Pátmos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saarta. Patmos Lähetyssäätiö on lähetysjärjestö.
Näkymä Skálan kylään Pyhän Johanneksen luostarilta.

Pátmos (kreik. Πάτμος) on Etelä-Sporadeihin ja tarkemmin, Dodekanesian saariryhmään kuuluva, saari Egeanmeressä, Sámoksesta lounaaseen. Saaren koko on noin 40 km². Saaressa sijaitsee luostari 1000-luvulta. Asukasluku noin 3 000 henkilöä. Asutus on keskittynyt neljään kylään. Kylien nimet ovat Chóra, Skála, Groíkos ja Kámpos. Saaren korkeimpia kohtia on Chóra, joka on 170 metriä merenpinnasta, ja korkein kohta on Profítis Ilías, 269 metriä merenpinnasta. Tärkein satama on Skálanlahti. Pátmos sijaitsee Pireuksen ja Rodoksen välisen laivaväylän varrella. Sinne pääsee paikallisilla matkustajaluksilla ja risteilyaluksilla.

Pátmos tunnetaan ensisijaisesti Johanneksen ilmestyksen eli Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana. Sen kirjoittaja apostoli Johannes kertoo olleensa karkotettuna saarella samaan aikaan kun hän saneli kirjansa. Saaren tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Ilmestyskirjaluola, jossa Johanneksen sanotaan asuneen karkotuksensa aikana ja saaneen ilmestyksensä, sekä Pyhän Johanneksen luostari. Luostari ja luola kuuluvat Unescon Maailmanperintöluetteloon.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 96 jaa oli tärkeä vuosi Pátmoksen historiassa. Apostoli Johanneksen arvellaan sanelleen tuolloin Ilmestyskirjan. Ilmestyskirjan kirjoittajana hänet mainitsevat muun muassa Klemens Aleksandrialainen, Origenes, Irenaeus ja Eusebios. Pátmoksen mainitaan olleen asumaton aina 1000-luvulle saakka. Ioannis Christodoulos perusti Pyhän Johanneksen luostarin vuonna 1088.[2]

Turkkilaisten valta Pátmoksella alkoi vuonna 1091. Saraseenien valtakausi Pátmoksella oli 1127-1157. Pátmoksella vieraili normanneja ja muita kuten ristiretkeläisiä, rosvoja ja kauppiaita. Venetsian kauppiaiden valtakausi päättyi frankkien valtaukseen 1204. Pátmos oli hyökkääjien valtaamana Venetsian-Bysantin sodan aikana 1281-1285. Vähän-Aasian osmanien valtakausi alkoi 1390.

Venetsian valtakausi alkoi 1522. Suurimmat rakennukset ja kirkot luostarin ulkopuolella rakennettiin 1500-luvulla. Venetsian- ja turkkilaisten sota Kreetalla 1645-1669 merkitsi huonoja aikoja Pátmokselle. Pátmoksen mainitaan köyhtyneen ja asukkaiden olevan toivottoman köyhiä vuonna 1671. Kohti vuosisadan loppua olosuhteet parantuivat, ja vuonna 1698 asukkaita mainitaan olevan alle 4 000. Munkkeja oli 93 ja kirkkoja yli 100. Luostarilaitoksen maatilat lisääntyivät Egeanmeren saarilla: kuten Pároksella, Kéalla, Sámoksella, Kálymnoksella, Thíralla, Náksoksella, Ámorgoksella, Nísyroksella, vieläpä Smyrnassa ja niinkin kaukana kuin Zákynthoksella.

Luostarilaitos nautti paavien ja läntisten hallitsijoiden suojelusta ja myös Venäjän suojelusta 1700-luvulta lähtien. Makarios Kalogeras perusti Patmian koulun Pátmokseen vuonna 1713. Koulutus oli uskonnollista. Koulutus sisälsi teologiaa, antiikin kreikkaa, filosofiaa, latinaa, retoriikkaa, musiikkia. Vuodesta 1769 lähtien Pátmos nautti Ranskan suojelua. Pyhän Johanneksen luostarin munkkien lukumäärän kerrotaan tuolloin olleen 80. Venäjän ja Turkin välisen sodan aikana 1768-1774 Venäjän laivasto ankkuroitui Skálanlahteen, ja se otti haltuunsa saaren neljää suurinta kauppakeskusta. Venäläisissä asiakirjoissa mainitaan vuonna 1773 asukkaita olleen 2 086: 124 "munkkia ja klerkkiä, 40 nunnaa, 140 ulkomaista vierailijaa ja 1 786 alkuperäisasukasta.

Kreikan itsenäisyystaistelu vuosina 1821-1828 merkitsi Pátmoksen joutumista osmanien valtakunnan alaisuuteen Konstantinopolin sopimuksella 9. heinäkuuta 1832. Pátmos oli osmanien hallinnassa vuoteen 1912 asti. Pyhän Johanneksen luostari oli pátmoslaisille taloudellisesti tärkeä. Naisten käsintehdyistä vaatteista tuli tärkein tulonlähde pátmoslaisille. Osmanien valtakunta menetti Dodekanesian Italialle. Itsenäisen Kreikan valtion muodostuminen muutti merenkulkua ja vaikutti Egeanmeren saaristolaisten elämään. Pátmos joutui syrjään, ja monet pátmoslaiset joutuivat muuttamaan saaresta pois. Pátmos ja toiset Dodekanesian saaret liitettiin Kreikkaan vuonna 1948.

Kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pátmoksen luostarin kirjasto on merkittävimpiä kristillisiä kirjastoja. Kirjaston aineisto jakaantuu kolmeen osaan: kokoelmiin, luetteloihin ja käsikirjoituksiin.

Kokoelmia on noin tuhat (325 pergamentille ja 565 paperille) ja yli 3000 kirjoitettua nidosta. Teoksia on koottu aikojen kuluessa Egeanmeren saarilta, Rodokselta, Chíokselta, Kreetalta jne. Kirjaston teosten sisältö on pääosin teologista, mutta osa on antiikin teoksia, kuten Aristoteleen Kategoriat. Antiikin aikaisia teoksia on kaikkiaan 111 kokoelmaa (108 pergamentilla ja 3 paperilla). Kirjastossa on myös Diodoros Sisilialaisen, Ksenofonin, Platonin, Demostheneen, Euripideen, Thukydideen ja Plutarkhoksen teoksia.

Arkisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pátmoksen luostarin arkisto sisältää 13 000 dokumenttia, jotka antavat kuvan luostarin elämästä vuosisatojen ajalta. Harvinaisia Bysantin dokumentteja on yli 500 kappaletta, jotka antavat tarkan kuvan historiallisista tapahtumista laajalta maantieteelliseltä alueelta, kuten Kreetan, Konstantinopolin ja Vähän-Aasian alueelta.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chóra on keskiaikainen kylä Pyhän Johanneksen luostarin ympärillä. Valkoiset talot edustavat Egeanmeren saarten rakennustyyliä. Chórassa on ravintoloita, baareja ja kauppoja. Kylään on säännölliset bussi- ja taksiyhteydet.
  • Skála on Pátmoksen keskus ja suurin asukaskeskus. Siellä on ravintoloita, kreikkalaisia kahviloita, kauppoja. Sieltä on päivittäin veneyhteydet rannoille ja toisiin lähisaariin.
  • Groíkos on kalastajakylä noin viisi kilometriä Skálan satamasta.
  • Kámpos on maaseutukylä noin 5,5 kilometriä Skálasta. Kámpos sijaitsee hiekkapoukaman lähistöllä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. World Heritage Site #942 UNESCO. Viitattu 25.3 2008.
  2. Souvay, Charles: Patmos Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]