Minolainen kulttuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreikan historia
Smuseum 011hellenistic greek tomb door.jpg
Kreikan esi- ja varhaishistoria
Helladinen kulttuuri
Kykladinen kulttuuri
Minolainen kulttuuri
Mykeneläinen kulttuuri
Kreikan pimeät vuosisadat
Antiikin Kreikka
Arkaainen kausi
Klassinen kausi
Hellenistinen kausi
Roomalainen kausi
Kreikka keskiajalla
Bysantin valtakunta
Osmanien Kreikka
Moderni Kreikka
Kreikan vapaussota
Kreikan kuningaskunta
Toinen maailmansota
Kreikan sisällissota
Kreikan sotilasjuntta
Sotilasjuntan jälkeen
Historiaa aihepiireittäin
Kreikan uskonnon historia
Kreikan taloushistoria
Kreikan sotahistoria
n  k  m

Minolainen eli kreetalainen kulttuuri vallitsi Kreetalla ja eräillä lähisaarilla Egeanmeren alueella noin 3000–1450 eaa. Siihen liittyi suuria kaupunkeja, joiden keskustassa oli palatsialueita. Minolaiset käyttivät viivakirjoitus-tyyppistä kirjoitusta ja kävivät kauppaa itäisen Välimeren alueella. Tämä esihelleeninen (ennen 330 eaa.) , pronssikautinen sivilisaatio sai jonkin verran vaikutteita Egyptistä ja kirjoitus kehittyi noin 2000 eaa.

Minolainen keramiikka oli hyvin korkeatasoista. Savenvalajan pöydällä dreijalla valmistettiin suuria ruukkuja ja maljakoita, jotka koristeltiin kauniisti. Ruukuissa säilytettiin ruokaöljyä, viiniä ja viljaa.[1] Kulttuuria ei ole pidetty sotaisena, mutta se lienee ulottanut jollain tavoin vaikutustaan Manner-Kreikkaan.

Minolaisen kulttuurin romahdus vuonna 1450 eaa. saattoi johtua Theran purkauksesta aiheutuneesta hyökyaallosta ja tuhkasateesta. Maanjäristykset olivat aiemminkin tuhonneet minolaisia temppeleitä. Romahdukselle saattaa olla myös muita syitä, kuten Kreikan mantereen mykeneläisen kulttuurin voimistuminen ja minolaisten varustautumattomuus sotiin.

Kulttuurin löysi Sir Arthur Evans kaivettuaan esiin Knossoksen palatsin vuonna 1899. Hän nimesi kultturin Kreikan muinaistaruissa mainitun ensimmäisen Kreetan kuninkaan Minoksen mukaan.[2]

Minolaisen kulttuurin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minolainen 'vaakalinnun' kohokuva.

Saari on varmuudella asutettu joskus vuonna 7000–6000 eaa., jolloin Knossos syntyi. Kreikan mantereelta tuli siirtolaisia Kreetalle vuoden 6000 eaa. aikoihin. Meren ja maan antimet toivat Kreetalle rikkauksia, joiden avulla rakennettiin isoja palatseja kuten Knossoksen palatsi. Minolaiset olivat aikoinaan Välimeren parhaita merenkulkijoita ja kävivät laivoillaan kauppaa kaikkialla Välimerellä, myös Egyptissä. He kuljettivat kaleereissaan (soutualuksia) viiniä, ruokaöljyä, kankaita ja pronssiesineitä sekä myös matkustajia. Alueella viljeltiin vehnää, viinirypäleitä ja oliiveja. Vuorten rinteillä laidunnettiin lampaita.[1]

6500 eaa. maanviljelijäasutus keskittyi Mesaran tasangolle. Näihin aikoihin oli alettu rakentaa suuria puulaivoja, joilla voitiin tehdä pitkiä merimatkoja[3].

Tulokkaat olivat etelä-Turkin "sesklolaisia",[4] jotka toivat maanviljelyn Balkanille. Myöhemmin uusia, joskus pelasgeiksi sanottuja minolaisia saapui saarelle joskus välillä 5500/4500-4000 eaa.[4][5].

