Appelsiininsiemen
| Appelsiininsiemen | |
|---|---|
 8. painoksen kansi vuodelta 2008 |
|
| Kirjailija | Mika Waltari |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1931 |
| Sivumäärä | 508 |
| ISBN | 9789510340134 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Appelsiininsiemen on Mika Waltarin romaani, joka ilmestyi 1931 WSOY:n kustantamana. Waltari itse on luonnehtinut sitä ”kihlausaikansa ja avioliiton alun kronikaksi”.[1] Hän kirjoitti kohta teoksen ilmestyttyä, että sen pohjana on ”individuaalinen onnenpyrkimys sen nykyaikaisessa, pettävässä muodossa” ja se koskettelee ”nykyaikaisen perhe-elämän rikkonaisuutta ja nuorison eroottista probleemaa”.[2]
Appelsiininsiemen syvensi kaupunkilaissukupolven teemaa, jota Waltari oli käsitellyt jo Suuressa illusionissa.[3] Se herätti ilmestyessään kohua, koska siinä kuvattiin moraalittomina pidettyjä asioita, kuten esiaviollista seksiä.[4]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Appelsiininsiemen alkaa huhtikuusta 1930 ja päättyy huhtikuuhun 1931. Sen tärkeimmät henkilöt ovat Irene, joka on tarinan alussa abiturientti, hänen perheensä ja sulhasensa Ilmari. Tapahtumapaikkana on enimmäkseen Helsinki, mutta jonkin verran kuvataan myös Irenen perheen kesänviettoa maaseudulla.
Irene on varakkaasta perheestä. Hänellä on pikkuveli Kai, joka on pari vuotta nuorempi, lyseon kuudennella luokalla. Heidän isänsä Reinhold, professori, on joutunut perheessään sivustakatsojaksi ja viettää enimmän aikansa työhuoneessaan. Äiti kannattaa perinteisiä perhearvoja ja on riidoissa tyttärensä kanssa, koska tämä viettää aikaansa kahviloissa ja juhlissa. Koulu on loppunut eikä Irene oikein tiedä, mitä tekisi.
Irene tutustuu naimisissa olevaan, kolmekymppiseen juristiin Kurt Waldhofiin ja alkaa seurustella hänen kanssaan. Irene ja Kurt lähtevät yhdessä autoajelulle, jonka aikana Kurt lähentelee Ireneä, mutta Irene torjuu hänet viime hetkellä. Myöhemmin Kurt kutsuu Irenen mukaansa illalliselle, jonka hän on luvannut tarjota arkkitehti Ilmari Kivimaalle. Irene ja Ilmari huomaavat viihtyvänsä hyvin yhdessä, ja heidän välilleen syntyy suhde. Kesällä he joutuvat kuitenkin eroon toisistaan, kun Irene menee perheensä kanssa kesänviettoon maaseudulle ja Ilmari valvoo kirkonrakennusta pienellä paikkakunnalla Sisä-Suomessa. He onnistuvat kuitenkin tapaamaan salaa Helsingissä ja rakastelevat Ilmarin kotona. Myöhemmin Irene pelkää tulevansa raskaaksi, mitä ei kuitenkaan tapahdu.
Syksyllä Irene ja Ilmari menevät naimisiin ja muuttavat yhteiseen asuntoon. Avioliiton alku ei kuitenkaan ole onnellinen, vaan varsinkin Irene on pettynyt. Hän haluaisi juhlia ja tavata ystäviään, mutta Ilmari keskittyy työhönsä ja viettää vapaa-aikaa mieluiten kotona. Kun Irene tulee raskaaksi, hän harkitsee ensin aborttia, mutta luopuu ajatuksesta.
Irenen isä Reinhold on ihastunut viattomasti nuoreen opiskelijatyttöön, mutta kuuleekin yllättäen, että tämä on joutunut raiskauksen uhriksi. Reinhold järkyttyy syvästi ja lähtee yllättäen perheen kesäpaikkaan. Kun Irenen äiti huolestuu miehestään, Irene matkustaa äkkiä maalle katsomaan isäänsä. Kun Irene ei ole kotona, Ilmari pelästyy ja luulee ensin, että Irene on jättänyt hänet. Totuus selviää kuitenkin nopeasti. Reinhold on sairastunut keuhkokuumeeseen, ja hän kuolee pian. Irene ja Ilmari lähentyvät jälleen toisiaan, ja kukkaruukussa versova appelsiininsiemen rinnastuu Irenen kohdussa kasvavaan uuteen elämään.
