Pyrstösammakot

Wikipedia
Ohjattu sivulta Salamanterit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyrstösammakot
Tulisalamanteri (Salamandra salamandra)
Tulisalamanteri (Salamandra salamandra)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Pyrstösammakot
Caudata Scopoli, 1777 tai
Urodela Latreille, 1825
Yläheimot ja heimot[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pyrstösammakot Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Pyrstösammakot Commonsissa

Pyrstösammakot[1] eli salamanterieläimet[2] (Caudata tai Urodela) on yksi sammakkoeläinten lahkoista. Ne ovat pitkäpyrstöisiä hieman sisiliskoa muistuttavia eläimiä, jotka elävät kosteissa ympäristöissä, joko vedessä tai metsän kosteassa maassa. Useimmat pyrstösammakot ovat pieniä, mutta suurin jättiläissalamanteri voi olla jopa 1,5 metrin mittainen.[3]

Monet pyrstösammakkolajit ovat suojautuneet siten, että niiden suomutonta ihoa peittää myrkyllinen tai pahanmakuinen limakerros. Esimerkiksi tulisalamanteri mainostaa tätä ominaisuutta kirkkaalla kelta-mustakirjavalla värityksellään. On tosin olemassa petoja, joille on kehittynyt immuniteetti myrkkyä vastaan. Tällaisia ovat muiden muassa jotkin käärmeet.

Kaikki pyrstösammakot ovat petoja. Valtaosa niistä syö erilaisia pieniä selkärangattomia. Suurimmat lajit voivat napata ravinnokseen myös pieniä selkärankaisia.

Suomessa on kaksi luonnonvaraisena elävää pyrstösammakkolajia: vesilisko (Triturus vulgaris) ja rupilisko (Triturus cristatus). Muualla Euroopassa tavattavia lajeja ovat muiden muassa tulisalamanteri (Salamandra salamandra), alppisalamanteri (Salamandra atra), karpaattienvesilisko (Triturus montandoni), alppivesilisko (Triturus alpestris) ja olmi (Proteus anguinus) sekä kaksi Hydromantes-suvun keuhkotonsalamanterilajia.[4][5][1]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ a b c Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet: Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 186–187. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2.
  2. ↑ Tirri, R. ym. 2001. Biologian sanakirja. Otava.
  3. ↑ Tree of Life
  4. ↑ Laukkanen, A.-M.; Virtanen, M.: Koko perheen eläinkirja, s. 166–167. Toinen painos. Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9.
  5. ↑ Olsen, Lars-Henrik: Vesikirppu ja sudenkorento: makean veden eläimiä, s. 198. Suom. Kalliola, Iiris ym.. WSOY, 2000. ISBN 951-0-21395-0.
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyrstösammakot&oldid=12834879