Leopardi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”musta pantteri” ohjaa tänne. Mustat pantterit -järjestöstä sekä Musta Pantteri -sarjakuvahahmosta on eri artikkelit.
Leopardi
Pohjoisafrikanleopardi (Panthera pardus pardus)
Pohjoisafrikanleopardi (Panthera pardus pardus)
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Alaheimo: Isot kissat Pantherinae
Suku: Panthera
Laji: pardus
Kaksiosainen nimi
Panthera pardus
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Leopardin levinneisyys. Punainen tarkoittaa entistä levinneisyyttä, keltainen epävarmaa, vaaleanvihreä hajanaista ja tummanvihreä vahvinta ja yhtenäisintä elinaluetta.
Leopardin levinneisyys. Punainen tarkoittaa entistä levinneisyyttä, keltainen epävarmaa, vaaleanvihreä hajanaista ja tummanvihreä vahvinta ja yhtenäisintä elinaluetta.
Alalajit [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Leopardi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Leopardi Commonsissa

Leopardi eli pantteri (Panthera pardus) on suurikokoinen, Afrikassa ja Etelä- ja Itä-Aasiassa elävä kissaeläin. Leopardi on hyvin laajalle levinnyt ja on elinympäristönsä ja ravintonsa suhteen erittäin mukautuva.

Nimitys leopardi tulee vanhanaikaisesta uskomuksesta, jonka mukaan eläin olisi alkujaan leijonan (lat. Leo) ja mustan pantterin (pard) risteytys. Pohjois-Amerikassa pantteri viittaa usein puumaan ja Etelä-Amerikassa sillä saatetaan tarkoittaa jaguaaria.

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopardin ruumiinpituus on 1,05–1,9 metriä ja häntä on 0,60–1,10 metrin pituinen. Suurimmat yksilöt ovat 2,5 metriä pitkiä[4]. Hartiakorkeus on 60–100 senttiä. Naaraat painavat 30–90 kiloa ja jopa puolet suuremmat urokset painavat 40–120 kiloa, joskus enemmänkin. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä[5].[6] Ylävillä alueilla elävät leopardit ovat kookkaampia kuin alavien maiden yksilöt. Leopardi on Panthera-suvun lajeista pienin ja se on myös niitä hoikempi, mutta selvästi rotevampi kuin gepardi. Juuri tällainen peruskissan rakenne on tehnyt leopardista niin sopeutuvaisen elinympäristön ja ravinnon suhteen.[4] Tämä näkyy myös leopardin pitkulaisessa luurangossa.[7]

Turkki on lyhyt ja tasainen trooppisilla alueilla ja tiheämpi ja pitempi viileämmässä ilmastossa.[8] Se on täynnä mustia, ruusukkeisia täpliä.[4] Kuviot ovat vaihtelevan muotoisia ja kokoisia. Ruusukkeiden keskus on pohjaväriä tummempi, mutta vaille jaguaarille tyypillisiä pilkkuja. Kupeiden alaosassa ja, vatsapuolella ja raajoissa täplät usein sulautuvat yhteen mustiksi laikuiksi. Pään ja käpälien täplät ovat pieniä ja tiheässä.[3] Jokaisella leopardilla on erilaiset täplät. Hännän juuren rengas- tai täystäplät ovat pitkänomaisia ja muuttuvat hännänpäätä kohden epäsäännöllisiksi täystäpliksi. Hännänpää on alapuolelta valkoinen. Leopardi pitää hännänpäätään hiukan pystyssä ja ilmeisesti se käyttää sitä ainakin näkömerkkinä pennuilleen. Raajojen sisäpuolelta täplät ovat joko yksinkertaisia tai kaksoistäpliä. Korvien ulkopinnat ovat mustanharmaat, ja niiden kärjissä on suuret valkeat täplät[9]. Turkin pohjaväri vaihtelee vaaleankeltaisesta ja harmahtavasta punaruskeaan ja täysin mustaan. Vatsapuoli on selkäpuolta vaaleampi[3]. Väritys vaihtelee leopardin asuinpaikan mukaan. Metsissä elävien leopardien turkki on tummempi kuin kuivilla savanneilla elävien. Somalian aavikoilla elävien leopardien turkki on lähes valkoinen, myös albiinoja leopardeja tunnetaan.[4]

