Kásos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kásos
Κάσος
Locator Dot.svg
Kásoksen sijainti Kreikassa.
Maantiede
Sijainti 35°24′N, 26°55′E
Saariryhmä Dodekanesia
Merialue Egeanmeri, Välimeri
Pinta-ala 66,419[1][2] km²
Korkein kohta Mt. Akti 601[3] m
Valtio
Valtio Kreikka
Kunta Kásos[4]
Väestö
Väkiluku 990 (2001)[4]
Kielet Kreikka

Kásos (kreik. Κάσος) on Kreikan saari Välimereen kuuluvassa Egeanmeressä. Kásos on Dodekanesian saariryhmän eteläisin saari, ja se sijaitsee Kreetan ja Kárpathoksen saarten välissä.[5] Saari kuuluu samannimiseen kuntaan. Pinta-alaa saarella on 66 neliökilometriä ja asukkaita on 990 (2001). Kásoksen väestö elättää itsensä enimmäkseen eläinten kasvatuksella, maanviljelyllä ja kalastuksella.[6][7]

Varhaisimmat merkit saaren asutuksesta ovat myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaiselta pronssikaudelta. Ensimmäisenä Kásosta asuttivat foinikialaiset,[3] jonka jälkeen saarta hallitsivat vuoroin muun muassa mykeneläiset, Rodos, Makedonia, roomalaiset, Bysantti, venetsialaiset, genovalaiset, Johanniittain ritarikunta, osmanit, Venäjän keisarikunta, italialaiset ja britit, ennen kuin se vuonna 1948 liitettiin Kreikkaan.[8][9][10] Egyptiläisten ja osmanien yhdistynyt laivasto rantautui vuonna 1824 Kásokselle polttaen saaren ja surmaten noin 7 000 saarelaista.[3][5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoristoinen ja jyrkkärantainen Kásoksen saari yhdessä lähisaarineen muodostaa Kásoksen kunnan,[3][4] joka kuuluu Kárpathoksen alueyksikköön (kreik. Περιφερειακή Ενότητα Καρπάθου)[11] ja Etelä-Egean saarten periferiaan.[1] Pinta-alaa Kásoksen saarella on 66 neliökilometriä ja rantaviivan pituus on 59 kilometriä.[2] Saaren korkein kohta on 601 metriä merenpinnan yläpuolella oleva Mt. Akti.[3] Toisen lähteen mukaan korkein kohta on 597 metriä merenpinnan yläpuolella.[12] Keskimäärin saari on 205 metriä korkea.[13] Kásos on Dodekanesian eteläisin saari, ja se sijaitsee Kreetan ja Kárpathoksen saarten välissä.[5] Kásoksen läheisyydessä sijaitsee 14 pienempää saarta, kuten saarista suurin Armáthia sekä pienemmät Makronísi, Kariofíla, Porióni, Lýtra, Mikró Pontikonísi ja Megálo Pontikonísi.[12]

Saaren pääkaupunki on 335 (vuoden 2001 väestönlaskennassa) asukkaan Frý (kreik. Φρυ). Suurin asutuskeskus vuoden 2001 väestönlaskennassa oli 393 asukkaan Agía Marína, joka sijaitsee kilometrin päässä Frýstä lounaaseen. Kolmanneksi suurin asutuskeskus on 167 asukkaan Arvanitochóri, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Frýstä etelään. Kásoksen entinen pääkaupunki, 78 asukkaan Póli sijaitsee kolmen kilometrin päässä Frýstä kaakkoon. Frýn ja Pólin välissä sijaitsee 17 asukkaan Panagía.[14][4]

Kásoksen kunnan sijainti Etelä-Egean saarten periferiassa.
Kásoksen sijainti Dodekanesian saariryhmässä.

