Aitoviikuna
Wikipedia
| Aitoviikuna | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Ficus carica L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Aitoviikuna Wikispeciesissä |
Aitoviikuna (Ficus carica) on viikunoiden (Ficus) sukuun kuuluva kasvi. Se on lähtöisin Vähästä-Aasiasta. Puu kuuluu mulperikasvien heimoon ja nykyään aitoviikunoita viljellään laajalti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.
Viikunapuu kasvaa 6 m korkeaksi, ja sen lehvästöstä tulee saman levyinen.[2] Tuoreena viikunan hedelmäliha on pehmeää ja punertavaa. Siinä on paljon syötäviä siemeniä. Kuori on vaaleanharmaa tai tumman sinertävä. Maku on hapan, mutta makea. Ei kuitenkaan niin makea kuin kuivattujen viikunoiden: kuivattuna viikunoiden hedelmäliha on kuivunut imeläksi ja niiden painosta voi olla jopa 70 % sokeria. Siksi kuivattuja viikunoita käytetään esimerkiksi hedelmäkeitoissa. Viikunoita voi syödä sellaisenaan jälkiruokana taikka kylmän lihan kanssa. Myös viikunan kuoren voi syödä, jos se ei ole kovin paksu.