Leopardin pää on leveähkö[3] ja tylppä. Kallo on raskastekoinen ja tylppä. Leuat ovat vahvat ja eläin pystyy raahaamaan paljon itseään suurempia saaliseläimiä. Muiden kissaeläinten tapaan leopardilla on kuusi etuhammasta, joiden sivuilla ovat raateluun sopivat kulmahampaat ja lihanleikkuuseen sopivat poskihampaat. Viiksikarvat sen sijaan ovat pidemmät kuin millään muulla kissaeläimellä. Ne auttavat yhdessä hyvän yönäön kanssa liikkumaan pimeässä. Leopardin leveissä ja vahvoissa käpälissä on käyrät sisäänvedettävät kynnet[7] Jalat ovat melko lyhyet ja tanakat. Korvat lyhyet ja pyöreät.[6]

Musta pantteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musta pantteri

Musta pantteri on leopardin melanistinen eli mustaturkkinen muunnos. Niitä tavataan Aasian sademetsissä ja paikoin Itä-Afrikan vuorilla. Mustan leopardin väri sopii hyvin hämärään sademetsään, sillä se on hyvä naamiointikeino. Sen sijaan vaaleankeltaiset, täplikkäät yksilöt sulautuvat parhaiten savanniympäristöön. Mustan muunnoksen aiheuttaa vain yksi geeni ja usein samassa pentueessa on sekä täplikkäitä että mustaturkkisia yksilöitä. Musta pantteri ei ole aivan tasaisen musta, vaan sopivassa valaistuksessa turkista erottuvat myös täpläkuvion ääriviivat[10].

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ihmisen aiheuttamia muutoksia leopardit olivat levinneet kaikkialle Afrikkaan Saharaa lukuun ottamatta, ja laajoille alueille Aasiassa aavikoita, Keski-Aasian aroja, Himalajan ylärinteitä ja Siperian itäisintä osaa lukuun ottamatta. Nykyäänkin leopardeja elää laajoilla alueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lukuun ottamatta Etelä-Afrikan keskisiä osia. Pohjois-Afrikassa niitä on nykyään vain Atlasvuorilla ja Egyptin vuoristoseuduilla. Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa leopardeja elää hajanaisina kantoina Arabian niemimaalla, Turkissa, Kaukasuksella, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Iranissa, Afganistanissa ja Tadžikistanissa. Runsaammat ja yhtenäisemmät elinpaikat ovat Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, sekä Kiinassa. Borneolta ja Sumatralta leopardit ovat aina puuttuneet. Pohjoisimmat elinpaikat ovat Koreassa ja Venäjän Kaukoidässä. Leopardit ovat ilmeisesti kadonneet täysin Sansibarista, Libyasta ja eräiltä muilta alueilta [11].

Huolimatta laajasta levinneisyydestä leopardit luokitellaan silmälläpidettäväksi lajiksi. Se on vielä yleinen monilla alueilla, mutta eläinmäärä on laskussa useilla levinneisyytensä alueilla. Laji voidaan luokitella pian jopa vaarantuneeksi, sillä eläinten lukumäärä on tippunut jo lähes 30 % viimeisen 30 vuoden aikana.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopardeja elää hyvin vaihtelevissa elinympäristöissä ja se on puuman ohella kissaeläimistä mukautuvin elinpiirinsä suhteen. Leopardeja elää puoliaavikoilla, sademetsissä, vuoristoissa, pensastoissa, savanneilla, ruohoaroilla ja Itä-Siperian lumisissa metsissä. Parasta elinaluetta on melko runsaspuustoinen alue, jossa on paljon piiloutumismahdollisuuksia, mutta sitä voi tavata myös täysin avoimilla savanneilla. Vuoristossa leopardi tulee hyvin toimeen vielä 3 000 metrin korkeudessa, mutta muutamia yksilöitä on tavattu jopa 4 600 metrin korkeudessa[3]. Vuonna 1926 eräs leopardi löydettiin jäätyneenä yli 5 600 metrin korkeudesta Kilimanjaron rinteiltä läheltä ikijäätä[12]. Leopardi ei karta asutustakaan ja ne ovat sopeutuneet elämään myös kaupungeissa. Kaupunkilaisleopardeja elää muun muassa Nairobissa, jossa ne etsivät ruokaa roskasäiliöistä ja ryöstävät kanaloita ja syövät kulkukoiria[10].