Esimerkiksi Faistos perustettiin jo 4000 eaa. Tämän jälkeen keskukset kasvoivat parin vuosituhannen ajan suuriksi kaupungeiksi. Noin 3900-3700 eaa. minolaiset alkoivat purjehtia pitkin Välimerta etsien louhittavia metalleja ja muita mineraaleja. Laivoja oli nyt helpompi rakentaa, kun 4000 eaa. Kreetala käyttöön otetusta arsenikkikuparista tehdyillä sahoilla saatettiin sahata nopeasti lankkuja[3]. Tosin arsenikkikupari aiheutti myrkytyksiä. Kultaa, hopeaa ja kuparia löytyikin lopulta Espanjasta, minne syntyi noin 3200 eaa. kukoistava Los Millaresin kulttuuri[3]. 4. vuosituhannelle Kreetalla alettiin tehdä tholos-hautoja, joissa käytävät veivät kupumaiseen hautaholviin. Tämän tyyppisiä tehtiin 1000 vuotta, ja joitain hautoja käytettiin vielä myöhäispronssikaudella[3].

Noin vuonna 3000 eaa. saarelle saapui muuttajia Vähästä-Aasiasta, jotka perustivat varhaisminolaisen kulttuurin, jolle olivat ominaisia kivikupoliset tholos-haudat ja vaalea keramiikka, jossa oli tummia kuvioita. Palatseja ei tuolloin rakennettu, ja esimerkiksi Myrtoksen[6] talot olivat epäjärjestyksessä mutta lähekkäin. Ruumiita haudattiin itä-länsisuuntaisiin taloihin. Melko säännöllisesti rakennetun Vasilikin löydöt ovat tältä ajalta, samoin Furnos Korifi. Samoihin aikoihin kukoisti saaristossa varhaiskykladinen kulttuuri. Pronssia alettiin käyttää joskus 2800–2700 eaa.[7]. Näihin aikoihin Knossos alkoi olla muita keskuksia suurempi, muttei liene hallinnut saarta. Knossoksen palatsia alettiin rakentaa noin 2000 eaa. Näihin aikoihin asutuskeskuksia ei yleensä linnoitettu.

Noin 1700 eaa. sattui suuri maanjäristys joka tuhosi palatsit, mutta ne rakennettiin uudelleen. Nyt alkoi niin sanottu uusien palatsien aika 1700–1450 eaa.[7]. Tällöin minolainen kulttuuri kehittyi huippuunsa. Muun muassa Faistokseen, Kydoniaan, Malliaan ja Zakrokseen sekä Knossokseen rakennettiin valtavia palatseja. Syntyi myös suuria keskuskyliä kuten rannikon Amnisos[8].

Siirtokuntia oli muun muassa Theralla, Kytheralla, Kealla, Meloksella, Naksoksella, Karpathoksella ja Rhodoksella sekä Anatolian rannikolla Iasoksessa.[8] Kauppa ulottui muun muassa Peloponnesokselle, itäiselle Egeanmerelle, Troijaan, Kyprokselle, Levantin rannikolle ja Egyptiin.[8]

Lineaari A-kirjoitusta alettiin käyttää viimeistään 1650 eaa. Näihin aikoihin noin 1628 eaa. sattui nykytiedon mukaan Strongfylen eli Theran suuri tulivuorenpurkaus, ei 1450 eaa. niin kuin aiemmin pitkään luultiin[9]. Tällöin tämä tulivuorenpurkaus ei tuhonnut minolaista sivilisaatiota. Minolainen vaikutus levisi mantereelle joskus vuosien 1600–1500 eaa. välissä. Näihin aikoihin kulttuuri oli huipussaan, ja Knossoksen kuningas lienee valloittanut koko saaren[7].

Aikakaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukku Knossoksesta

Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaista Kreetan minolaista kulttuuria edelsi kivikausi:

  • Mesoliittinen 10000–7000 eaa.
  • Neoliittinen 7000–3000 eaa.
    • Esikeraaminen 7000–6000 eaa.
      • 7000 eaa. ensimmäiset asukkaat
    • Varhainen 6000–5000 eaa.
    • Keskinen 5000–4000 eaa.
      • n. 5500-4000 eaa. minolaiset saapuvat
    • Myöhäinen 4000–3000 eaa.
      • n. 3900-3700 eaa. esiminolaisen "Välimeren pelasgien" kulttuurin leviämien Välimerellä

Varsinainen minolainen aika jaetaan seuraaviin kausiin:

Minolainen kulttuuri kukoisti Kreetalla samanaikaisesti manner-Kreikan helladisen ja Egeanmeren saarten kykladisen kulttuurin kanssa. Varhaisminolainen, varhaishelladinen ja varhaiskykladinen kulttuuri tarkoittavat suunnilleen samaa asiaa.

Tieteellinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjainlyhenteitä käytetään englannin kielessä ja tieteellisissä teksteissä: EM, Early Minoan (varhaisminolainen kausi); MM, Middle Minoan (keskiminolainen kausi); LM, Late Minoan (myöhäisminolainen kausi).

Minolainen kronologia Periodi
Evans Platon
3650–3000 eaa. EMI Esipalatsi
2900–2300 eaa. EMII
2300–2160 eaa. EMIII
2160–1900 eaa. MMIA
1900–1800 eaa. MMIB Protopalatsi
(Vanha palatsi)
1800–1700 eaa. MMII
1700–1640 eaa. MMIIIA Uusi palatsi
1640–1600 eaa. MMIIIB
1600–1480 eaa. LMIA
1480–1425 eaa. LMIB
1425–1390 eaa. LMII Jälkipalatsi
(Knossoksessa, Loppupalatsi)
1390–1370 eaa. LMIIIA1
1370–1340 eaa. LMIIIA2
1340–1190 eaa. LMIIIB
1190–1170 eaa. LMIIIC
1100 eaa. subminolainen
(aliminolainen)
-

Tuho[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minolaisen kulttuurin tuho oli todennäköisesti hidas ja tuskallinen tapahtumasarja. Noin 1450 eaa. mykeneläiset valloittivat Kreetan, ja siellä otettiin käyttöön uusi kirjoitus, lineaari B. Tällöin monet minolaiset palatsit tuhoutuivat. Vuonna 1400 eaa. uusi mykeneläinen valloitusaalto hävitti Knossoksen. Kreeta nousi vielä mykeneläisvaikutteisena, vaikka entisten palatsien loistoon ei palattu. Uusia keskuksia olivat nyt Knossoksen lisäksi Hagia Triada, Kommos ja Kydonia, jotka säilyivät noin vuoteen 1200 eaa.[10]. Saarta hallittiin nyt Kydoniasta, ja keramiikkatyyli oli peräisin Kreikan mantereelta. Lopulta saaren alkuperäinem väestö siirtyi asumaan muun muassa helposti puolustettavilla vuorenrinteille Karfiin, ja osa väestä muutti idemmäs, esim. Kyprokselle. Doorilaisiksi sanottu kreikkalainen kansa lienee joskus vuoden 1000 eaa. tienoilla valloittanut Kreetan ja ajanut minolaiset saaren sisäosiin.

Minolaiset kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta minolaisista kaupungeista.

Kreetalla oli ja on hyvä ilmasto ja hedelmällinen maaperä, ja meren keskellä se on suojassa maahyökkäyksiltä jotka rasittivat ja tuhosivat monia muinaisia sivilisaatioita. Saaren rajalliset luonnonvarat ajoivat minolaiset merikauppakansaksi.

Tunnetuin minolainen keskus on Knossos valtavine palatseineen. Kaksi muuta suurta palatsikeskusta olivat Faistos ja Kato Zakros. Hieman pienempiä olivat Mallia (Malia), Gournia, ja Agia Triada.

Eri lähteiden mukaan saaren olisi jakanut kolme tai neljä suurta keskusta. Pienempiä minolaisia asutuksia olivat muun muassa Pyrgos, Khania, Vasiliki ja Fournu Gorfi. Keskuksia on löydetty ainakin kaksikymmentä. On myös löydetty yksittäisiä maaseudulla sijainneita taloja. Minolaisista kaupungeista ei ole löydetty muureja, sotilasaiheista taidetta tai muita merkkejä sotaisuudesta.

Arvokkaita löytöjä ovat Knossoksen lisäksi Faistoksen palatsin rauniot ja loisteliaat maljakot. Faistoksesta on löydetty myös kiekko, jossa on molemmilla puolilla spiraalimaisesti tuntematonta kirjoitusta. Muinaisjäännökset osoittavat sekä suurta varallisuutta että hienostunutta elämää ainakin ylempien kansankerrosten parissa. Minolaisilla oli kaupungissaan viemärijärjestelmä, mikä oli vanhana aikana harvinaista. Kaupunkeja yhdistivät kivetyt, tasoitetut tiet.

Knossos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knossoksen palatsin rauniot

Minolaisen kulttuurin keskuspaikka oli Knossos, jonka labyrinttia muistuttava palatsi on tunnettu kaivauksista. Sitä kutsutaan Minoksen palatsiksi myöhemmän Kreikan tarujen mukaan. On arveltu, että nimitys labyrintti olisi saanut alkunsa täältä. Homeroksen kirjoittaman Iliaan mukaan Minos vei neitsyitä Kreetalle uhrattavaksi.

Knossoksen palatsi oli viisikerroksinen ja siinä oli yli 1300 huonetta. Seinillä oli minolaisten elämästä kertovia värikkäitä maalauksia. Palatsissa oli asuintiloja, varastoja, käsityöpajoja ja uskonnollisia pyhäköitä.[1]

Vuonna 1900 englantilainen muinaistutkija Arthur Evans suoritti kaivauksia Knossoksen palatsista. Evans oli löytänyt palatsin jo vuonna 1894. Hän entisöi palatsia ehkä liiankin radikaalisti. Palatsin talousalueella asui noin 50 000–80 000 ihmistä. Päivittäin itse palatsissa oli noin 1 000 ihmistä, joista noin 400 asui siellä vakinaisesti.

On keskusteltu siitä, oliko Knossos uskonnollisen vai poliittisen vallan keskus vai molempien yhdistelmä eli teokratia. On myös kiistelty siitä, oliko Knossos koko saaren pääkaupunki vai ainoastaan sen suurin keskus. Muut Kreetan palatsit tuhoutuivat ja hylättiin hieman vuoden 1500 eaa. jälkeen, mutta Knossos säilyi tämän jälkeen vielä 100 vuotta.

Knossoksen palatsi tunnetaan lukuisista seinämaalauksistaan. Maalauksissa ei ole sotilasaiheita. Eräissä maalauksissa nähdään naisia ja miehiä keräämässä kukkia, sekä rituaalisissa härkätaisteluissa ja muissa kilpailuissa. Knossoksen palatsissa oli valtaistuinsali, jossa oli akvaarioksi epäilty vesisäiliö. Palatsissa oli juokseva vesi. On myös löydetty suuria määriä varastoruukkuja suurista halleista.

Minolaisten yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansa ja kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minolainen esine.

Ei osata sanoa, mitä kansaa minolaiset olivat, mutta luultavasti he olivat jokin muista tuon ajan kansoista poikkeava ryhmä, kenties kivikautisten Vähän-Aasian ihmisten jälkeläisiä. Minolaisilla oli oma kirjoituksensa, ns. lineaari A, jota ei osata nykyäänkään tulkita. Lineaari A:ta edelsi vuosina 19001700 eaa. käytetty hieroglyfikirjoitus, jota ei myöskään ole kyetty tulkitsemaan.