Uimarantoja saarella on ainoastaan muutama.[3] Lähinnä Frýn kylää sijaitseva uimaranta on alle kilometrin päässä Empóreiossa.[14] Frýstä lounaaseen, saaren pohjoisrannikolla, lähellä Ágios Konstantínoksen kirkkoa sijaitsee Ammoúndan uimaranta.[14] Ammoúndasta lounaaseen, niin ikään pohjoisrannikolla sijaitsee Antiperátoksen uimaranta. Kásoksen lounaiskärjessä, noin kymmenen kilometrin päässä Frýstä lounaaseen sijaitsevat Avlákin ja Chelátroksen rannat.[14]

Kásokselta on matkaa Kárpathokselle kymmenen kilometriä, Chálkin saarelle 100 km, Rodokselle 110 km, Kreetan Siteíaan 80 km ja Míloksen saarelle 250 km.[14] Pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevaan satamakaupunki Pireukseen on matkaa puolestaan 410 kilometriä.[14]

Kásos lähisaarineen muodostaa Natura 2000 -verkostoon kuuluvan luonnonsuojelualueen, jolla on kokoa 134,537 neliökilometriä.[13] Alueesta kaksi prosenttia on merta.[12] Lisäksi Kásoksen saari kuuluu 80 neliökilometrin laajuiseen kansainvälisesti tärkeään lintualueeseen (IBA).[15]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äärimmäisen uhanalaista[16] munkkihyljettä tavataan Kásoksen ja lähisaarten muodostamalla Natura 2000 -alueella.[17] Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa.[18] Saaren nisäkkäisiin kuuluvat myös vuohet ja lampaat, joiden määrä on kasvanut hallitsemattomasti vuodesta 1980 lähtien.[12]

Kásoksella pesiviä lintuja ovat esimerkiksi välimerenhaukka ja välimerenlokki.[15] Matelijoista saarella tavataan Cyrtopodion kotschyi -gekkoa ja Telescopus fallax pallidus -käärmettä, jotka kummatkin on suojeltu Kreikan presidentin asetuksella. Myös Ablepharus kitaibelii fabichi -liskolaji kuuluu Kásoksen lajistoon. Saarella tavataan myös Lyciasalamandra luschani -salamanteria[17].

Kásokselta on löydetty selkärangattomien eläinten, kuten maalla eläneiden nilviäisten, subfossiileja.[12]

Kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kásoksen kasvillisuus on pääasiassa phryganaa. Saaren phrygana on intensiivisen laidunnuksen vuoksi huonossa kunnossa. Phryganan hallitsevia kasvilajeja ovat piikkiluppio ja sykerötimjami. Pienellä alueella saaren lounaisosassa Avlákin rannalla kasvaa foinikiankatajaa. Avlákikin tosin on ylilaidunnettu. Vuohien ja lampaiden määrän hallitsemattoman kasvun ansiosta Kásoksen kasvillisuus ja maaperä on kärsinyt. Esimerkiksi saaren alkuperäinen macchia-pensaikko on vaihtumassa phryganaksi. Myös vuorenrinteiden kasvillisuus on vähentynyt ja maaperä kulunut. Phrygana on lisäksi valloittanut hylättyjä viljelysmaita. Kásoksen rantajyrkänteet sen sijaan ovat erinomaisessa kunnossa.[12]

