Labyrintti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sokkelomaisesta rakennelmasta. Elokuvasta nimeltä Labyrintti katso Labyrintti (vuoden 1986 elokuva).
Jerikon kaupunki on kuvattu labyrinttinä keskiaikaisessa käsikirjoituksessa

Labyrintti on sokkelomainen rakennelma, jossa sokkelosta poiketen on yksikäsitteinen kulkureitti, jota ei ole suunniteltu vaikeaksi kulkea. Termiä labyrintti käytetään usein sokkelon synonyyminä, mutta sokkelossa on keskustaan johtavan Eulerin polun lisäksi umpikujiin johtavia reittejä, joihin on mahdollista eksyä. Labyrintissä on vain yksi umpikujaton kulkureitti portilta keskustaan ja takaisin.

Esihistoriallisten labyrinttien arvellaan olleen pahansuopien henkien ansoja tai rituaalitanssien polkuja. Eräät labyrinttikuviot näyttävät kuvaavan muurien ympäröimää kaupunkia tai linnoitusta torneineen ja katuineen. Keskiajalla labyrintit symboloivat Jumalan luo johtavaa polkua, jonka alkupisteenä on syntymä. Labyrintti voi olla pyhiinvaellusmatkan symbolinen toteutustapa; ihmiset voivat vaeltaa labyrintissä kohoten kohti pelastusta tai valaistusta. Monilla ihmisillä ei ole varaa matkustaa pyhille paikoille ja pyhiin maihin, joten he käyttävät labyrinttiä samaan tarkoitukseen. Rukous korvaa tarpeen pyhiinvaellusmatkalle.

Renessanssiajasta lähtien labyrintit ovat menettäneet keskipisteensä merkityksen: henkilö labyrintissä on sen keskus, heijastus humanistisista opetuksista. Labyrinttiä alettiin kutsua nimellä Domus Daedalilähde?, joka symboloi yksityisen ihmisen ja taiteilijan (Daedalus) taitoa ja luomisvoimaa.

Nykyaikana labyrintit ovat tulleet realistisuudessaan korkeammalle tasolle. Internet hypertekstiominaisuuksineen on hyvä esimerkki tästä (labyrintin symboli merkitsee kirjan symbolia). Labyrinttejä on nykyisin kirkoissa ja puistoissa tarjoamassa ihmisille tavan vapautua stressistä ja mielipahoista.

Theseus ja Ariadne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaaninen mosaiikki Theseuksesta ja Minotaurista. Rhaetia, Sveitsi

Kreikkalaisessa mytologiassa labyrintin arvellaan olleen Kreetan kuningas Minokselle rakennettu suuri palatsi. Sen suunnitteli legendaarinen taiteilija ja arkkitehti Daidalos pitääkseen vangittuna Minotauroksen, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä ja jonka Ateenan Theseus viimein tappoi. Kreetan prinsessa Ariadne avusti Theseusta antamalla hänelle lankakerän, jota purkamalla Theseus löysi eksymättä takaisin labyrintistä. Tarinan mukaan Kreetan labyrintissa oli siis umpikujia ja se oli sokkelomainen.

Muinaiset labyrintit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat tunnetut esimerkit labyrinttikuviosta ovat pieniä petroglyfejä eli kalliopiirroksia 3500–2500 vuotta sitten. Niitä on löydetty muun muassa Sardiniasta, Val Camonicasta, Espanjan Pontevedrasta ja Cornwallista.

Plinius vanhempi mainitseelähde? neljä muinaista labyrinttiä: kreetalainen labyrintti, egyptiläinen labyrintti, lemnialainen labyrintti ja italialainen labyrintti.

Kreetan labyrintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana labyrintti on esikreikkalaista alkuperää ja erään yleisimmän tulkinnan mukaan johdettavissa labrys-sanasta, joka merkitsee arkaaista kaksoiskirveen symbolia. Kun sanaan lisätään paikkaa merkitsevä pääte ”-inthos” saadaan labyrinthos, ”kaksoiskirveiden paikka”. Sanaa ”labrys” käytettiin Vähässä-Aasiassa, Lyydiassa tai Kaariassa. Kreetalla kaksoiskirves oli nimeltään wao. Manner-Kreikassa käytettiin sanaa pelekys.

Minoksen labyrintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Evansin teorian mukaan Knossoksen sokkelomainen palatsi Kreetalla on ”kaksoiskirveiden talo” eli labyrintti. Tämän teorian mukaan Theseus ja Ariadne olisivat siis seikkailleet Minokselle rakennetun Knossoksen palatsin sokkeloissa. Palatsin tuhoutumisen jälkeen tuhannen vuoden kuluttua uusi, Gortynan labyrinttiluolan kanssa kilpaileva Knossoksen labyrintti näytettiin vierailijoille ensimmäisellä vuosisadalla jaa.[1] Kolmannella vuosisadalla eaa. Knossoksen kolikot oli leimattu labyrinttisymbolilla. Tämän aikakauden vallitseva labyrinttimuoto on yksinkertainen seitsemänkehäinen, joka on tunnettu klassisena labyrinttinä.

