Scottish fold

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Scottish fold
Scottish fold.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa: Skotlanti
Rodun syntyaika: 1966
Ulkonäkö
Turkki: lyhyt

Scottish fold on kissarotu, jonka korvien yläosat ovat taittuneet korvakäytävän peitoksi. Nimi on suomennettu Skotlannin luppakorvaksi. Scottish fold ja Scottish straight, eli suomeksi Skotlannin luppakorva ja Skotlannin suorakorva ovat saman skottilaisen rodun eri variaatioita: samaan pentueeseen voi syntyä niin pysty- kuin luppakorviakin. Rotu syntyi nimensä mukaan Skotlannissa 1960-luvulla, jolloin 1961 syntyi valkoinen maatiaiskissa Susie, jolla oli luppakorvat. Kun Susie sai pentuja, myös kahdella heistä oli luppakorvat. Naapurifarmari ja kissaharrastaja William Ross hankki näistä toisen itselleen, ja alkoi kasvattamaan näitä luppa- ja suorakorvaisia kissoja. Rotu rekisteröitiin virallisesti omaksi rodukseen Isossa Britanniassa vuonna 1966.

Luppakorvaisuuden aiheuttaa dominoiva geeni, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikilla luppakorvaisilla skottilaisilla on tämä geeni. Kaikki pennut syntyvät pystyillä korvilla ja korvat alkavat taittua neljän ensimmäisen elinviikon aikana. Luppakorvainen Foldi risteytetään aina suorakorvaisen kissan kanssa (ks. kohta terveys), joten pentueeseen syntyy yleensä sekä luppa- että suorakorvaisia Skotteja. Niitä skottilaisia joiden korvat ovat pystyssä kutsutaan Scottish straight – eli Skottilaisiksi suorakorviksi. Heiltä tämä luppakorvaisuuden aiheuttama dominoiva geeni puuttuu.


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luppakorvaisista kissoista on muistiinmerkintöjä ainakin sadan viidenkymmenen vuoden ajalta, mutta nykyinen luppakorvakissakanta sai alkunsa Skotlannissa syntyneestä mutanttipennusta vuonna 1966. Pentu vietiin Yhdysvaltoihin 1970-luvun alkupuolella. Suomessa rotua on voinut tavata vasta vuodesta 2003 lähtien.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vartalo on keskikokoinen ja pyöreämuotoinen.
  • Häntä on keskipitkä ja taipuisa.
  • Käpälät ovat pyöreät ja tiiviit.
  • Jalat ovat keskipitkät ja melko lihaksikkaat.
  • Turkki on lyhyttä, tiheää ja kimmoisaa. Useimmat värit ja kuviot ovat hyväksyttyjä.
  • Pää on melko kiilamainen, kuono on leveä ja nenä on lyhyt.
  • Silmät ovat suuret, pyöreät ja kaukana toisistaan.
  • Korvat ovat pienet, pyöreäkärkiset ja kaukana toisistaan. Korvan yläosa taittuu korvakäytävän peitoksi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skottilainen on keskikokoinen, lihaksikas kissa. Pää on pyöreä, ja viiksityynyt ovat hyvin kehittyneet. Silmät ovat suuret ja pyöreät, ja silmien värin tulee olla sopusoinnussa turkin värin kanssa. Häntä on keskipitkä ja taipuisa. Jalat ovat keskipitkät ja lihaksikkaat, käpälät ovat jykevät, pyöreät ja tiiviit. Korvat ovat pyöreäkärkiset, ja luppakorvaisilla ne kääntyvät korvakäytävän peitoksi joko korvanlehden puolivälistä, korvanlehden juuresta tai siltä väliltä. Luppakorvien, suurten pyöreiden silmien ja lyhyehkön nenän takia luppakorvien kasvoilla usein sanotaan olevan pöllömäinen ilme. Turkki on useimmiten lyhyt ja tuuhea, mutta myös pitkäturkkisia skottilaisia esiintyy. Lähes kaikki värit ja kuvioinnit hyväksytään.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Scottish fold.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skottilaiset ovat ystävällisiä, sosiaalisia, uteliaita ja avuliaita kissoja, jotka osallistuvat mielellään omistajansa puuhiin ja seuraavat valppaana omistajiensa toimia. Skottilaiset tykkäävät jutella miukumalla omistajalleen, ja välillä niillä tuntuu olevan paljonkin asiaa. Skottilaisen ääni on kissaksi hiljainen ja kaino, mutta se juttelee mielellään.