Minolaisten kieli ei ollut lainkaan sukua kreikan kielelle. (Sitä vastoin saarella myöhemmin käytetty, lineaari B:llä kirjoitettu kieli on varhaista kreikkaa.) Tutkijat ovat melko varmoja siitä, ettei minolaisten kieli ollut sukua muillekaan indoeurooppalaisille kielille eikä todennäköisesti myöskään seemiläisille kielille. Egyptiläiset ja kanaanilaiset lähteet tosin viittaavat minolaisten ja berberien sukulaisuuteen tai läheiseen kulttuurinvaihtoon. Minolaisten ns. eteokreetalaisen kielen sanastoa ja sukulaisuussuhteita ei tunneta. Vain muutama joonialaisella kirjoituksella tehty piirtokirjoitus on löydetty ajalta noin 800200 eaa.

Minolaisten yhteiskunta ei muistuttanut myöhempää kreikkalaista soturiaateliin perustuvaa yhteiskuntaa. Silti se oli jakautunut eriarvoisiin yhteiskuntaluokkiin. Toisistaan selvästi eroavat hautalöydöt kertovat vainajien erilaisista yhteiskunnallisista asemista. Edelleen ne kertovat ammatillisesta eriytymisestä: oli kalastajia, kirjureita, sotilaita, savenvalajia, muusikoita jne. Ei kuitenkaan tiedetä, missä määrin sosiaalinen asema oli perinnöllistä ja tehtiinkö ero vapaiden ja orjien välillä.

Naisten näkyvä asema minolaisessa taiteessa on tarjonnut aineistoa erilaisille matriarkaatti-oletuksille. Epäilemättä naiset saattoivat toimia esimerkiksi papittarina merkittävässä asemassa. Vaikka myöhäisempi kreikkalainen kirjallisuus esittää minolaisnaisten olleen erityisen vaikutusvaltaisessa asemassa, on kysymystä sukupuolten välisestä suhteesta mahdoton ratkaista.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knossoksen palatsista löydetty käärmejumalatar. N. 1600 eaa.

Tunnetuin minolainen jumaluus oli härkä, joka oli yleinen palvonnan kohde Lähi-idässä. Se oli hedelmällisyyden ja voiman vartauskuva. Muita olivat auringonjumala, äitijumalatar ja hedelmällisyyden valtiatar, viljan jumala joka kuoli ja syntyi uudestaan joka vuosi[11].

Tunnettuja minolaisia uskonnollisia symboleita ovat muun muassa myös kaksipuolinen kirves labrys, puu, pylväs ja labyrintti. Labrys saattoi olla pyhä uhrikirves tai salamaa kuvannut ukkosenjumalan ase. Se saatoi olla voiman tunnuskuva. Labrys tarkoitti muinaisen Vähä-Aasian Kaariassa pyhäkköä.

Monesti veistokset esittävät käsiään nostavia paljasrintaisia naisia. Käsissä voi olla käärmeet, kaksoiskirveet tai ei mitään[12].

Erään löydön perusteella näyttäisi siltä, että minolaiset uhrasivat ihmisiä. Täysin varmaa tämä ei ole. Vaarallinen härkätaistelu näyttää kuuluneen uskontoon. Varhaiselta minolaiselta ajalta löydetään keramiikassa spiraaleja, aaltoviivoja yms. keramiikkaa. Tämä kertoo muinaisesta uskonnosta, joka kytkeytynee Vähän-Aasian Catal Hüyükin vanhaan kulttuuriin.

Minolaiset palvoivat enimmäkseen naispuolisia jumalia kuten äitijumalatarta, joka takasi hedelmällisyyden, sekä eläinten valtiatarta, joka oli todella mahtava jumalatar. Eläinten valtiatar suojeli kaupunkeja, kotia, metsää ja manalaa, ja hänet kuvataan monesti käärmeiden parissa. Minolaisten arvellaan uskoneen eläinpäisiin demoneihin.

Varhaisella pronssikaudella kuolleet haudattiin yhteishautoihin. Kuoleman jälkeisen elämän uskottiin luultavasti olleen onnellista ja rikasta. Kylän, suvun tai klaanin yhteishaudat saattoivat olla talomaisia tai luolia.

Kaupankäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minolainen kulttuuri perustui kaupankäyntiin, eikä siinä ole merkkejä myöhemmille Kreikan kulttuureille ominaisesta sotilasaristokratiasta. Kreeta sijaitsee merikaupankäynnille edullisella paikalla keskellä Itäistä Välimerta[13].