Ariadnen labyrintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtoehtoinen tulkinta palatsiteorialle löytyy Knossoksesta noin 3 400 vuotta vanhasta mykeneläisestä savitaulusta, jossa mainitaan ”labyrintin valtiatar”, jolle uhrattiin lahjaksi hunajaa. Tässä kuvattu labyrintti on ollut jonkinlainen muista uhripaikoista poikkeava erityinen palvontapaikka.[2]

Tämän tulkinnan mukaan kreetalainen labyrintti toimi tanssialustana ja oli tehty Ariadnelle eikä Minokselle. Homeroksen Iliaassa[3] kuvataan näkymä, jonka Hefaistos kaiversi Akilleen panssariin. Yksi kaiverruksen kuvista esitti tanssilattiaa ”kuten se, jonka Daedalus avarassa Knossoksen kaupungissa rakkauden lukkojen Ariadnelle” Labyrintin tanssi on kuvattu panssarissa, jossa ”naimisiinmenohaluiset tytöt tanssivat sen ympärillä kädet toistensa ranteissa kiinni… kiertäen pehmeästi kuin savenvalajan pyörää jaloillaan… ja juoksivat linjassa kohdatakseen toisensa.”

Platon ja Herodotos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen labyrintti

Platonin kirjoittamassa dialogissa nimeltä Euthydemos Sokrates kuvaa loogisen argumentin labyrinttimäistä kulkua:

»Kun keksimme kuninkaallisen taidon ja tutkimme, olisiko se mahdollisesti omiaan tekemään onnelliseksi, jouduimme kuin labyrinttiin. Kun jo luulimme päässeemme perille, löysimmekin itsemme alkupisteestä emmekä olleet yhtään viisaampia kuin ryhtyessämme etsimään ensimmäisen kerran.[4]»

Herodotos kuvailee toisessa historiakirjassaan labyrinttiä monimutkaisena egyptiläisenä rakennuksena, ”lähellä krokotiilikaupungiksi nimettyä paikkaa”.

»Siinä on kaksitoista päällystettyä pihaa - kuusi rivissä pohjoiseen päin, kuusi etelään - portit juuri toisten porttien linjojen mukaisina. Sisällä rakennuksessa on kaksi kerrosta ja ne sisältävät kolmetuhatta huonetta, joista puolet ovat maan alla, ja toiset puolet niiden yläpuolella. Minä kuljin yläkerran huoneiden läpi, se mitä minun tulisi sanoa niistä on omat havaintoni, mutta maanalaisista huoneista voin kertoa vain mitä olen kuullut, sillä egyptiläiset estivät minua näkemästä niitä, sillä niissä on labyrintin rakentaneiden kuninkaiden hautoja ja pyhien krokotiilien hautoja. Ylemmät vastakkaiset huoneet todellakin näin ja on vaikea uskoa niitä ihmisten tekemiksi; ja monimutkaiset reitit huoneesta toiseen ja pihalta pihalle olivat loputon arvoitus minulle. Kuten me menimme pihalta sisälle huoneisiin, huoneista gallerioihin, gallerioista uusiin huoneisiin ja niistä yhä uusiin pihoihin. Jokaisen kabinetin, gallerian ja pihan katto ovat kuten seinät, kivestä. Seinät on päällystetty kaarevilla kuvioilla ja kukin kaari on viimeistelty valkoisesta marmorista ja ympäröity pylväiköllä.[5]»

Roomalainen labyrintti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaisen lattian mosaiikkimallissa yksinkertainen klassinen labyrintti on muuntunut neliömäiseksi ja meanderikuvioiseksi mutta on silti tunnistettavissa. Usein mosaiikkilabyrinttien keskustassa on Minotauroksen kuva. Romaaninen meander-malli kehittyy asteittain kohti nelipoimuista keskiaikaista labyrinttiä. Roomalainen labyrintti symboloi kuolemaa ja voittoisaa paluuta: Hadrumentumissa Pohjois-Afrikassa (nykyisin Sousse) romaanisen perhehaudan lattiassa on nelipoimuinen mosaiikki, keskellä kuoleva Minotauros ja kirjoitus: HICINCLUSUS.VITAMPERDIT ”Aidattu tähän, hän menettää elämän”[6]. Vergilius ja Dio Cassius kuvaavat Ludus Troiae -nimistä labyrinttimäistä peliä jota pelattiin hautajaisrituaalien yhteydessä.

