Värisaflori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Värisaflori
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Saflorit Carthamus
Laji: tinctorius
Kaksiosainen nimi

Carthamus tinctorius
L.[1]

Katso myös

  Värisaflori Wikispeciesissä
  Värisaflori Commonsissa

Carthamus tinctoriusMHNT

Värisaflori eli saflori (Carthamus tinctorius) on yksivuotinen ruohovartinen mykerökukkainen kasvi, jonka kukista saadaan oranssia väriainetta ja siemenistä öljyä. Värisaflorin värjäysainetta on kutsuttu nimellä kartamiini (C43H42O22, CAS 36338-96-2) eli espanjanpuna. Kasvista käytetään myös nimeä väriohdake.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värisaflori jää yleensä alle metrin korkuiseksi, mutta Lähi-idässä on kaksimetrisiksi kasvavia lajikkeita.[3] Kasvin lehdet sijaitsevat kierteisesti kiiltävässä karvattomassa varressa.[4] Lehdet ovat lyhytruotisia tai ruodittomia ja sepiviä, ja niiden jäykkä lapa on muodoltaan puikea, ehyt sekä piikkilaitainen.[4][5] Värisaflorin kukkamykeröt, jotka ovat yksittäin varren ja sen haarojen latvassa, ovat kooltaan enimmillään 3 x 4 senttimetriä. Kukkien teriö on aluksi punakeltainen ja muuttuu sitten oranssinpunaiseksi. Värisaflorin hedelmät ovat hieman päärynänmuotoisia, nelisärmäisiä, valkoisia, kiiltäviä pähkylöitä, jotka ovat 6–8 mm pitkiä.[4]

Laji muistuttaa kasvutavaltaan ja kukiltaan ohdakkeita.[6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värisaflori on kotoisin Etelä-Aasiasta, mutta sitä on viljelty Kiinassa, Intiassa, Persiassa ja Egyptissä esihistoriallisesta ajasta alkaen. Keskiajalla se levisi Italiaan, Ranskaan ja Espanjaan, ja espanjalaiset veivät sen Amerikkaan.[6] Ruotsissa sitä tavataan villiintyneenä.[7]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saflorinsiemenöljyssä on vähemmän tyydytettyjä rasvahappoja kuin muissa kasvirasvoissa.[6] Siemenissä on usein 30–45 % rasvaa ja 34 % proteiinia. Kun siemenistä on puristettu öljy, puristusjätteet voidaan vielä käyttää karjan rehuksi.[3] Safloria on aiemmin käytetty väriaineena. Sitä käytetään myös kansanlääkinnässä rohdoksena.[6]

Safloria kasvatetaan myös kuivakukiksi. Sen kuivatut kukinnot muistuttavat sahramia, ja safloria on myyty virheellisesti sahramin nimellä,[7] Intiassa ja Afganistanissa sitä käytetään riisin värjäämiseen[3], kuten kurkumaakin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS: Carthamus tinctorius (englanniksi)
  2. Kartamiini Coloria
  3. a b c Helianthus (Arkistoitu – Internet Archive) Economic botany, UCLA
  4. a b c Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
  5. Puutarha.net: Saflori (Carthamus tinctorius)
  6. a b c d Carthamus tinctorius L. Source: James A. Duke. 1983. Handbook of Energy Crops. unpublished.
  7. a b Den virtuella floran: Safflor (Carthamus tinctorius) (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]