Visentti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Visentti
Wisent.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae
Suku: Bison
Laji: bonasus
Kaksiosainen nimi
Bison bonasus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Visentin levinneisyys: holoseenin aikainen levinneisyys vaaleanvihreällä, keskiajan levinneisyys tummanvihreällä ja 1900-luvulle säilyneet reliktipopulaatiot punaisella.
Visentin levinneisyys: holoseenin aikainen levinneisyys vaaleanvihreällä, keskiajan levinneisyys tummanvihreällä ja 1900-luvulle säilyneet reliktipopulaatiot punaisella.
Alalajit [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Visentti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Visentti Commonsissa
Visentti saksalaisessa riistapuistossa.

Visentti eli euroopanbiisoni (Bison bonasus) on suurikokoinen nautaeläinlaji ja eurooppalainen vastine amerikkalaiselle biisonille. Se oli vähällä kuolla sukupuuttoon 1900-luvun alussa, mutta laji säilyi eläintarhoissa kasvatettujen yksilöiden ansiosta. Tarhoista luontoon palautettuja visenttejä elää nykyisin monilla alueilla eri puolilla Eurooppaa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visentti on Euroopan suurin maanisäkäs.[3] Täysikasvuinen yksilö on noin 2,9 metriä pitkä ja 1,8–1,95 metriä korkea.[3] Häntä on 80 cm mittainen.[3] Uros voi painaa 800 kilogrammaa.[3] Visentti on amerikkalaisen biisonin lähisukulainen ja voi jopa risteytyä sen kanssa, mutta on sitä hieman pienempi ja lyhytkarvaisempi.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalle asti visenttejä on elänyt lähes koko Euroopan alueella, esimerkiksi Sveitsissä niitä tavattiin vielä 1000-luvulla[3] ja Espanjassa vielä 1200-luvulla[4]. Myös Englannista ja eteläisestä Skandinaviasta on löydetty niiden jäänteitä. Ruotsin Skånen metsissä eläneet visentit hävisivät keskiajalla[5]. Alkuperäinen esiintymisalue on käsittänyt lisäksi ainakin osia Länsi-Siperiasta, idempää tietoa Euraasiasta ei ole.

Esihistoriallisena aikana visenttejä on elänyt myös Suomen lähialueilla. Jatkosodan aikana Karjalasta, Syvärin voimalaitostyömaalta löydettiin kolme subfossiilista visentin luuta.[6] Niiden arvioitiin olevan peräisin litorinakaudelta.[6] Sitä ennen Suomea lähimmät merkit muinaisista visenteistä olivat löytyneet kauempaa Laatokan kaakkoispuolelta.[6]

Häviäminen luonnosta ja palautusistutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visentin alkuperäinen laaja levinneisyysalue kutistui historiallisella ajalla nopeasti metsien häviämisen ja ihmisten levittäytymisen takia.[5] 1800-luvulle tultaessa lajia eli enää kahdella alueella: Białowiezan metsässä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla sekä Kaukasusvuorilla.[3][5] Näiden alueiden populaatiot kuuluivat eri alalajeihin.[5] Białowiezassa elänyt 700 yksilön suuruinen alamaanvisenttien (Bison bonasus bonausus) kanta tuhoutui ensimmäisen maailmansodan aikana, viimeinen luonnonvarainen yksilö tapettiin sieltä vuonna 1919.[1][3] Kaukasuksen alueella 1800-luvun puolivälissä käydyt sodat puolestaan olivat pienentäneet siellä eläneiden kaukasuksenvisenttien (Bison bonasus caucasicus) kantaa.[5] Niidenkin hävitys eteni nopeasti: 1800-luvun lopulla kaukasuksenvisenttien lukumääräksi arveltiin noin 2 000 ja vuonna 1917 noin 500 yksilöä – ja vuonna 1927 viimeinen yksilö kuoli, minkä jälkeen visenttejä ei enää elänyt luonnossa.[3][5]

Visentit selvisivät kuitenkin eläintarhoissa, joihin niitä oli sijoitettu vuodesta 1865 lähtien.[3][5] Vuonna 1919 niitä oli eri eläintarhoissa kaikkiaan 54 yksilöä.[3] Suurin osa näistä tarhayksilöistä oli alamaanvisenttejä. Kaukasuksenvisenteistä saatiin tarhoihin talteen vain yksi naaras, joten tätä alalajia ei ole enää puhdasrotuisena olemassa.[1][3]

