Egeanmeri

Wikipedia
Ohjattu sivulta Aigeianmeri
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Topografinen kartta Egeanmeren seudusta. Meri on kooltaan noin 610 km x 300 km

Egeanmeri[1][2] (myös Aigeianmeri) (kreik. Αιγαίον Πέλαγος) on Balkanin niemimaan ja Vähän-Aasian välillä oleva saarekas Välimeren osa. Se liittyy Marmaranmereen sekä Mustaanmereen Dardanellien ja Bosporinsalmen kautta. Meren suurin syvyys kaakossa 2 250 metriä.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana oli useita määrityksiä Aigeian nimelle. Sanottiin, että se oli nimetty Aigean kaupungin, amatsonien kuningatar Aigean tai Theseuksen isän Aigeuksen mukaan, joka hukutti itsensä mereen luullessaan poikansa kuolleen.

Egeanmeri satelliittikuvassa

Meren kreikkalainen nimi on Αἰγαῖον Πέλαγος ja Ege Denizi turkiksi. Nimen mahdollinen etymologia voi tulla sanasta αἶγες (aiges, aallot) eli aaltoinen meri.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssikaudella Egeanmeri oli kahden suuren sivilisaation synnyinseutu – Kreetan minolaisen ja mykeneläisen. Myöhemmin syntyivät muun muassa Ateenan ja Spartan kaupunkivaltiot, jotka rakensivat antiikin kreikkalaisen sivilisaation. Egeanmeren rantoja ovat eri aikoina hallinneet myös persialaiset, roomalaiset, Bysantti, venetsialaiset, turkkilaiset ja osmanit. Täällä myös syntyi alkuperäinen demokratia, ja viestintämahdollisuudet itäisen Välimeren eri valtakuntien välillä olivat suhteellisen hyvät.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egeanmeren saaret voidaan jakaa seitsemään eri ryhmään: Traakianmeren ryhmä, Itä-Egean ryhmä, pohjoiset Sporadit, Kykladit, Saroniset saaret, Dodekanesia ja Kreeta. Monet Egeanmeren saarista tai saariketjuista ovat oikeastaan mantereen vuorien jatkeita. Yksi ketju ulottuu meren poikki Chíokseen ja toinen on Euboian ja Sámoksen välillä. Kolmas ketju kulkee Peloponnesoksen läpi Kreetan kautta Rodokselle ja se erottaa Egeanmeren varsinaisesta Välimerestä. Monilla saarista on turvallisia satamia ja lahtia, mutta merellä navigointi on yleisesti vaikeaa. Useimmat saarista ovat tuliperäisiä. Muilta saarilta louhitaan marmoria sekä rautaa. Suurimmilla saarilla on hedelmällisiä laaksoja ja alankoja.

Meren itärannikko kuuluu Turkkiin, länsi- ja pohjoisrannikko sekä useimmat saaret Kreikkaan. Vain kaksi suurehkoa saarta Egeanmerellä, Gökçeada (Ímbros) ja Bozcaada (Ténedos), kuuluu Turkkiin.

Kreetan lahdelmat tai rannat ovat Mirabelli, Almyrós, Soúda ja Hania. Mantereella ovat Myrtoanmeri länteen, Saroniksenlahti luoteeseen, Pohjoiseen Euboiksenmereen yhtyvä Petaliksenlahti, Thermainlahti luoteessa, Chalkidikín niemimaa mukaan lukien Cassandranlahti ja Singiticinlahti, pohjoisessa on Strymonianlahti ja Kaválanlahti. Saroksenlahti, Edremitinlahti, Dikilinlahti, Çandarlinlahti, Izmirinlahti, Kuşadasinlahti, Gökovanlahti ja Güllükinlahti sijaitsevat Turkin puolella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 12. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. 978-952-5446-80-7. suomi
  2. Granqvist, Kimmo; Paikkala, Sirkka (toim.): Kreikan paikannimet: Nimihakemisto Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 27. 2011. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 27.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]