Kásoksella tavattavista kasvilajeista IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan (1993) kuuluvat ja Kreikan presidentin asetuksella suojeltuja ovat muun muassa kotoperäiset paloyrttien sukuun kuuluva Phlomis pichleri, neilikkojen sukuun kuuluva Dianthus fruticosus ssp. carpathus, asterikasvien heimoon kuuluva Staehelina fruticosa, otakilokkien sukuun kuuluva Salsola carpatha ja neitojen sukuun kuuluva Nigella carpatha. Uhanalaisten lajien punaiseen listaan kuuluvat ja Kreikan presidentin asetuksella suojeltuja lajeja ovat myös esimerkiksi kellojen sukuun kuuluva Campanula delicatula, kaunokkien sukuun kuuluva Centaurea aegialophila, savikkakasvien alaheimoon kuuluva Noaea mucronata, neilikkojen sukuun kuuluva Dianthus cinnamomeus, neitojen sukuun kuuluva Nigella fumariifolia ja kurhojen sukuun kuuluva Carlina sitiensis. Muita saaren kasveja ovat muun muassa Egeanmeren itäisillä saarilla, Kreetalla ja Länsi-Turkissa kotoperäinen lemmikkikasvien heimoon kuuluva Lithodora hispidula ssp. hispidula, Kreikassa ja Lounais-Aasiassa tavattava nurmikkojen sukuun kuuluva Poa pelasgis sekä itäisen Välimeren alueen kotoperäinen sarviapiloiden sukuun kuuluva Trigonella spinosa. Kásoksella kasvavia CITES-sopimuksen C-liitteessä mainittuja kasvilajeja ovat muun muassa kartiosaalepjuuri sekä orhojen sukuun kuuluvat ampiaisorho ja mettiäisorho.[19]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kásoksen kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 15,8 16,2 17,2 20,3 23,4 27,1 29,3 29,3 27 24,3 20,8 17,7 ka. 22,4
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 8,8 8,9 9,7 11,9 14,6 18,9 21,5 21,9 19,4 16,5 13,8 10,7 ka. 14,7
Vuorokauden keskilämpötila (°C) 12,3 12,6 13,5 16,1 19 23 25,4 25,6 23,2 20,4 17,3 14,2 ka. 18,6
Sadanta (mm) 95 46 43 26 13 3 1 1 11 64 71 79 Σ 453
Veden lämpötila (°C) 16 15 16 16 19 22 24 25 24 23 20 17 ka. 19,8
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
15,8
8,8
16,2
8,9
17,2
9,7
20,3
11,9
23,4
14,6
27,1
18,9
29,3
21,5
29,3
21,9
27
19,4
24,3
16,5
20,8
13,8
17,7
10,7
S
a
d
a
n
t
a
95
46
43
26
13
3
1
1
11
64
71
79


Lähde: Flughafen Kasos Island (KSJ) flug.idealo.de. Viitattu 28.3.2011. (saksaksi)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren asuttamisesta osaksi Venetsiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoilija Homeroksen kirjoittamassa Ilias-teoksessa Kásos yhdessä muiden Dodekanesian saarten mukana osallistui myyttiseen Troijan sotaan.[8] Homeroksen ajoista lähtien saari on tunnettu nimellä Kásos. Ennen tätä saarta kutsuttiin nimillä Astravi, Achni ja Amphi.[10] Legendan mukaan saari sai Kásos-nimensä Kreetan prinssin Kleomahos Kreetalaisen pojan mukaan[20].

Varhaisimmat merkit Kásoksen ihmisasutuksesta ovat myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaiselta pronssikaudelta. Kásoksen ensimmäiset asukkaat olivat foinikialaisia[3]. Saaren lounaisosasta on löydetty merkkejä pysyvästä asutuskeskuksesta, joka on ajoitettu pronssikaudelle. Asutuskeskus oli saanut voimakkaita vaikutteita minolaisesta kulttuurista. Mykeneläisen kulttuurin aikaan tultaessa asutus oli siirtynyt saaren pohjoisosaan, Póliin. Pólin alue kukkulalla sijaitsevine mykeneläisine sisälinnakkeineen eli sitadelleineen toimi antiikin aikana saaren pääkaupunkina. Pääkaupunki tunnettiin antiikin kreikkalaisen maantieteilijän ja historioitsijan Strabonin mukaan myös nimellä Kásos. Pólin kukkula on ollut jatkuvasti asuttu, mistä merkkinä ovat kukkulan huipulta löydetyt ruukunsirpaleet, jotka on ajoitettu myöhäisneoliittiselta kaudelta ja varhaispronssikaudelta aina kristinuskon saarelle saapumisen alkuaikoihin.[8]

Kásoksen pääkaupungin Frýn vanha satama.