Minolaisten käymä kauppa ulottui Manner-Kreikkaan, Egeanmeren saarille, Kyprokselle ja Egyptiin[14]. Kreeta vei muun muassa puuta, villatekstiilejä, ylellisyyskeramiikkaa ja metalliesineitä[15]. Ehkä noin 2000 eaa. alkaen minolaiset rakensivat kauppasiirtokunnat mieleen tuovia keskuksia Kreikan saarille.

Kaupan ansiosta minolaiset olivat merkittävä mahti itäisellä Välimerellä ja heidän siirtokuntiaan oli Manner-Kreikassa asti. Minolaisten merkittävin vientituote oli tina, kuparia saatiin Kyprokselta. Tinan ja kuparin seos on tunnetusti pronssi, tuon ajan merkittävin metalli. Minolaiset veivät sahrami-nimistä maustetta. Minolaiset veivät tai välittivät Lähi-itään myös kultaa, hopeaa ja ruukkuja (keramiikkaa). Kauppaa käytiin Manner-Kreikan[16], Kyproksen, Syyrian[16], Anatolian[16], Egyptin[16][17], Espanjan ja Mesopotamian kanssa. Itämereltä tuotiin 2000-1450 eaa meripihkaa[16].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta minolainen kulttuuri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Minolainen kulttuuri, Lasten kuvitettu tietosanakirja – Uuden ajan kuvaensyklopedia, s. 362. 2. painos. Helsinki Media, 1994. ISBN 951-875-521-3.
  2. Zetterberg, Seppo: Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4.
  3. a b c d Baird, W. Sheppard: The Early Minoan Colonization of Spain 2007.
  4. a b Cartes du Proche-Orient Neolithique Néolithique.
  5. Les Peuples Asianiques Histoire des civilisations européennes.
  6. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja, s. 344. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  7. a b c Antiikin kulttuurihistoria, s. 51, 344. WSOY, 1980, 1981. ISBN 951-0-08638-X.
  8. a b c Cambridge Encyclopeadia of Archaeology, s. 140. Cambridge University Press, 1980. ISBN 0-521-22989-8.
  9. Harris, Nathaniel: Antiikin Kreikka, s. 13. -.
  10. Antiikin kulttuurihistoria, , s. 344.
  11. Grimberg, Barl: Kansojen historia, s. 220. Kolmas uudistettu laitos, Etu-Aasia Kreikka. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09730-6.
  12. Otavan suuri maailmanhistoria, esihistoria, osa 1
  13. Brinton, Crane & Christopher, John B. & Wolff, Robert Lee: ”Kreeta”, Combi maailmanhistoria, s. 119. Täydentänyt Nils Syvan, suom. Marja Itkonen-Kaila ym., asiantuntija Matti Klinge ym. Alkuteos A History Of Civilization. Otava, 1974. ISBN 951-30-2101-7, sarja ISBN 9789513021009.
  14. Barnes, Ian & Hudson, Robert: ”Minoan Crete”, Historical Atlas of Europe, s. 18-19. Arcadia Editions Limited. New York, USA: A Simon and Schuster MacMillan Company, 1998. ISBN 1-902305-00-0.
  15. Parker, Geoffrey: Elävä maailmanhistoria, s. 31. Alkuteos The Times compact history of the world. Times Books 1995 1007 2001 2005. Otava, 2006. ISBN 951-1-2044-0.
  16. a b c d e Delouche, Frédéric (toim.): ”3, The age of Metal and Mediterranean Trade”, Illustrated History Of Europe A Unique Portrait of Europe's Common History, s. 38. Paperback Edition 1998, Original Histoire de l'Europe, France Hachette 1992. Great Britain: Geoure Weidenfeld & Nicholson Ltd, 1993. ISBN 0753801329.
  17. Camp, John & Fisher, Elizabeth: Antiikin Kreikan maailma, s. 49. Alkuteos Exploring The World of the Ancient Greeks, Thames and Hudson Ltd London 2002. Otava, 2004. ISBN 951-1-19249-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]