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopardit lisääntyvät trooppisilla alueilla ympäri vuoden, mutta alueilla, joilla vuodenaikojen vaihtelu on suurempaa, lisääntyminen on kausittaista ja parittelukausi ajoittuu seudun kevättä edeltäviin kuukausiin.[13] Naaraan kiima kestää yleensä noin 6–7 päivää[8].Tällöin se laskee maahan erityistä uroksia houkuttelevaa virtsaa ja houkuttelee niitä myös äänen avulla.[14] Naaraalle tulee usein useita kosijoita, jolloin urokset tappelevat keskenään ja mouruavat matalalla ja voimakkaalla äänellä[13]. Naaras sallii vain yhden koiraan paritella. Voittaja pysyy naaraan luona koko kiimakauden ajan ja parittelee sen kanssa useita kertoja, yleensä yöllä. Niiden väli on noin 20 minuuttia ja pari pysyy yhdessä korkeintaan viisi päivää. Leopardipari on hyvin leikkisä.[14]

Leopardin pentu

Tämän jälkeen uroksen ja naaraan tiet erkanevat. Naaras synnyttää suojaiseen paikkaan, kuten onttoon puunrunkoon tai pieneen kiviluolaan 3–3,5 kuukauden kantoajan jälkeen.[14][5] Naaras synnyttää tavallisesti 2–4 pentua, korkeintaan 6[5]. Pennut painavat syntyessään 430–570 grammaa eivätkä niiden silmät ole auenneet.[15] Niiden väritys on lähes samanlainen kuin aikuisten, mutta hieman harmahtavampi, joka johtuu siitä, että niiden ruusuketäplät ovat tiheämmässä kuin aikuisten. Lisäksi niiden turkki on pidempi ja takkuisempi[8]. Niiden silmät avautuvat kun ne ovat 4–9 päivän ikäisiä. Silmät ovat tuolloin harmaita.[16] Pennut ovat ensimmäisinä elinviikkoinaan hyvin avuttomia. Ne voivat joutua leijonan, täplähyeenan, sakaalin, kotkan tai muun petoeläimen saaliiksi etenkin emon ollessa poissa. Toisinaan uroksetkin tappavat pentuja. Pentukuolleisuus on suuri ja yleensä pentuja on muutaman päivän päästä enää 1–2[10]. Emo pitää pentunsa puhtaana, imettää niitä ja pitää lämpimänä. Se vaihtaa pesäpaikkaa viiden päivän välein, mikä estää loisten liiallisen lisääntymisen ja vähentää riskiä, että jokin peto löytäisi pennut. Tämän vuoksi se ei tuo saalistaan pesälle eikä myöskään pennun ollessa avuttomimmillaan viesti reviirinsä rajoista ääntelyn avulla.[17] Kahden kuukauden ikäisinä pennut alkavat liikkua yhä kauemmaksi pesältään emonsa mukana. Pennut ovat kuitenkin vielä puolivuotiaina suuressa vaarassa joutua suurimpien petojen kuten leijonien, tiikerien ja hyeenojen saaliiksi, joita vastaan emo on haluton taistelemaan.[16]