Rodos valloitti Kásoksen 700-luvulla eaa.[20] Vuosina 490–479 eaa. käytyjen persialaissotien aikana Kásos muiden itäisen Välimeren saarten ohella kuului Deloksen meriliittoon. Kásos joutui vuosittain maksamaan meriliitolle tuhat drakmaa. Myöhemmin Kásos ajautui Makedonian valtakunnan vallan alle.[10] Makedonian kuningas Aleksanteri Suuren sotaretkistä Kásos pysyi ilmeisesti erossa.[7] Rodoksen valtapiiriin saari päätyi 300-luvun eaa. lopussa, kun Rodos taisteli itsensä vapaaksi Makedonian valtapiiristä. Vuonna 42 jaa. Kásoksesta ja muista Dodekanesian saarista tuli osa Rooman valtakuntaa.[10][20]

Kásoksen pääasutuskeskus siirtyi roomalaisen ja varhaiskristillisen kauden aikana luultavasti rannikolle, Empóreionlahden ympäristöön. Sieltä on löydetty muun muassa jäänteitä varhaiskristillisestä basilikasta. Rooman keisari Diocletianuksen valtakaudella vuosina 284–305 Kásoksesta tuli osa XXVIII Provincia -nimistä provinssia. Provinssin kuvernöörin asemapaikka oli Rodoksella. Kun Rooman valtakunta jaettiin itä- ja länsiosaan vuonna 395, Kásoksesta tuli muiden lähisaarten tavoin osa Itä-Roomaa eli Bysantin valtakuntaa[21]. Bysantin vallan alla saari oli ensin osa Kibyrrhaiotoin teemaa. Myöhemmin Kásoksesta tuli osa Kreetan teemaa.[8] Bysantin valtakaudella, 800- ja 900-luvuilla saari joutui useasti merirosvojen häirinnän kohteeksi. Merirosvot olivat muun muassa Pohjois-Afrikasta, Kreetalta, Kefaloniasta ja Peloponnesoksen Mánin niemimaalta kotoisin.[10]

Kreetaa miehittämään tulleet venetsialaiset valloittivat Kásoksen vuonna 1207. Genovan vallan alle saari päätyi vuonna 1287[10]. Johanniittain ritarikunta otti saaren haltuunsa 1200-luvun loppupuolella[3] tai toisen lähteen mukaan vuonna 1311. Paavi puuttui asiaan ja saari palasi vuonna 1315 takaisin venetsialaisomistukseen.[8] Toisen lähteen mukaan Venetsia olisi ottanut Kásoksen hallintaansa jo vuonna 1306.[10]

Osmanien vallan alta osaksi Italiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulttaani Suleiman Suuren valtakaudella osmanien valtakunta valloitti Kásoksen vuonna 1537. Suleiman Suuri antoi Kásokselle itsehallinnon, mutta saarelaiset joutuivat maksamaan veroja. 1500-luvun matkailijat kuvailivat saarta autioksi, mutta vuodelta 1622 peräisin olevien kirkollisten asiakirjojen mukaan saari oli tuolloin jälleen asutettu. Asiakirjojen mukaan Kásos erotettiin tuolloin Kárpathoksen arkkihiippakunnasta omaksi hiippakunnakseen, eparkiaksi. Samoihin aikoihin Kásoksen sisämaahan perustettiin Arvanitochórin ja Agía Marínan kylät. Sisämaahan päädyttiin merirosvojen pelossa.[8] Kásoksella oli 1600-luvun jälkipuoliskolla 80–100 purjealusta[9] ja väkiluku oli noin 5 000.[10]

