Kuningas Lear

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuningas Lear ja narri myrskyssä. William Dycen (1806–1864) maalaus

Kuningas Lear on William Shakespearen tunnetuimpia tragedioita. Se on kirjoitettu luultavasti vuonna 1605 ja perustuu vanhaan brittiläiseen kuningas Leirin taruun. Tarina oli yleisesti tunnettu Shakespearen aikoihin, kuten monet muutkin tarinat, joihin hänen näytelmänsä perustuvat. Miljöönä on epähistoriallinen muinainen Britannia, todellisuudessa Shakespearen oma aika, kuten hänen muissakin näytelmissään.

Toisin kuin Leir-kansantarinassa, kuningas Learissa on onneton loppu. Näytelmää on pidetty muutenkin pessimistisenä ja jopa nihilistisenä, minkä vuoksi se on ollut epäsuosiossa ja sitä on toisinaan esitetty positiivisemmiksi muokattuina versioina. Toisen maailmansodan jälkeen Learia on kuitenkin pidetty yleisesti Shakespearen suurimpiin teoksiin kuuluvana. Näytelmän tunnetuimpiin kuuluu kohtaus, jossa Lear raivoaa myrskyssä.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuningas Lear on Britannian hallitsija, patriarkaalinen hahmo, jonka väärä arvio tyttäristään luo siemenet hänen tuholleen
  • Goneril on Learin vanhin tytär ja Albanyn herttuan vaimo
  • Regan on Learin toinen tytär ja Cornwallin herttuan vaimo
  • Cordelia on Learin nuorin tytär, myöhemmin Ranskan kuninkaan vaimo
  • Kentin jaarli, jonka Lear ajaa maanpakoon, kun tämä yrittää varoittaa Learia antamasta omaisuuttaan Gonerille ja Reganille
  • Gloucesterin jaarli, joka joutuu poikansa pettämäksi
  • Edgar, Gloucesterin jaarlin poika, joka joutuu veljensä pettämäksi
  • Edmund, Gloucesterin jaarlin äpäräpoika, joka pettää isänsä ja veljensä
  • Cornwallin herttua, Reganin puoliso
  • Albanyn herttua, Gonerilin puoliso
  • Narri joka seuraa mierontielle joutunutta Learia
  • Oswald, Gonerilin palvelija

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Learilla on kolme tytärtä, joista kaksi vanhempaa on jo naimisissa. Nuorin, Cordelia, on isän suosikki ja monien kosima. Lear ilmoittaa päättävänsä luopua kruunusta ja jakaa valtakuntansa tytärtensä kesken. Hän yrittää saada lapsensa kilpailemaan keskenään rakkaudesta isäänsä. Regan ja Goneril vakuuttavat rakkauttaan vuolassanaisesti, kun taas Cordelia kieltäytyy ylisanoista. Lear raivostuu, hylkää Cordelian Ranskan kuninkaan vaimoksi ja jakaa koko omaisuutensa Reganille ja Gonerille. Kentin jaarli yrittää varoittaa päätöksestä, jolloin Lear ajaa hänet maanpakoon.

Lear pyrkii vierailemaan Reganin ja Gonerilin luona uskoen saavansa kunnoitusta, mutta nämä suhtautuvat häneen tylysti ja yrittävät saada hänet luopumaan jäljellä olevasta ritarisaattueestaan, jota pitävät uhkana. Matti Rossin suomennoksessa (Tammi 1975) Goneril sanoo:

»Sata hävytöntä ratsumiestä! He kotimme kapakaksi tai bordelliksi tekevät!»

Lear ymmärtää, etteivät tyttäret enää piittaa hänestä, vaan pitävät häntä vain vanhana hölmönä. Learin maailmankuvan perusta murtuu ja hän tulee hulluksi. Maanpakoon ajettu Kentin jaarli on yhä uskollinen Learille ja lyöttäytyy hänen palvelijakseen valepuvussa. Learia seuraa myös häntä sekä pilkkaava että lohduttava narri.

Gloucesterin jaarlin äpäräpoika Edmund on katkera, koska hänelle ei kuulu mitään Gloucesterin perinnöstä, vaan kaiken perii laillinen poika Edgar. Hän uskottelee isälleen Edgarin suunnittelevan tämän murhaa. Gloucester menee raivosta suunniltaan ja Edgar joutuu pakenemaan hulluksi kerjäläiseksi naamioituneena.

Reganin ja Gonerilin huhutaan olevan riidoissa, ja Ranskan kuningas tekee maihinnousun hajanaiseen maahan. Edmund uskottelee Reganin miehelle Cornwallille isänsä Gloucesterin olevan ranskalaisten kanssa liittoutunut petturi, jolloin Cornwall lupaa rangaista Gloucesteria ja antaa Edmundille Gloucesterin jaarlin aseman. Regan ja Cornwall vangitsevat Gloucesterin, puhkaisevat hänen silmänsä ja lähettävät hänet harhailemaan sokeana. Hirmutyöstä kauhistunut palvelija surmaa Cornwallin. Gloucester, jolle Edmundin petos on nyt selvinnyt, törmää poikaansa Edgariin, joka kerjäläisenä esiintyvänä lupaa viedä hänet Doveriin. Gloucester haluaa tehdä itsemurhan hyppäämällä Doverin jyrkänteeltä, mutta Edgarin juoni estää sen.

Goneril halveksii miestään Albanya, joka moittii häntä moraalittomaksi, ja tavoittelee miehekseen Edmundia, kuten myös leskeksi jäänyt Regan. Hän lähettää palvelijansa Oswaldin viemään Edmundille kirjeen. Oswald törmää matkalla Edgariin ja Gloucesteriin. Edgar surmaa Oswaldin ja saa käsiinsä kirjeen, jossa Goneril pyytää Edmundia murhaamaan miehensä.

Lear päätyy ranskalaisten leiriin, jossa Cordelia käskee lääkäriensä parantaa hänet hulluudesta. Albany, Edmund, Regan ja Goneril ovat varustaneet sotajoukon ranskalaisia vastaan. Edmundin johtama joukko voittaa ranskalaiset, ja Cordelia sekä järkensä takaisin saanut Lear vangitaan. Lear ja Cordelia vakuuttavat vankeudessa ikuista keskinäistä rakkauttaan.

Kerjäläiseksi naamioitunut Edgar vie Albanylle Gonerilin petollisen kirjeen. Albany määrää Edmundin ja Gonerilin vangittavaksi maanpetoksesta. Edgar astuu esiin, haastaa Edmundin kaksintaisteluun ja haavoittaa häntä kuolettavasti. Edgar paljastaa henkilöllisyytensä ja kertoo Gloucesterin kuolleen tunnekuohuun Edgarin paljastettua henkilöllisyytensä hänelle. Käy myös ilmi, että Goneril on myrkyttänyt sisarensa ja tehnyt itsemurhan. Viime hetkillään Edmund katuu ja kertoo käskeneensä murhata Learin ja Cordelian. Edgar yrittää estää murhan viime hetkellä, mutta Cordelia on jo kuollut. Lear kuolee järkytykseen.

Albany kehottaa Edgaria ja Kentiä hallitsemaan maata hyvin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Shakespeare, William: Kuningas Lear. (King Lear.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Matti Rossi. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30298-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: