Lineaari-B-kirjoitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lineaari-B-kirjoitus on Kreikan mantereella ja Kreetan saarella kukoistaneen mykeneläisen kulttuurin noin 1300-luvulta 1100-luvulle eaa. käyttämä lineaarikirjoitusjärjestelmä. Se oli mitä todennäköisimmin kehitetty minolaisten käyttämästä lineaari-A-kirjoituksesta. Kirjoituksesta tunnetaan noin 90 tavumerkkiä, erinäisiä numeromerkkejä sekä lisäksi noin 160 logogrammia (merkkiä, jotka tarkoittavat kokonaista sanaa). Lineaari-B:llä kirjoitettu kieli oli kreikan kielen varhainen vaihe, ns. mykeneläinen kreikka.

Löydöt ja tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset lineaari-B-tekstit löysi Sir Arthur Evans Knossoksesta vuonna 1900. Myöhemmin on tehty lisää löytöjä mm. Pyloksessa, Mykenessä, Tirynsissä, Orkhomenoksessa ja Thebassa. Nykyään tutkijoiden käytettävissä on useita tuhansia lineaari-B:llä kirjoitettuja tekstejä. Suurin osa niistä on savitauluja, jotka sisältävät luetteloita palatsien ja temppeleiden varastoissa olleista tavaroista.

Kirjoituksen tulkinta oli pitkään epäselvä, eikä myöskään ollut varmuutta siitä, mitä kieltä tekstit edustivat. Aluksi monet arvelivat sitä minolaiseksi. Joidenkin logogrammien merkitys näytti alusta alkaen suhteellisen selvältä (esimerkiksi ”mies”, ”nainen”, ”hevonen”, ”vaunut”), ja 1950-luvun alussa amerikkalainen Bennett onnistui identifioimaan numeromerkit sekä mittoja ja painoja edustavat merkit. Lisäksi Alice Kober pystyi osoittamaan, että kyse oli taivutetusta kielestä. Varsinaisen läpimurron teki kuitenkin vuonna 1952 brittiläinen arkkitehti Michael Ventris hänen maanmiehensä, muinaiskreikan murteiden asiantuntijan John Chadwickin avustamana.

Osoittautui, että kieli ei ollutkaan minolainen, vaan kreikkaa. Koska kirjoitusjärjestelmä ei kuitenkaan oikeastaan soveltunut kovin hyvin kreikan kielen kirjoittamiseen, vaan monet sanat saivat siinä hyvin erikoisen muodon (vrt. mykeneläinen kreikka), monet tutkijat aluksi epäilivät Ventrisin ja Chadwickin tulkinnan paikkansapitävyyttä. Heidän tulkintansa tuli yleisesti hyväksytyksi vasta sen jälkeen kun oli löytynyt savitaulu, jossa on kuvattu erilaisia astioita sekä kuvallisesti että sanallisesti.

Kirjoitusmerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lineaari-B-kirjoitus kulkee vasemmalta oikealle. Sen kirjoitusmerkit koostuvat erilaisista viivoista ja muista, usein suhteellisen monimutkaisista muodoista. Koska niiden raapustaminen savitauluihin on epäilemättä ollut hankalaa, oletetaan, että kirjoitusta käytettiin ensisijaisesti muiden kirjoitusmateriaalien yhteydessä, jotka eivät vain ole säilyneet (esimerkiksi papyrus tai nahka eli pergamentti). Kirjoituksesta puuttui joitakin merkkejä, jotka olivat kreikan kannalta periaatteessa tarpeen (esimerkiksi ei tehty eroa r- ja l-äänteiden välillä). Kaikkien merkkien tulkinta ei ole nykyäänkään varma. Logogrammien tarkasta ääntämyksestä voidaan yleensä esittää korkeintaan valistuneita arvauksia.

Tietokoneilla kirjoittamista varten lineaari-B-kirjoitus on osittain sisällytetty Unicode-standardiin.

Esimerkkejä lineaari-B-merkeistä:

Esimerkkejä lineaari-B-merkeistä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Chadwick: The Decipherment of Linear B. Cambridge University Press, 1958, 2. p. 1990. ISBN 0-521-39830-4.
  • Michael Ventris & John Chadwick: Documents in Mycenaean Greek. Cambridge University Press, 1956, 2. p. 1974. ISBN 0-521-08558-6.
  • Yves Duhoux & Anna Morpurgo Davies (eds.): A companion to Linear B. Mycenaean Greek texts and their world. Louvain: Peeters, 2008. ISBN 978-90-429-1848-1.