Kásos joutui vuosina 1768–1774 käydyn Venäjän–Turkin sodan aikana hetkeksi Venäjän keisarikunnan miehittämäksi. Heinäkuussa 1774 allekirjoitetun Küçük Kaynarcan sopimuksen jälkeen venäläiset poistuivat saarelta ja Kásos oli jälleen osmanien hallinnassa. Ranskalainen orientalisti ja matkakirjailija Claude-Étienne Savary vieraili saarella vuonna 1778. Kirjoituksissaan hän kertoo saarelaisten perinteistä, vieraanvaraisuudesta, tavoista, pukeutumisesta ja rohkeudesta. Savary kertoo myös siitä, kuinka kásoslaiset yhdessä muiden dodekanesialaisten kanssa ylläpitävät koulujaan sekä vaalivat uskonnollista ja kansallista moraaliaan osmanien sorrosta huolimatta.[10]

Ranskalaisen Louis-Charles-Auguste Couderin maalaus käskynhaltija Muhammad Alista vuodelta 1841.

Kásoksella on harjoitettu merenkulkua vuosituhansien ajan, ja sen kauppalaivaston koko oli 1800-luvun alussa noin 700 ja asukkaita oli lähteestä riippuen noin 8 000–11 000.[9][5] Kásoksen laivasto osallistui menestyksekkäästi vuoden 1821 itsenäisyystaisteluun.[3] Kásoslaisilla aluksilla tehtiin hyökkäyksiä läheisille saarille sekä Syyriaan ja Egyptiin saakka.[7] Heinäkuussa 1821 Kásoksen laivasto taisteli Kreetan vapauden puolesta ja useita kreetalaisia saapui Kásokselle pakolaisiksi.[9] Kásoslaisten toiminta ärsytti osmanien Egyptin käskynhaltijaa Muhammad Alia, jonka tavoitteena oli perustaa Kreetalle tukikohta ennen Peloponnesokselle hyökkäystä.[7] Egyptiläisten ja osmanien yhdistynyt 45 aluksen laivasto entisen merirosvon Ismail Gibraltarin johdolla saapui 27. toukokuuta 1824 saaren edustalle.[7] Alkoi muutaman päivän kestänyt taistelu.[7] Lopulta 7. kesäkuuta vihollisjoukot rantautuivat Kásokselle sytyttäen koko saaren tuleen ja tappaen kaikki aseenkantoiässä olleet miehet.[7] Kaikkiaan kásoslaisia tapettiin verilöylyssä noin 7 000.[3][5] Selviytyneet naiset ja lapset vietiin Egyptiin orjiksi.[7] Tätä verilöylyä muistetaan vuosittain 7. kesäkuuta järjestettävässä juhlassa Frýssä.[22]

Vuosina 1821–1829 Kreikassa käytiin vapaussota, jonka seurauksena Kreikka irtautui osmanien valtakunnasta. Kásoskin päätyi vuonna 1829 hetkellisesti Kreikan vallan alle, mutta jo seuraavana vuonna saari palautui osmanien hallintaan. Verilöylystä selvinneet kásoslaiset alkoivat samoihin aikoihin palata saarelle. He saivat elantonsa niiden muutaman aluksen avulla, mitä egyptiläisten aiheuttamasta tuhosta oli säilynyt. Kásoksen kauppalaivaston koko oli vuoteen 1843 mennessä kasvanut 75 alukseen. Monet kásoslaiset muuttivat vuonna 1859 siirtolaisiksi Egyptiin, jossa he osallistuivat Suezin kanavan rakennustöihin. Toinen kásoslaisten muuttoaalto Egyptiin tapahtui vuonna 1866.[9] Siirtolaisuus jatkui voimakkaana 1900-luvun alussa, jolloin kásoslaisia muutti edelleen aluksi Egyptiin, jonka jälkeen siirtolaisuus suuntautui Istanbuliin, muualle Kreikkaan, Yhdysvaltoihin ja Etelä-Afrikkaan. Saarella oli 1920-luvulla kaikkiaan noin 2 300 taloa, joissa asui noin 400 pysyvää asukasta.[23]

Italialaismiehityksestä nykypäivään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia valloitti Kásoksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[24] Italian ulkoministeri Tommaso Tittoni ja Kreikan pääministeri Elefthérios Venizélos allekirjoittivat 27. heinäkuuta 1919 sopimuksen, jossa Italia luopuisi omistuksistaan Dodekanesiassa Rodosta lukuun ottamatta. Seuraavan vuoden heinäkuussa Italian uusi pääministeri Giovanni Giolitti irtisanoutui sopimuksesta ja 10. elokuuta solmitussa Sèvresin rauhansopimuksessa Kásos jäi osaksi Italiaa.[25][9]

Dodekanesia päätyi 7. toukokuuta 1945 ja 15. syyskuuta 1947 väliseksi ajaksi väliaikaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallintaan. Kreikan hallinnon alle saari tuli 15. syyskuuta 1947 ja 7. maaliskuuta seuraavana vuonna Kásos liitettiin virallisesti osaksi Kreikkaa.[9][21]

Saarella oli vuonna 1991 yhteensä 1 088 asukasta[26] ja vuoden 2001 väestönlaskennassa puolestaan 990.[4]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikalliset ihmiset elättävät itsensä nykyisin pääasiassa eläinten kasvatuksella, maanviljelyllä ja kalastuksella[7].[6] Saaren karussa maassa viljellään viljaa. Lisäksi saarella kasvaa pienikokoisia oliivipuita.[27] Saarella käyvät muutamat matkailijat tuovat myös elannon osalle saarelaisista.[6] Kásos on riippuvainen Yhdysvalloissa asuvan kásoslaisyhteisön lähettämistä rahoista.[7]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kásoksen pääkaupungissa Frýssä toimivat terveyskeskus, poliisiasema, postitoimisto, apteekki, nettikahvila, hotelleja ja ravintoloita[14]. Sataman läheisyydessä ja paikkakunnan pääaukiolla, Plateia Iroön Kasoulla, on pankkiautomaatit. Frýn satamapoliisin toimisto sijaitsee Pyhän Spiridonin kirkon takana.[5]

Kásoksella toimivat myös sairaala[28] ja radioasema Akrítas FM Stereo.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kásoksen Frýstä liikennöi laivoja säännöllisesti Kárpathoksen Foiníkiin, Kreetan Siteíaan, Rodokselle ja Pireukseen. Saarella on myös lentoasema, josta kreikkalainen Olympic Air -lentoyhtiö lentää Kárpathokselle, Kreetalle ja Rodokselle. Lentoasema sijaitsee kilometrin päässä Frýstä länteen.[5]

Kásoksen kylien välillä liikennöi paikallisbussi. Lisäksi saarella on kaksi taksia sekä autoja ja skoottereita vuokraava yritys.[5]

Kesäaikaan Kásoksen Frýn satamasta tehdään päivittäin veneretkiä läheiselle asumattomalle Armáthian saarelle.[5]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kásoksen nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Sellén ja Ellinokamáran tippukiviluolat. Entisessä pääkaupungissa, Pólissa, sijaitsevat Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja linnoituksen rauniot. [3] Frýssä on pieni, ainoastaan kesäisin avoinna oleva, arkeologinen museo, jossa on esillä muun muassa antiikinaikainen öljylamppukokoelma, hellenistisiä kivilaattoja ja antiikinaikaisista hylyistä nostettuja esineitä.[14]

Kásoksen saarella on kaksi luostaria, joissa tosin ei ole munkkeja. Saaren lounaisosassa sijaitsee Moni Agiou Giorgiou Hadionin luostari, jossa asuu talonmies suurimman osan vuodesta. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla luostarissa järjestetään juhla. Kásoksen toinen luostari on etelärannikon tuntumassa, kahdeksan kilometrin päässä Frýstä sijaitseva Moni Agiou Mamma, jossa järjestetään juhla 2. syyskuuta.[14] Kirkkoja saarella on noin sata.[29]

Juhlat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kásoksen tärkeimmät juhlat ovat Agía Marínan kylän sinivalkoisessa kirkossa vuosittain 17. heinäkuuta järjestettävä juhla Pyhän suurmarttyyri Marinan kunniaksi sekä Frýssä järjestettävä juhla saaren suojeluspyhimys[30] Pyhän Spiridonin kunniaksi.[31][14]