Keskiaikaiset labyrintit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chartresin katedraalin labyrintti.
Keskiaikainen labyrintti

Keskiaikainen labyrinttisuunnittelun kukoistuskausi oli 1200–1300-luvuilla goottilaisten katedraalien pääkäytävien labyrinttikuvioissa. Tunnetuimpia ovat Chartresin katedraali ja Amiensin katedraali Pohjois-Ranskassa ja Siena Toscanassa. Tätä suunnittelumallia käytettiin monissa turvelabyrinteissä Englannissa, kuten Wingissä, Rutlandissa, Hiltonissa, Cambridgeshiressa, Alkboroughissa (Pohjois-Lincolnshire), ja Saffron Waldenissa Essexissä. Myös keskiaikaisissa käsikirjoituksissa on erilaisten labyrinttien kuvia.

Jatulintarhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jatulintarha

Pohjois-Euroopassa rakennettiin kivilabyrinttejä eli Jatulintarhoja. Nämä labyrintit sijaitsevat yleisimmin merialueilla ja ne on rakennettu enimmäkseen yksinkertaiseen klassiseen muotoon. Suurin osa näistä sijaitsee niin alhaalla lähellä merenpintaa, että ne on voitu rakentaa vasta keskiajalla tai myöhemmin. Tanskassa, Gotlannissa ja Suomessa jatulintarhakuviota esiintyy myös keskiaikaisten kivikirkkojen seinämaalauksissa.

Puistolabyrintit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pensasaidoista koostuva labyrintti St. Louisissa Yhdysvalloissa.

Puistolabyrintit on muodostettu pensasaidoissa ja niiden välissä kulkevista mutkittelevista käytävistä. Yleensä niissä on keskellä kenttä tai aukio, jonne kävijät yrittävät löytää. Tunnetuin puistolabyrintti sijaitsee Isossa-Britanniassa, Hampton Courtin palatsia ympäröivässä puutarhassa lähellä Lontoota.

Muun maailman labyrintit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muualta kuin Pohjois-Euroopasta tunnetaan kivilabyrinttejä brittiläisiltä Scillyn saarilta ja Intian Tamil Nadun maakunnasta. Muissa muodoissa kaiverruksina, maalauksina ja tekstiilikuvioina erilaisia labyrinttikuvioita tunnetaan kaikista maanosista.

Modernit labyrintit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina on virinnyt uutta mielenkiintoa labyrinttisymboleihin, mikä on inspiroinut modernien labyrinttirakennelmien tekoon, muun muassa Willen Park Milton Keynesissä, Gracen katedraali San Franciscossa, Taptonin puisto Chesterfieldissä ja the Labyrinthe de Harbor 16 Montrealissa.

Labyrintti-pelissä on kahden akselin suhteen kääntyvä tasopinta, jossa on labyrintti ja reikiä. Pelissä on tarkoitus kuljettaa kuula läpi labyrintin alkupisteestä loppupisteeseen reikiä välttäen. Lukemattomissa tietokoneohjelmissa ja -peleissä on käytetty labyrinttejä. Labyrintit ovat esiintyneet muun muassa Tomb Raider -pelisarjassa.

Kreikkalaisen labyrintin modernit tulkinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moderneihin kuviin on sekoitettu labyrintti siten, että siihen voi eksyä.

Ilinka Crvenkovska on muuntanut labyrintti-myytin porrastetuksi peliksi, jossa edetään ihmisen kohtalon käsitteissä ja joita voi hallita. Minotauros tappoi Theseuksen itsemurha-aktissa tullakseen kaupungin hurjistuneiden ihmisten tappamaksi.

Argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges käytti labyrintin ideaa kauttaaltaan novelleissa. Hänen modernin kirjallisuuden käyttämä labyrintti on inspiroinut todella monta muuta tekijää heidän omissa teoksissaan (esimerkiksi Umberto Econ Ruusun nimija Mark Z. Danielewskin House of Leaves).

Labyrinttejä fiktiossa keskeisessä roolissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Philostratos. De vita Apollonii Tyanei iv.34, noted in Kerenyi,lähde tarkemmin? sivu 101 n. 171.
  2. Kerenyi 1976 s. 91
  3. xviii. 590–593
  4. Platon: Euthydemos 291b-c
  5. Herodotos: Historia
  6. Kerenyi,lähde tarkemmin? kuva 31

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kereny, Karl: Dionysos: Archetypal Image of Indestructible Life. Princeton University Press, 1976.
  • Fisher, Adrian & Gerster, Georg: The Art of the Maze. Weidenfeld & Nicolson, 2002. ISBN 1-84000-573-4.
  • Saward, Jeff: Magical Paths. Mitchell Beazley, 2002. ISBN 1-84000-573-4.
  • Matthews, W.H.: Mazes and Labyrinths: Their History and Development. Dover Publications, 1927. ISBN 0-486-22614-X. Linkki Bibliografia
  • Eichberg, Henning: “Labyrintti. Pohjolan vanhin urheilukenttä.“ In: Esa Sironen, Arto Tiihonen & Soile Veijola (toimittaneet): Urheilukirja. Tampere: Vastapaino 1992, 61-85

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta labyrintti.