääketieteellinen määrittely

Lääketieteellisesti pedofilian määrittely kuuluu:

• Asianosaisen sukupuolinen kiinnostus kohdistuu jatkuvasti alle 13-vuotiaisiin lapsiin.
• Asianosainen on vähintään 16-vuotias ja vähintään 5 vuotta lapsia vanhempi.

Muita epävirallisia, lääketieteellisesti määrittämättömiä oireita:

• ainakin 6 kuukauden ajan esiintyviä voimakkaita, toistuvia, seksuaalisesti latautuneita fantasioita tai seksuaalista käytöstä, joka kohdistuu esimurrosikäisiin lapsiin tai tätäkin nuorempiin lapsiin (tavallisesti noin 7–13-vuotiaisiin tai nuorempiinkin)
• potilas on toteuttanut fantasioita, tai fantasiat aiheuttavat huomattavaa ahdistusta tai ongelmia kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa.

Pedofilia ei aina johda lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai raiskaukseen. Osalla pedofiileistä häiriö jää mielikuvien ja seksifantasioiden tasolle, eikä tekoihin ryhdytä lainkaan. Pedofiilien määrästä on hyvin vähän luotettavaa tietoa, ja arviot saattavat vaihdella suuresti.

Alaikäiseen sekaantuminen

Useimmissa maissa seksuaalinen kanssakäyminen alaikäisen kanssa on ankarasti rangaistava teko, vaikkakin suojaikäraja saattaa vaihdella useita vuosia suuntaan tai toiseen eri maissa, ja eroja saattaa myös esiintyä sen mukaan, onko kyseessä samaan sukupuoleen vai eri sukupuoleen kohdistuva seksuaalisuhde.

Suomessa rajana on 16 vuoden ikä tai riittävän pieni henkinen kypsyysero. Perhepiirissä suojaikäraja on 18 vuotta. (Euroopan unionissa alempi ikäraja vaihtelee 13 vuodesta 18 vuoteen.^lähde?) Ruumiillinen seksuaalinen kypsyys ei ole ratkaisevaa, siis ei myöskään se, onko kyse pedofiliasta tai efebofiliasta. Katsotaan, että vaikka nuori olisi vapaaehtoinen, hän ei ymmärrä tekonsa hänelle myöhemmin aiheuttamia psyykkisiä tai sosiaalisia haittoja.

Lapsia varoitellaan pedofiileista usein puhekielisellä nimityksellä "namusetä", ja nimitystä käytetään ajoittain myös tiedotusvälineissä. Namusetä on terminä sinänsä harhaanjohtava, koska pedofiili voi olla myös naispuolinen henkilö eivätkä kaikki pedofiilit houkuttele lapsia karkilla.

Pederastia

Antiikin Kreikassa esiintyi pederastiaa, joka on vanhemman miehen ja nuoren pojan välistä homoseksuaalisuutta – luonteeltaan pitkäkestoista toimintaa, joka miellettiin tuolloisessa kulttuurissa kasvatukseksikin. Filosofi Platon kuvaa antiikinaikaista tilannetta dialogissaan Pidot.

1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla on etenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ilmaantunut pieniä järjestöjä, jotka ovat ryhtyneet ajamaan pederastian hyväksymistä ja laillistamista (s.o. vanhemman miehen ja nuoren pojan välisen seksin poistamista rikoslaista). Näistä tunnetuin on North American Man-Boy Love Association (NAMBLA).

Teoria pedofilian syistä

Pedofilian syyksi on esitetty mm. lapsuuden traumoja ja itse koettua hyväksikäyttöä^lähde? . Journal of Psychiatry Researchissa vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan pedofilia saattaa olla yhteydessä aivojen niin sanotun valkoisen aineen vajaukseen. Valkoinen aine helpottaa hermoimpulssien liikennettä, ja sen puute johtaa oletettavasti siihen, että pedofiileillä yhteydet seksuaalista kiihottumista käsittelevien aivoalueiden välillä ovat puutteelliset. Näin pedofiilit eivät erottaisi sopimatonta seksuaalikohdetta soveliaasta. Pedofilialla on havaittu yhteys matalaan älykkyysosamäärään, mikä myös viittaa siihen, että se olisi yhteydessä aivojen kehitykseen. Tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että lapsuudessa koettu hyväksikäyttö on vaikuttanut haitallisesti pedofiilien aivojen kehitykseen.

Hoito

Osa pedofiileista hakeutuu vapaaehtoisesti hoitoon. Hoitona käytetään terapiaa ja lääkkeitä, Suomessa alle kerran vuodessa lääkekastraatiota.

Katso myös

• Pedofiliaan liittyvä aktivismi
• Insesti
• PNVD

Lähteet

• J.-F. Steiner (1979): Treblinka. New York, Simon and Schuster
• Platon (s.a.): Pidot. Otava, Helsinki.

Aiheesta muualla

• Yhä useampi pedofiili hakeutuu hoitoon itse, Turun Sanomat 24.10.2011.
• Olisiko kaikkien etu, jos pedofiili saisi ajoissa apua?, NYT 17.9.2012, Aurora Rämö.
• Paul Wilson: The Man They Called a Monster. Englanninkielinen kirja miehestä, joka harrasti seksiä 2500 murrosikäisen pojan kanssa; sisältää nyt aikuisten kumppanien haastatteluja. (englanniksi)
• Pedosexual resources directory. Pedofiliaa puolustavan näkökulman sisältävä laaja englanninkielinen kokoelma aiheesta. (englanniksi)
• NAMBLA North American Men-Boy love Association Homoseksuaalista pedofiliaa ja pederastiaa sekä näiden laillistamista kannattava suuri amerikkalainen järjestö (englanniksi)
• IPCE. Keskustelufoorumi pedofiliasta. (englanniksi)
• Stop It Now. Kampanja lasten seksuaalisen hyväksikäytön lopettamiseksi. (englanniksi)
• Nina Keski-Korpela: Poliisi kannustaa auttamaan lapsia – pedofiiliksi leimautumisen pelko perusteetonta. Yle Häme 7.11.2012.