Pyhää Yrjöä juhlitaan Moni Agiou Giorgiou Hadionin luostarissa 23. huhtikuuta. Pyhää Konstantinusta ja Pyhää Helenaa juhlitaan 21. toukokuuta. Kesäkuussa Kásoksella juhlitaan Pyhää Kolminaisuutta Pólin kylässä. Juhlan ajankohta vaihtelee. Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkastumista juhlitaan 6. elokuuta Agía Marínassa ja Neitseen Marian kuolonuneen nukkumista puolestaan 15. elokuuta Panagían kylässä. Pyhää Fanoúrista (kreik. Άγιος Φανούριος) juhlitaan 27. elokuuta Agía Marínan kylässä. Moni Agiou Mamman luostarissa vietetään juhlaa 2. syyskuuta Pyhän Mámaksen kunniaksi. Kunniallisen ja eläväksi tekevän ristin ylentämistä eli ristinpäivää vietetään 14. syyskuuta Agía Marínassa. Pyhää suurmarttyyri Demetrios Mirhanvuodattajaa juhlitaan 26. lokakuuta Arvanitochórin kylässä.[31]

Vuosittain kesäkuussa saarella järjestetään 7. kesäkuuta 1824 tapahtuneen saarelaisten joukkomurhan ja saaren tuhopolton muistoksi kolmipäiväinen juhla.[31]

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kásoksen ruokakulttuuri on saanut vaikutteita esimerkiksi muualta Dodekanesiasta, Kreetalta, Vähästä-Aasiasta, Italiasta, Istanbulista, Egyptistä ja Yhdysvalloista. Myös kásoslaiset merimiehet ovat tuoneet eri puolilta vaikutteita paikalliseen ruokakulttuuriin. Esimerkiksi egyptiläistä perintöä kásoslaisessa keittiössä ovat eksoottiset ruoat, kuten tahinia ja molohia, joita valmistetaan yhä saarella.[32]

Saaren perinteisiä ruokalajeja ovat lisäksi esimerkiksi elaiki eli mizithrasta tehty juusto, dolmádhes eli viininlehtikääryleet, kásoslainen pilahvi eli lihaliemessä keitettyä riisiä sekä suolajuusto. Ofto eli uunissa paistettu täytetty lammas on pääsiäisen ajan ruokaa. Kásoksella täytetään lampaiden lisäksi kalkkunoita ja kanoja. Täytettä kutsutaan nimellä paspara, ja se sisältää esimerkiksi riisiä, tomaattia, mausteita, sipulia ja maksaa. Myös täytetyt vihannekset, lihalla tai ilman, kuuluvat kásoslaiseen keittiöön. Täytettyjä kesäkurpitsan kukkia kutsutaan nimellä kolokithopoulia. Kásoslainen voi tunnetaan nimellä kaouli. Se on paimenten kermasta valmistamaa, ja nykyisin harvinaista. Kásoksella syödään myös mereneläviä, joista erikoisuutena mainittakoon tuoreen mustekalan musteesta valmistettu soupiopilafo.[32][6]

Makeita ruokia ovat esimerkiksi makea piirakat mizithra-juustolla sekä pienet rahapussin muotoon leivotut ja manteleilla täytetyt makeiset, joissa on myös ruusuvettä ja sokeria.[6]

Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dodekanesian ensimmäiseksi kuvernööriksi vuonna 1948 valittu ja myöhemmin Kreikan kansanedustajana toiminut Nikólaos Mavrís (1899–1978) syntyi Egyptissä kásoslaisille vanhemmille.[33][34][21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chilton, Lance – Dubin, Marc – Bapst, Don – Ellingham, Mark – Fisher, John – Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands. Rough Guides, 2004. ISBN 1-84353-259-X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Georghiou, K. ym.: GR4210001 (pdf) Δικτυο Ερευνητων Διαχειρισησ Περιβαλλοντοσ. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  • Miller, Korina ym.: Greek Islands. Lonely Planet, 2010. ISBN 978-1-74179-227-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Κάσος 2007. ΙΔΡΥΜΑ ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 28.3.2011. (kreikaksi)
  2. a b Νησιά του Αιγαίου (Χώρος ευθύνης Γ.Γ. Αιγαίου & Ν.Π.): ΚΑΣΟΣ Υπουργείο Εμπορικής Ναυτιλίας, Αιγαίου & Νησιωτικής Πολιτικής. Viitattu 28.3.2011. (kreikaksi)
  3. a b c d e f g h i j k Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille, s. 159. suom. Ahola, Toni. Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016.
  4. a b c d e Väestönlaskenta 2001 (PDF) Εθνική Στατιστική Υπηρεσία της Ελλάδος (ΕΣΥΕ). Viitattu 28.3.2011. (kreikaksi)
  5. a b c d e f g h i Miller 2010, s. 301
  6. a b c d e The Dodecanese Islands: Kassos RhodesGuide.com. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h i j Carr, Jonathan: Curious Kasos attracts few visitors. Athens News, 23.6.2006, s. A22. Ateena: NEP Publishing Company SA. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  8. a b c d e f History Δήμος Κάσου (Kásoksen kunta). Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  9. a b c d e f g Recent History Δήμος Κάσου (Kásoksen kunta). Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  10. a b c d e f g h i history of Kassos Kassos Maritime and Tourist Agency. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  11. Πρόγραμμα 'Καλλικράτης' (Ενημερώσεις μέχρι 31/12/2010) (xls) 2010. Ελληνική Στατιστική Αρχή. Viitattu 28.3.2011. (kreikaksi)
  12. a b c d e f Georghiou et al, s. 7–8
  13. a b Georghiou et al, s. 1–2
  14. a b c d e f g h i j Miller 2010, s. 302–303
  15. a b GR174 Kasos island Ελληνική Ορνιθολογική Εταιρεία (Kreikan lintutieteellinen seura). Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  16. Monachus monachus (IUCN 2009 Red List) IUCN. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  17. a b Georghiou et al, s. 5–6
  18. Site Name: Kastellorizo kai Nisides Ro kai Strogyli Υπουργειο Περιβαλλοντοσ Χωροταξιασ & Δημοσιων Εργων. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  19. Georghiou et al, s. 9
  20. a b c History emborios.com. Viitattu 20.6.2011. (englanniksi)
  21. a b c Greece: Dodecanese Islands and Rhodes World Statesmen.org. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  22. Dubin, Marc: Kreikan saaret, s. 199. Engl. alkuteos: Eyewitness Travel Guides The Greek Islands, suom. Rekiaro, Ilkka. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27504-2.
  23. Kassos (Kasos) Roditis Yachting. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  24. Chilton et al. 2004, s. 315
  25. Kallis, Aristotle A.: Fascist ideology: territory and expansionism in Italy and Germany, 1922-1945, s. 109. Routledge, 2000. ISBN 0415216117. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.3.2011). (englanniksi)
  26. Information about Kassos ellada.net. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  27. Chilton et al. 2004, s. 285
  28. Welcome to Kasos web site Δήμος Κάσου (Kásoksen kunta). Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  29. Churches Δήμος Κάσου (Kásoksen kunta). Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  30. Virtual Tour - Take a virtual tour of the island Emborios.com. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  31. a b c Cultural Events Δήμος Κάσου (Kásoksen kunta). Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  32. a b Traditional Foods Δήμος Κάσου (Kásoksen kunta). Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  33. Voltéra, María: Αρχείο Νικόλαου Μαυρή The American School of Classical Studies at Athens. Viitattu 26.3.2011. (kreikaksi)
  34. Archival Collections: Nikolaos G. Mavris (1899-1978) The American School of Classical Studies at Athens. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]