Reilun puolen vuoden ikäisinä ne saavat maitohampaiden tilalle pysyvät hampaat[15]. Emo imettää pentujaan kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen ne alkavat syödä emon tuomaa saalista ja opetella itsekin saalistustaitoja.[8] Kissaeläimille epätyypillisesti ne myös alkuun oksentavat poikasilleen lihaa[16]. Kun pennut ovat 4–5 kuukauden ikäisiä, ne alkavat jatkuvasti seurata emoa sen saalistusretkille. Ne oppivat katsomalla emonsa saalistusta. Näihin aikoihin ne alkavat myös varastaa emonsa saaliita ja häätää sen pois. Emo voi myös tuoda niille vielä eläviä saaliseläimiä ja pentu alkaa seurata yhä lähempää saalistusta.[18] Pennut pysyvät emonsa seurassa vähintään vuoden ikäisiksi. Naaraat pysyvät pisimpään ja jäävät yleensä lähelle emonsa elinaluetta tai jopa osittain samalle alueelle. Jos sen emo on jo vanha, se voi jäädä alueelle ja periä emonsa reviirin. Koiraat taas alkavat jo 8–9-kuisina viettää kokonaisia päiviä erossa emostaan ja niistä tulee melko kärttyisiä ja hankalia. Emokin alkaa suhtautua niihin viileämmin ja viettää niiden kanssa yhä vähemmän aikaa. Koiraat perustavat reviirinsä kauemmaksi, jotta ne välttyisivät sisäsiitoisuudelta. Nuoret leopardit voivat yrittää häätää lajitoverin reviiriltään, mikäli vapaata elinaluetta ei löydy. Koiraat tulevat sukukypsiksi alle kolmevuotiaina. Naaraat voivat tulla kiimaan 2,5-vuotiaina ja omia pentuja voi olla kolmevuotiaana.[19]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopardi syö kaikkea eläinravintoa lantakuoriaisista jättiläishirviantilooppeihin[20] . Mieluisinta saalista ovat pienehköt tai keskikokoiset saaliseläimet kuten apinat, gasellit, antiloopit, peurat ja muut sorkkaeläimet. Saaliiksi kelpaavat myös linnut, käärmeet, piikkisiat ja pienet jyrsijät, satunnaisesti kalat, sammakkoeläimet ja hedelmät[12]. Saalis riippuu paljolti metsästysmaista ja yksilöllisistä eroista. Ruohonsyöjät ovat suosiossa ruohotasangoilla, kädelliset ja jyrsijät metsässä. Tavallisesti leopardi hiipii lähes äänettömästi ja kärsivällisesti saaliin perässä ja hyökkää sitten yllättäen tappaen saaliinsa puremalla sitä niskaan. Ahnaita kuokkavieraita, kuten hyeenoita, välttääkseen se raahaa usein uhrinsa puuhun ja asettaa sen korkealle oksanhankaan.lähde?

Leopardi ja sen puuhun raahattu saalis.

Viholliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pennut ovat erittäin alttiita vaaroille, mutta aikuisella leopardilla on ihmisen lisäksi vain vähän luonnollisia vihollisia. Krokotiilit, tiikerit ja leijonat voivat surmata aikuisiakin leopardeja ja on tapauksia, joissa suurikokoinen pytonkäärme on nielaissut aikuisen leopardin kokonaisena.lähde?

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana leopardin uskottiin olevan leijonan ja pantterin risteymä, ja sen nimi tuli kreikan kielen sanoista λέων léōn (leijona) ja πάρδος párdos (pantteri). Pantteria tarkoittava sana tulee sanskritin sanasta पृदाकु pṛdāku (käärme, tiikeri, pantteri).[21] Pantteri-sanalla tarkoitetaan Pohjois-Amerikassa puumaa, Etelä-Amerikassa jaguaaria ja muualla leopardia.

