Puuma

Puuma
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Alalahko: Feliformia Heimo: Kissaeläimet Felidae Alaheimo: Kissat Felinae Suku: Puma Laji: concolor
Kaksiosainen nimi
Puma concolor (Linnaeus, 1771)
Puuman levinneisyys
Alalajit
P. c. concolor P. c. anthonyi P. c. cabrerae P. c. costaricensis P. c. couguar (itäpuuma) P. c. puma
Katso myös
Puuma Wikispeciesissä   Puuma Commonsissa

Puuma (vuodesta 1993 Puma concolor, sitä ennen Felis concolor) on Amerikassa elävä kissaeläin. Sen levinneisyysalueeseen kuuluu periaatteessa koko Keski- ja Etelä-Amerikka lukuun ottamatta niitä melko laajoja alueita, joilta ihminen on sen hävittänyt. Pohjois-Amerikassa sitä esiintyy Kalliovuorten alueella Yukonin territorion etelärajoille saakka, sekä Floridassa, jossa elävä alalaji tunnetaan englanniksi nimellä "Florida panther". Puumasta on suomeksi käytetty myös nimityksiä kuguaari (englannin sanasta "cougar"), vuorileijona ("mountain lion"), amerikanleijona, puuleijona ja hopealeijona, mutta nykykielessä puuma on vakiintunut lajin lähes yksinomaiseksi nimeksi.

Tuntomerkit

Kylmillä seuduilla puuma saattaa kasvaa jopa yli 120 kilogramman painoiseksi, mutta vastaavasti trooppisilla seuduilla se saattaa hyvinkin olla alle 50 kilogramman painoinen. Puuman vartalo on noin 150–200 cm:n pituinen; lisäksi sen häntä on noin 80-senttimetrinen. Säkäkorkeus on noin 60–100 cm. Turkin väri vaihtelee harmaasta yleisempään punertavaan vaaleanruskeaan. Puuman kasvoissa ja vatsassa on harmaita tai beigejä merkkejä.

Sopeutuminen

Puuma on hyvin sopeutuvainen, minkä takia sitä esiintyykin hyvin laajalti ja mitä erilaisimmilla alueilla: lumisilla ja kallioisilla vuorilla, aroilla, autiomaissa, lauhkeissa ja trooppisissa metsissä sekä jopa rannikoiden hiekkadyyneillä. Puuma käyttää vakituista majapaikkaa (luolaa) ainoastaan lisääntymisaikanaan. Turkkinsa ansiosta puuma sietää sekä hellettä että pakkasta, mutta talveksi se joutuu laskeutumaan vuorilta laaksoihin – tärkeimpien saaliseläintensä mukana.

Ravinto

Puuma on lihansyöjä. Se saalistaa yleensä väijymällä: Se kiipeää puuhun hyvälle paikalle ja jää odottamaan saalistaan. Saaliin huomattuaan se ponkaisee uhrin kimppuun ja puraisee sitä niskaan vahvojen leukojensa kulmahampailla. Mikäli saalis pääsee pakenemaan, puuma juoksee sen kiinni – ainakin lyhyellä matkalla. Puuman pääasiallista ravintoa ovat erilaiset hirvieläimet, mutta se syö myös pienempiä nisäkkäitä, lintuja ja jopa matelijoita.

Lisääntyminen

Puumanpentuja

Naaraiden kiima-aika ei ole vuodenajasta riippuvainen, joten parittelu voi tapahtua milloin vain. Puumanaaraan raskausaika on noin kolme kuukautta. Sen jälkeen se synnyttää kahdesta kuuteen pentua. Pennut syntyvät sokeina ja täplikkäinä. Täplät häviävät noin puolen vuoden iässä.

Puuma ja ihminen

Aikoinaan puuma oli yleinen lähes koko Amerikan mantereella, mutta nykyisin se on hävinnyt monilta entisiltä elinalueiltaan. Pääsyynä ovat karjankasvattajat, jotka ovat tappaneet puumia syyttäen niitä karjantappamisista, monesti aiheetta. Joiltakin alueilta puumakanta on hävitetty peurojen "suojelemiseksi". Tuloksena oli peurakannan nopea kasvu, koska mikään petoeläin ei ollut sitä säätelemässä. Sitä taas seurasi ylilaidunnus, peurojen ravinnon loppuminen ja suurten peuramäärien nälkäkuolema. Toinen yleinen uhka puumille on salametsästys.

Puuma on monesti hyökännyt ihmisen kimppuun. Hyökkäyksiä on raportoitu vuosina 1890–2004 yhteensä 108, joista kaksikymmentä kuolintapauksia.

Puuman suojelu

Puuma on rauhoitettu, mutta tämäkään ei säästä sitä karjatilallisten vihalta. Puumia ammutaan edelleen karjan suojelemiseksi, vaikka se harvoin käy kotieläinten kimppuun. Nykyään on perustettu useita puumansuojeluyhdistyksiä.