Toksoplasmoosi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Toksoplasmoosi on Toxoplasma gondii -nimisen itiöeläimen toksoplasman aiheuttama ihmisten ja eläinten yhteinen parasiittitauti. Toksoplasma on yksisoluinen alkueläin, joka lisääntyy kissojen suoliston limakalvossa.[1] Sairaus on joskus synnynnäinen, jolloin sen aiheuttaa Toxoplasma gondiin tunkeutuminen sikiöön.[2]

Toksoplasmoosin aiheuttava alkueläin voi levitä esimerkiksi kissan ulosteesta,[3] mutta myös muiden nisäkkäiden[1] ja muun muassa lintujen välityksellä. Toksoplasma voi olla hengenvaarallinen sen isännille, mutta yleensä tartunnat ovat lieväoireisia. Toxoplasma gondii voi olla vaarallinen myös kissalle.[4]

Suomessa todetaan ihmisillä vuosittain viitisenkymmentä synnynnäistä toksoplasmoositapausta.[5] Yleensä tartunnan saanut lapsi on aluksi oireeton, mutta myöhemmin voi alkaa ilmetä ainakin näkö- ja silmävaurioita. Vauriot koskettavat monesti myös kuuloa ja koko aivoja, ja joskus sairauteen liittyy kehitysvammaisuutta, vesipäisyyttä, lihasvelttoutta ja kouristelua.

Toksoplasmoosiin voi sairastua myös myöhemmällä iällä. Aikuisiällä hankittu tartunta on usein lähes oireeton. Kaikkiaan maailman väestöstä noin 30–60 % lienee saanut tartunnan jossain elämänsä vaiheessa.[6] Synnynnäinen toksoplasmoosi on huomattavasti harvinaisempaa. Raskaana olevien toksoplasmoosi hoidetaan sen vaarallisuuden vuoksi sikiölle.[1]

2009 Marylandin yliopiston tutkijat osoittivat ensimmäistä kertaa yhteyden itsemurhayritysten ja toksoplasmoosin välillä. Ihmiset, joilla oli toksoplasman vasta-aineita veressään, olivat suuremmalla todennäköisyydellä yrittäneet itsemurhaa. Toksoplasman kantajien itsemurhayrityksen todennäköisyys oli puolitoistakertainen verrattuna loisettomiin ja itsemurhan todennäköisyys oli sitä suurempi, mitä enemmän heillä oli vasta-aineita

2006 valmistuneessa tutkimuksessa toksoplasmoosilla todettiin olevan merkittävä yhteys neuroottisuuteen. [7]

Toksoplasman on epäilty aiheuttavan skitsofreniaa asettuessaan aivoihin. Se vaikuttaa ihmisen dopamiinijärjestelmään entsyymiensä avulla. Asia on tullut esille jo 1950-luvulla, kun on todettu, että skitsofreniaa sairastavilla on vasta-aineita 2-3 kertaa todennäköisemmin kuin muilla. Skitsofreniapotilaiden dopamiinijärjestelmä on erilainen kuin terveillä. Skitsofrenialääke haloperidoli estää toksoplasman toimimisen. Teoria vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia. [1]

Lähteet [muokkaa]

  1. a b c d Jani Kaaro, Vaikuttaako kissan loinen ihmisen mieleen, Tiede, HS, 1. marraskuuta 2011 D 2
  2. http://www.kvhtietopankki.fi/syndroma/toxo.htm
  3. Jouko Tuomisto, 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 119. Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi
  4. Feline toxoplasmosis in Finland, Journal of Veterinary Diagnostic Investigation, viitattu 26.9.2012
  5. http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00619&p_haku=Toksoplasmoosi
  6. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/toxoplas.html
  7. http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/273/1602/2749.full Can the common brain parasite, Toxoplasma gondii, influence human culture? [1]

Aiheesta muualla [muokkaa]


Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.