Appelsiininsiemen on enimmäkseen kirjoitettu Irenen tai Ilmarin näkökulmasta, mutta myös Reinholdin ja Kain näkökulmaa käytetään jonkin verran. Romaanissa on viittauksia myös ajankohtaisiin poliittisiin tapahtumiin: Lapuan liikkeeseen, talonpoikaismarssiin ja muilutuksiin. Ne tulevat esiin lähinnä uutisotsikoista, eivätkä ne sanottavasti vaikuta päähenkilöiden elämään. Irenen perheen kesäpaikkakunnalla asuva autonkuljettaja Lehtinen osallistuu muilutuksiin, mitä katuu myöhemmin.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Waltari arveli itsekin jo etukäteen kirjeessään Jalo Sihtolalle, että Appelsiininsiemenestä nousisi melua, koska se julistaa ”intohimoa ja voimaa ja uskoa ja uutta moraalia”. Se olikin vuoden puhutuin kirja, jonka monet tuomitsivat.[5] Kuohuntaa herätti etenkin kuvaus Irenen ja Ilmarin esiaviollisesta seksistä, vaikka se onkin hyvin romanttinen. Kirjassa kuvataan myös nuorten juhlimista ja alkoholinkäyttöä ja tyttöjen vapaata käyttäytymistä: he istuvat kahviloissa, tupakoivat ja keskustelevat neitsyyden menettämisestä ja abortista.[4] Nykyajan näkökulmasta kirja on kuitenkin melko viaton; Panu Rajalan sanoin siinä on ”pientä kokeilevaa pahellisuutta ja paljon puhdistavaa tunteellisuutta”.[6] Kirjan henkilöt olivat myös syrjässä ajan valtavirrasta, kun suurin osa ylioppilaista toimi aktiivisesti AKS:ssa.[7]
Waltari oli pettynyt Appelsiininsiemenen huonoihin arvosteluihin, sillä hän piti aluksi sitä kunnianhimoisimpana teoksenaan sekä taiteellisesti että tyylillisesti, ja myös kustantajan mielestä se oli hänen paras romaaninsa.[8] Waltari itse nimitti myöhemmin 500-sivuista kirjaa ”pöhötautiseksi”[9] ja piti sen aihetta liian mitättömänä, millä hän ilmeisesti tarkoitti sitä, että tarina nuorten tutustumisesta häihin ja onnellinen loppu lapsen odotuksineen oli liian sovinnainen.[10] Appelsiininsiemen oli myös yksi niistä kirjoista, joita vastaan Olavi Paavolainen hyökkäsi pamfletissaan Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa.[11]
Myöhemmissä arvioissa Appelsiininsiemeneen on suhtauduttu myönteisemmin. Markku Envall on todennut, että Appelsiininsiemen on kypsempi ja rikkaampi kuin Suuri illusioni.[12] Panu Rajalan mukaan romaanissa on runsaasti näkökulmia, ja se antaa ”todistusvoimaisen ajankuvan” Helsingistä 1930-luvun alussa.[9] Kiiltomadon arvostelija Maija Jelkänen kirjoittaa, että Appelsiininsiemen kuvaa etenkin nuorten henkilöiden elämää ja ajatuksia ”valppaasti ja tarkasti” ja sen maailma on yhä tuore ja elävä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rajala, Panu: Unio mystica: Mika Waltarin elämä ja teokset. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-31137-0.
- Lindstedt, Risto & Vahtokari, Reijo: Mika Waltari: Muukalainen maailmassa. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32457-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lindstedt & Vahtokari 2008, s. 19.
- ↑ Waltari, Mika: Appelsiininsiemen WSOY. Viitattu 21.7.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Jelkänen, Maija Katariina: Kesäklassikko: Varhainen tyylinäyte Kiiltomato.net. 25.6.2008. Viitattu 21.7.2009.
- ↑ a b Rajala 2008, s. 228-229.
- ↑ Rajala 2008, s. 226.
- ↑ Rajala 2008, s. 229.
- ↑ Rajala 2008, s. 231.
- ↑ Rajala 2008, s. 230.
- ↑ a b Rajala 2008, s. 227.
- ↑ Rajala 2008, s. 228
- ↑ Lindstedt & Vahtokari 2007, s. 20.
- ↑ Envall, Markku: Waltari, Mika (1908–1979) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.7.2009.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Envall, Markku: Suuri illusionisti: Mika Waltarin romaanit. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19650-9.
- Järvelä, Juha: Kaksi maailmaa? Sukupuoli Mika Waltarin kirjailijakuvassa, teksteissä ja niiden vastaanotossa 1925-1939. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2013. ISBN 978-951-39-5220-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Tapioharju, Taru: Tyttö kaupungissa: Uuden naisen diskurssi Mika Waltarin 1920- ja 1930-luvun Helsinki-romaaneissa. Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 1511. Tampere: Tampere University Press, 2010. ISBN 978-951-44-8040-9. Teoksen verkkoversio (PDF). [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sirpa Koskinen: Waltari tutki tarkkaan 1900-luvun uutta naista. Kansan uutiset 13.4.2010.