Tippukivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stalaktiitteja israelilaisessa Soreqin luolassa.

Tippukivi on puikkomainen muodostuma kalkkikiviainesta. Erityisen tippukiviluolan kattoon syntyneistä puikkomaisista muodostumista käytetään nimitystä stalaktiitti, kun taas niiden alapuolelle luolan pohjalle muodostuvista pylväistä käytetään nimitystä stalagmiitti. Stalagmiitti voi lopulta kasvaa kiinni stalaktiittiin, joten niistä voi muodostua yhtenäinen kivipylväs. Tippukivien muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia ja ne voivat kasvaa jopa 20-metrisiksi.

Tippukiviluolia esiintyy erityisesti seuduilla, missä kallioperä on kalkkikiveä. Kalkkikivi koostuu enimmäkseen kalsiitista. Tippukivet muodostuvat, kun luolan katosta tippuu kalsiittipitoista vettä. Kiviaines voi saostua kattoon puikkomaiseksi muodostumaksi, joka muistuttaa muodoltaan monille tutumpaa jääpuikkoa.

Suurikokoinen stalagmiitti Australiassa Jenolan luolastossa.

Tippukivien muodostumisprosessi käynnistyy, kun sadevesi reagoi maaperän hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu hiilihappoa. Pieneliöiden aineenvaihdunnan seurauksena maaperässä on noin 30 kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin ilmassa. Hiilihappo liuottaa kalkkikiveä, ja kalkkikivestä vapautuvat kalkki- ja bikarbonaatti-ionit kulkeutuvat syvemmälle maahan. Osa niistä päätyy luolien kattoon. Veden haihtuessa ionit reagoivat luolassa olevan ilman kanssa. Tällöin ne alkavat saostua ja kalsiumkarbonaatti jähmettyy uudestaan kalkkikiveksi, josta muodostuu aluksi pillimäinen tappi, minkä jälkeen se alkaa kasvattaa kokoaan puikoksi. Kun alun pillimäisen muodostuman suuaukko tukkeutuu, vesi alkaa kulkea muodostuman ulkoreunoilla ja stalaktiitin muoto muuttuu porkkanamaiseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tieteen Kuvalehti 14/2006
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta tippukivi.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.