Vaalirikos
Vaalirikos on yksi Suomen yleisiin vaaleihin ja yleisiin äänestyksiin liittyistä rikoksista eli vaalirikoksista. Sitä koskevat säännökset sisältyvät rikoslain 14 lukuun. Vaalirikokseen syyllistyy henkilö, joka vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa väkivallalla tai uhkauksella toisen äänestämiseen tai ehdokkaaksi asettamiseen. Rangaistavaa on siis siihen vaikuttaminen, ketä henkilöä tai mitä vaihtoehtoa toinen äänestää, sekä äänestämään pakottaminen ja äänestämisen estäminen. Myös vaalirikoksen yritys on rangaistavaa. Syyllinen voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.[1]
Vaalirikoksena rangaistaan myös yleisiin vaaleihin ehdokkaaksi asettumiseen ja ehdokkaaksi suostumiseen vaikuttaminen väkivallalla tai uhkauksella. Tuomion voi saada myös siitä, että estää toisen asettumisen ehdokkaaksi. Ehdokkaalta edellytetään, että hän suostuu ottamaan vastaan vaalin kohteena olevan toimen. Toinen edellytys on se, että puolue, valitsijayhdistys tai henkilöryhmä valitsee ja asettaa henkilön ehdokkaaksi. Vaalirikokseen syylliseksi toteamiseen ei tarvita näyttöä siitä, ketä tai mitä painostettu henkilö on äänestänyt, sillä vaalisalaisuus estää tällaisen näytön saamisen.[1] Rikoslain vaalirikosta koskevassa säännöksessä ei määritellä, millaista uhkausta siinä tarkoitetaan. Uhkaus voikin siten olla millainen tahansa, kunhan sitä on pidettävä yleisen elämänkokemuksen mukaan sellaisena, että se vaikuttaa äänestämiseen tai ehdokkaaksi asettumiseen.[2]
Vaalirikos koskee yleisiä vaaleja, joita ovat valtiolliset vaalit, maakuntapäivävaalit, kunnalliset vaalit, Euroopan parlamentin edustajien vaalit ja kirkolliset vaalit. Valtiollisia vaaleja ovat eduskuntavaalit ja presidentinvaalit. Yleinen äänestys tarkoittaa tässä yhteydessä kunnallista tai valtiollista kansanäänestystä. Yleisiä vaaleja ovat sellaiset vaalit, joissa äänestää saavat kaikki tiettyä ikää vanhemmat valtion, kunnan tai seurakunnan jäsenet. Suomessa järjestetään useita vaaleja, joihin vaalirikosta koskevia säännöksiä ei voi soveltaa. Tällaisia ovat esimerkiksi ammattiyhdistysten, yliopistojen, ylioppilaskuntien, vakuutusyhtiöiden ja osuuskuntien vaalit. On myös huomattava, että tämä lainkohta ei koske maakunnallisten päätöstentekoelinten vaaleja, koska rikoslain 14 luvussa ei ole niitä koskevaa mainintaa.[1]
Kansanedustajaehdokkaiden tai presidenttiehdokkaan valitsemiseksi järjestettävässä puolueen sisäisessä vaalissa painostaminen voidaan katsoa vaalirikokseksi, mutta eduskunnan tai kunnanvaltuuston yksittäinen vaali tai äänestys ei kuulu rikoslain tämän luvun soveltamisalaan. Sen sijaan niissä voi tulla sovellettavaksi lahjuksen antamista ja lahjusrikoksia koskevat lainkohdat.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nuutila, Ari-Matti: Rikokset poliittisia oikeuksia vastaan. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio et al.: Rikosoikeus, WSOYpro 2009, ISBN 978-951-0-33997-8.