Skottilainen on aina ystävällinen ja lempeä, sillä luonteesta on jalostettu pois kaikki viha ja aggressio. Tämän, sekä sosiaalisen ja uteliaan luonteensa takia skottilaisten tulisi olla sisäkissoja, sillä ne eivät pärjää tappelussa toisia kissoja vastaan. Ne eivät osaisi varoa toisia kissoja vaan menisivät vain uteliaina nuuskimaan niitä, sanoisivat pehmeällä äänellään “miu” ja saisivat pahasti kuonoonsa. Skotti ei myöskään osaisi pelätä autoja, mikä on vaarallinen ominaisuus ulkoilevan kissan luonteeseen, joten Skottilaista suositellaan vain sisäkissaksi! Rotu sopiikin sisäkissaksi harvinaisen hyvin, ja ne sopivat hyvin myös kerrostaloon, sillä kyseessä on pehmeä-ääninen ja kiltti rotu, ne eivät mourua ulos, eivät tee tarpeitaan muualle kuin hiekkalaatikkoon ja ovat muutenkin hyvin siistejä luonteeltaan. Skottilainen pesee turkkiaan usein, mm. aina ruokailun jälkeen kuuluu tapoihin peseytyä. Skottilainen on hyvin siisti rotu

Skotit eivät viihdy yksin. Ne ovat hyvin leikkisiä ja leikkivät mielellään omistajansa kanssa, mutta parasta skottilaisen mielestä on jos sillä on toinen skottilainen leikkikaverina. Varsinkin jos omistajat joutuvat jättämään Skottilaisen yksin kotiin työpäivän ajaksi, olisi suositeltavaa että sillä olisi toinen skotti seuranaan, sillä aivan yksinään skotti voi masentua, se lihoo eikä sitä huvita leikkiä: leikkihaluttomuus on skotille epänormaalia ja kertoo yleensä että jokin on vialla.

Kiipeilypuu on skottilaisen mielestä hauska paikka, ja välillä skotti innostuu juoksemaan kiipeilypuuta ylös ja ympäri taloa purkaakseen energiaa. skotti on usein älykäs ja oppii nopeasti. Skottilaiset myös sopeutuvat erittäin hyvin perheen muihin lemmikkeihin ja lapsiin. Skotit rakastavat hellyydenosoituksia ja rapsutuksia, ja osoittavat hellyyttä myös itse omistajilleen paljon, tulevat usein syliin ja nukkuvat mielellään omistajansa vieressä öisin. Skotit rakastavat myös toisen kissan läheisyyttä, ja kaksi skottilaista kissaa nukkuukin mielellään vierekkäin, toistensa kainalossa.

Erityisiä tapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useilla Skottilaisilla on hauska tapa istua takajalkojensa päällä, jolloin ne näyttävät aivan saukoilta tai preeriakoirilta! Luottavaisella skotilla on myös tapana nukkua selällään. Notkea Skotti saattaa myös istua rennosti ns. buddha-asennossa, eli istuen alaselkänsä päällä, takajalat ja häntä ojennettuina ja etutassut vatsan päällä.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti ottaen skottilaiset, niin foldit kuin straightitkin, ovat terveitä ja kestäviä kissoja joiden keskimääräinen elinikä on noin 15 vuotta. Foldien “terveysongelmista” on puhuttu paljon, ja vieläkin on vallalla yleinen harhaluulo, että foldeilla esiintyisi runsaasti luun kasvuhäiriöitä. Sama geeni, joka aiheuttaa luppakorvaisuuden, saattaa joissakin tapauksissa aiheuttaa ongelmia luustoon: lähinnä sellaisissa tapauksissa, jolloin molemmat vanhemmat ovat luppakorvaisia. Tällöin geenin vaikutus tavallaan “tuplaantuu”, ja ongelmia saattaa syntyä. Kasvatuksen alkuaikoina tätä ongelmaa ei tiedetty, mutta nykyisin kasvattajat ovat tietoisia asiasta. Vastuuntuntoiset kasvattajat eivät risteytä kahta luppakorvaista skottilaista keskenään, vaan luppakorvaisen kanssa risteytetään aina joko brittiläinen lyhytkarva tai scottish straight – kissa. Lisäksi yhdysvalloissa kasvatukseen käytetään myös amerikkalaista lyhytkarvaa. Koska Scottish foldin taustalla on brittiläinen lyhytkarva, jonka taustalla puolestaan saattaa usein olla persialaiskissa, PKD-testi olisi hyvä tehdä kissalle. Foldien korvat puhdistetaan tarvittaessa samalla tavalla kuin muidenkin kissojen, fold-kissan korvat eivät likaannu sen enempää kuin muidenkaan kissojen korvat, eivätkä ole poikkeavasta ulkonäöstään huolimatta sen alttiimpia korvatulehduksille kuin tavallisetkaan korvat.

Rekisteröinti ja näyttelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1.1. 2012 lähtien Scottish foldeja ja Scottish straightejä ei ole voinut enää rekisteröidä Fife:en, eivätkä ne voi osallistua Fife:n näyttelyihin.

The Cat Fanciers' Association, Inc (CFA) ja The International Cat Association (TICA) rekisteröivät Scottish foldeja. Scottish foldeja voidaan myös näyttelyttää näiden järjestöjen näyttelyissä. CFA näyttelyitä järjestetään Suomessakin Cat Fanciers of Finland ry:n toimesta ( www.cfasuomi.org )