Tieteellisen nimen Felis pardus antoi ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné vuonna 1758 ja se oli mukana hänen teoksessaan Systema Naturae.[22]

Leopardin nykyisen tieteellisen nimen (Panthera pardus) sukunimi tulee latinan kautta kreikan sanasta πάνθηρ pánthēr. Kansanetymologian mukaan se olisi sanoista πᾶν pãn (kaikki) ja θήρ thḗr (villieläin) muodostettu yhdyssana. Nykyään sen uskotaan kuitenkin juontuvan indoiranilaisesta sanasta, joka tarkoittaa ’kellanvalkea, vaalea’. Sanskritissa samakantaisia sanoja ovat पाण्डर pāṇḍara (kellanvalkea, vaalea) ja पुण्डरीक puṇḍárīka (valkoinen, tiikeri ym. merkityksiä).[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mark C. Ross ja David Reesor: Predator. Abrams, 2007. ISBN 978-0-8109-9301-3.
  • Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet – Osa 2: Nisäkkäät. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
  • Lahti, S. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 1: Nisäkkäät. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Henschel, P., Hunter, L., Breitenmoser, U., Purchase, N., Packer, C., Khorozyan, I., Bauer, H., Marker, L., Sogbohossou, E. & Breitenmoser-Wursten, C.: Panthera pardus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 15.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Panthera pardus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Koivisto, I., & Sarvala, M.: ”kissaeläimet”, Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 216. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
  4. a b c d Lahti, S., Heikkilä, M. & Räsänen, S.: Zoo Suuri Eläinkirja - Osa 1: Nisäkkäät, s. 307. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.
  5. a b c Marttila, Olli: Suuri Savanni, s. 406. Auris, 2003. ISBN 952-99154-0-3.
  6. a b Lioncrusher/Rebecca Postanowicz: Lioncrusher's Domain -- Leopard facts and pictures 2008. Lioncrusher's Domain. Viitattu 2. 1. 2009.
  7. a b Ross ja Reesor s. 22
  8. a b c d LeeAnn Bies: ADW Panthera pardus Information 2002. University of Michigan. Viitattu 17. 8. 2007.
  9. Lahti, S., Heikkilä, M. & Räsänen, S.: Zoo Suuri Eläinkirja - Osa 1: Nisäkkäät, s. 307. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.
  10. a b c Anders Priemé: Kissojen keisari. Tieteen Kuvalehti, 1999, nro 4, s. 73.
  11. Alan H. Shoemaker: The Cat Survival Trust - The Leopard 9.3 2002. Riverbanks Zoological Park. Viitattu 7.7 2007.
  12. a b Lahti, S., Heikkilä, M. & Räsänen, S.: Zoo Suuri Eläinkirja - Osa 1: Nisäkkäät, s. 313. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.
  13. a b Lahti, S., Heikkilä, M. & Räsänen, S.: Zoo Suuri Eläinkirja - Osa 1: Nisäkkäät, s. 316. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.
  14. a b c Ross ja Reesor s. 29
  15. a b (toim.) Kangasniemi, Kaija: Kodin suuri eläinkirja, s. 53. Weilin+Göös, 1980. ISBN 951-35-1708-x.
  16. a b c Ross ja Reesor s. 31
  17. Ross ja Reesor s. 30
  18. Ross ja Reesor s. 33
  19. Ross ja Reesor s. 34
  20. Nowell, K.; Jackson, P: Wild Cats. Status Survey and Conservation Action Plan 1996. IUCN/SSC Cat Specialist Group. IUCN. Viitattu 13. 1. 2009.
  21. Douglas Harper: Online Etymology Dictionary marraskuu 2001. Online Etymology Dictionary. Viitattu 13. 8. 2007.
  22. Linnaeus: Systema naturae per regna tria naturae, secundum classes, ordines, genera, species, cum characteribus, differentiis, synonymis, locis. Tomus I. Holmiae. (Laurentii Salvii).. Viitattu 5. 1. 2009. [vanhentunut linkki]
  23. Monier-Williams, M.: A Sanskrit-English dictionary: etymologically and philologically arranged. Motilall Baransidass Publishers, 2005. ISBN 81-208-3105-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.11.2013 ).