Alkuhärkä

Wikipedia

Alkuhärkä

Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Onttosarviset Bovidae
Alaheimo:	Nautaeläimet Bovinae
Suku:	Bos
Laji:	taurus

Kaksiosainen nimi

Bos taurus
Linnaeus, 1758

Katso myös

Alkuhärkä Wikispeciesissä

Alkuhärkä Commonsissa

Alkuhärkä (Bos taurus, aikaisemmin Bos primigenus) on sukupuuttoon kuollut villi nautaeläin, josta nykyisen maatalouskarjan oletetaan periytyvän. Ennen alkuhärkä erotettiin omaksi lajikseen, mutta nykytietämyksen valossa se kuuluu samaan lajiin kaikkien nykynautojen kanssa. Alkuhärkä oli levinnyt kaikkialle Eurooppaan, Aasiaan sekä osaan Afrikkaa. Eräiden lähteiden mukaan afrikkalais-aasialaiset härät poikkesivat jonkin verran eurooppalaisista, mutta kummatkin olivat nykynautaan verrattuna selvästi suurempia. Oletetaan että nykyisin kotieläiminä pidetyt gaurit, bantengit, intian lehmät ja naudat ovat alkuhärän eri rotujen jälkeläisiä. Jakki on etäisempi sukulainen.

Alkuhärkiä tavattiin koko Euroopan alueella ja niistä on olemassa muinaisia luolamaalauksia Ranskassa. Myös antiikin kreikkalaisia ja roomalaisia kuvauksia on säilynyt nykypäivään. Roomalaiset kutsuivat alkuhärkää nimellä urus. Sitä kuvattiin suureksi ja pelottomaksi eläimeksi, jonka metsästäminen vaati erityistä rohkeutta. Alkuhärän säkäkorkeus oli tyypillisesti lähes kaksi metriä ja sen pitkät ja vahvat sarvet olivat omiaan herättämään kunnioitusta kenessä tahansa. Alkuhärän karva oli lyhyt ja musta ja sillä oli hyvin pitkä häntä.

[muokkaa] Sukupuuttoon kuoleminen

Alkuhärän viimeiset vaiheet tunnetaan melko hyvin. Englannista se metsästettiin sukupuuttoon ensimmäisenä ja 1300-luvulla se alkoi olla harvinaisuus muuallakin Euroopassa. Viimeiset yksilöt elivät enää Preussin itäosassa, Liettuassa ja Puolassa. Lopulta kanta hävisi kaikkialta muualta paitsi Jaktorowskin kuninkaallisesta metsästä Puolassa. Vuonna 1564 päätettiin ryhtyä suojelutoimiin kannan pelastamiseksi. Salametsästyksestä tehtiin kuolemanrangaistuksen alainen rikos ja kuninkaallisen metsän lähellä oleva kylä vapautettiin veroista, mutta heidät velvoitettiin ruokkimaan alkuhärkiä. Tällöin laskettiin, että kanta oli pudonnut niin rajusti, että jäljellä oli enää 22 vanhaa lehmää, 3 nuorta ja 5 vasikkaa sekä 8 sonnia. Suojelutoimista huolimatta kanta väheni jatkuvasti ja vuonna 1602 oli jäljellä enää kolme sonnia ja yksi lehmä. Lopulta 1620 jäljellä oli enää yksi lehmä, joka sekin kuoli vuonna 1627. Tärkein sukupuuttoon kuolemiseen johtaneista syistä oli epäilemättä metsästys, mutta myös elintilan väheneminen ja etenkin viime vaiheessa sairaudet verottivat viimeisen lauman kantaa huomattavasti.

[muokkaa] "Takaisinristeytys"

Saksalaiset veljekset Heinz ja Lutz Heck yrittivät 1920-luvulla herättää alkuhärän uudelleen henkiin takaisinristeytyskokeiluilla. Heinz Heck teki jalostusta Hellabrunnin eläintieteellisessä puutarhassa Münchenissä ja hänen veljensä Lutz Heck työskenteli samaan aikaan Berliinissä. Ohjelmat ja rodut, joita he käyttivät, poikkesivat hieman toisistaan, mutta lopputulos oli huomattavan samanlainen. Berliinissä risteytetty rotu kuoli toisessa maailmansodassa, mutta Münchenissä tuotettua “alkuhärkärotua” on edelleen nähtävissä useissa maailman eläintarhoista ja sitä kutsutaan nimellä “uusi alkuhärkä”. Uskotaankin, että on onnistuttu luomaan alkuhärkää ulkonäöltään muistuttava karjarotu, mutta alkuhärän geneettinen perimä on kuitenkin lopullisesti kadonnut. "Uusi alkuhärkä" on kuitenkin alkuperäistä alkuhärkää selvästi pienempi. Lelystadin suojellussa puistossa Hollannissa tätä rotua elää vapaana alkukantaisten hevosten kanssa. Chillinghamissa Englannissa on 300 vuotta pidetty yllä karjarotua, jonka uskotaan myös olevan lähellä alkuhärän muotoa.