Varsinkin Puolan ja Neuvostoliiton tarhoissa visentit lisääntyivät hyvin.[7] Lajin palauttaminen luontoon aloitettiin vuonna 1952.[3][7] Ensimmäiset yksilöt vapautettiin Białowiezan metsään Puolan ja Valko-Venäjän rajalle.[7] 2000-luvulle mennessä luontoon oli päästetty eri maissa yhteensä vähintään satoja yksilöitä.[7] Nykyään niitä elää eläintarhojen ja riistapuistojen lisäksi vapaana Puolassa[7], Saksassa[7], Slovakiassa[1], Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Romaniassa[1] ja Sveitsissä sekä Venäjällä[7] muun muassa Kaukasuksella[3] ja Pietarin ympäristössä[7]. Kirgisiassa suoritetut istutusyritykset ovat epäonnistuneet.[1]. Vuonna 2010 muutamia visenttejä siirrettiin Puolasta Pohjois-Espanjaan[4]. Vuonna 2006 visenttien yksilömääräksi arvioitiin luonnossa noin 1 800 yksilöä ja vankeudessa noin 1 400 yksilöä. Vuonna 2008 Maailman luonnonsuojeluliitto paransi visentin uhanalaisuusluokitusta erittäin uhanalaisesta vaarantuneeksi, sillä lajin yksilömäärä oli kasvussa.[1] Keski-Euroopassa visenteistä on paikoitellen jo haittaa, sillä ne levittäytyvät luonnontilaisten metsäalueiden ulkopuolelle.[7]

Yksi suurimmista visenttien kasvatuskeskuksista on sijainnut Venäjällä noin sata kilometriä Moskovan eteläpuolella.[7] Siellä syntyneitä eläimiä on vapautettu eri puolille entistä Neuvostoliittoa.[7] Suomea lähimmät istutuspaikat olivat Pietarin lähellä, mistä eläimiä on myöhemmin vaeltanut luoteeseen Karjalan tasavaltaan.[7] 1990-luvun alussa visenttejä oli havaittu jo Muolaassa ja Hiitolassa.[7] On arveltu, että laji saattaa tulevaisuudessa levitä Karjalasta Suomeen.[7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emä ja vasikka.

Visentin tyypillisintä elinympäristöä ovat vanhat sekametsät, joissa on sekä aluskasvillisuutta että avoimia alueita.[3]

Visentillä on vähän luonnollisia vihollisia, vain sudet ja karhut ovat kyenneet niitä ihmisen lisäksi saalistamaan. Visentin tiineysaika kestää 254–272 vuorokautta[3].

Visentti kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visentti on kehittynyt Euraasiassa aikoinaan laajoilla alueilla eläneestä arobiisonista (Bison priscus), joka hävisi viime jääkauden loppuvaiheessa noin 10 000 vuotta sitten.[5] Beringinsalmen yli Pohjois-Amerikkaan vaeltaneista arobiisoneista kehittyi visentin nykyinen sisarlaji, amerikkalainen biisoni (Bison bison).[5] Muinaiset Euraasiassa asuneet ihmiset maalasivat arobiisonien kuvia luolien seiniin.[5]

Visentti on Valko-Venäjällä sijaitsevan Brestin alueen sekä Lapin Lennoston alaisen Hävittäjälentolaivue 11:n tunnuseläin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alkuhärkä, Euraasiassa elänyt suurikokoinen nautaeläin, joka kuoli sukupuuttoon 1600-luvulla

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Olech, W. (IUCN SSC Bison Specialist Group): Bison bonasus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Bison bonasus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 105 & 113. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  4. a b Yle Uutiset 5.6.2010: Visentti palautetaan Espanjan luontoon Luettu 27.4.2011
  5. a b c d e f g h i j Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 4: Nisäkkäät, matelijat, s. 123–126. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
  6. a b c Löytönen, Markku (toim.): Suomalaiset tutkimusmatkat, s. 200 ja 203. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-951-746-774-2.
  7. a b c d e f g h i j k l m n Neuvonen, Veikko; Hautala, Hannu: Tarkkana luonnossa, s. 193–194. Keuruu: Otava, 2004. ISBN 951-1-19831-9.