Panu Rajala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Panu Rajala Helsingin kirjamessuilla 2009.

Panu Rajala (s. 27. elokuuta 1945 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja tutkija. Koulutukseltaan hän on filosofian tohtori.

Rajala toimi vuosina 1976–1982 Helsingin yliopiston assistenttina, vuosina 1983–1985 MTV Oy:n teatteripäällikkönä ja 1997–2001 Hiidenkivi-lehden päätoimittajana. Hän toimii F. E. Sillanpään seuran ja Mika Waltari -seuran varapuheenjohtajana. Hän on aiemmin toiminut Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman tutkimuksen professorina[1].

Vuosina 1997–2004 Rajala oli naimisissa iskelmälaulaja Katri-Helena Kalaojan kanssa. Marja Norhan kanssa hän on ollut naimisissa 2007 lähtien. Ensimmäisestä avioliitostaan malli ja juristi Elina Ylivakerin kanssa Rajala jäi leskeksi 1988. Tästä liitosta hänellä on kolme lasta.

Rajala on toiminut myös teatteriohjaajana. Hänen tunnetuimpia ohjauksiaan Myllykolun kesäteatterissa ovat muun muassa F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus ja Ihmiset suviyössä. Rajala oli mukana dramaturgina, kun Kalle Holmberg valmisteli Pyynikin kesäteatteriin esitystä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Tuloksena oli kaksi näytelmää, Akseli ja Elina ja Pohjantähden alla. Näistä ensimmäistä esitettiin vuosina 1993 ja 1994 ja jälkimmäistä 1995 ja 1996.

Rajala on työskennellyt myös elokuvan parissa. Hän on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi ohjaajien Rauni Mollberg, Matti Kassila ja Mikko Niskanen kanssa. Yhdessä Mollbergin ja Pirjo Honkasalon kanssa hän dramatisoi elokuvaksi Timo K. Mukan romaanin Maa on syntinen laulu. Yhteistyö Mollbergin kanssa jatkui Aapelin romaaniin pohjautuvassa televisiosarjassa Siunattu hulluus (1975). Kassilaa Rajala auttoi elokuvassa Haluan rakastaa, Peter (1972). Se oli filmatisointi Aila Meriluodon romaanista Peter, Peter. Ensimmäisen varsinaisen elokuvakäsikirjoituksen Rajala teki Johannes Linnankosken romaanista Laulu tulipunaisesta kukasta vuonna 1971. Ohjauksesta vastasi Mikko Niskanen.

Rajala on Suomen huomattavampia Mika Waltarin tuntijoita. Hän on kirjoittanut vuonna 1998 Waltarin näytelmistä kertovan kirjan Noita palaa näyttämölle: Mika Waltari parrasvaloissa ja vuonna 2008 Waltarin elämäkerran Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. Hän oli myös vuonna 2000 perustetun Mika Waltari -seuran ensimmäinen puheenjohtaja.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.