Astypálaia
| Astypálaia Αστυπάλαια |
|
|---|---|
 Astypálaian sijainti Egeanmeren ympäristössä |
|
|
|
|
| Muut nimet | Pyrra, Pylaia, Theon, Trapeza ja Ichthyoessa [1] Venetsian vallan aikana: Astropalia ja Stampalia [1] |
| Sijainti | |
| Saariryhmä | Dodekanesia |
| Vesialue | Egeanmeri |
| Merialue | Välimeri |
| Pinta-ala | 96,85 km² |
|
|
|
| Valtio | Kreikka |
|
|
|
| Väkiluku | 1 238 |
| Kielet | Kreikka |
Astypálaia (kreik. Αστυπάλαια) on Kreikalle kuuluva saari Egeanmeressä. Se on yksi Dodekanesian saarten kahdestatoista pääsaaresta. Saaren leveys on pisimmllään 18 km ja pituus 13 km pinta-alan ollessa noin 97 km2. Saari on huomattavasti muita Dodekanesian pääsaaria harvemmin asuttu.
Sisällysluettelo |
Astypálaia mytologiassa [muokkaa]
Astypalaia (muinaiskreikaksi Ἀγαπήνωρ) oli kreikkalaisessa mytologiassa Foiniksin ja Perimeden tytär [2] Jonka synnytti kaksi poikaa suhteesta jossa Poseidon astui hänet siivekkään kalahäntäisen leobardin hahmossa. Pojat olivat Ankaios[3], josta tuli Sámoksen kuningas ja Eurypylos[4], josta tuli Kosin kuningas.[5] Astypálaian epäillään saaneen nimensä poikien äidin mukaan.
Historia [muokkaa]
.jpg)
Saari asutettiin jo esihistoriallisena aikan. Kaivaukset ovat osoittaneet ensimmäisten asukkaiden olleen foinikialaisia ja kaarialaiset. Myöhemmin saarta ovat asuttaneet minolaiset, mykeneläiset ja megaralaiset.[1] Bysantin aikana saari kuului Egean liittoon. Venetsialaiset ottivat saaren haltuunsa vuonna 1207, ja pitivät valtaa vuoteen 1522 asti. Saari osallistui Kreikan vapaussotaan (1821–1829), mutta jäi Turkin hallitsemaksi kunnes Italia valtasi sen vuonna 1912. Saari liitettiin Kreikkaan toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948.[1]
Maantiede [muokkaa]
Vuoristoinen saari muodostuu kahdesta niemimaasta, joiden välillä on kapeimmillaan vain 105 metriä leveä mutta korkea kannas. Astypálaian kaupungin lisäksi saarella on kolme vakituisesti asuttua kylää, Análipsi, Livádia ja Vathý. Lisäksi saarella on kaksi luostaria, Neitsyt Poularianin ja Johannes Kastajan luostarit[1].
Saaren rannikko on hyvin rikkonainen ja täynnä lahtia ja pienempiä poukamia[1].
Lähteet [muokkaa]
- Karpodini-Dimitriadi E. (päätoim): Kreikan saaret - Matkaopas kaikille Kreikan saarille. Suom. Toni Ahola. Ateena 1992: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1992. ISBN 960-212-259-0.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e f Kreikan saaret, 1992, s.168-169
- ↑ Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 7.4.1 (engl. käännös).
- ↑ Apollonios Rhodios: Argonautika 2.851–877 (engl. käännös).
- ↑ Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 2.7.1 (engl. käännös).
- ↑ Hyginus: Fabulae clvii (engl. käännös).
Aiheesta muualla [muokkaa]
Saaren kotisivut (kreikaksi) (englanniksi)
