Laktoosi-intoleranssi
Wikipedia
Laktoosi-intoleranssi on tila, joka johtuu maitosokeria glukoosiksi ja galaktoosiksi hajottavan laktaasientsyymin vähyydestä tai puuttumisesta kokonaan ohutsuolessa. Entsyymin väheneminen alkaa imeväisiän jälkeen. Ilmiö on tavallinen nisäkkäiden parissa. Laktoosi-intoleranssia ei voi pitää yleismaailmallisesti sairautena jo senkään vuoksi, että suurin osa maailman aikuisikäisistä ihmisistä ei siedä laktoosia. Laktoositoleranssi eli laktoosin sieto on ominaisuus, joka on kuitenkin yleinen pohjoisilla alueilla, joissa talven yli selviäminen onnistuu paremmin maidon avulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Oireet
Maitosokeri sitoo itseensä paksusuolessa vettä, mikä aiheuttaa ripulia. Lisäksi bakteerit pilkkovat maitosokeria, jolloin syntyy lisää osmoottisesti aktiivisia molekyylejä, jotka sitovat vettä poistuessaan paksusuolesta. Muita intoleranssin oireita ovat vatsakipu ja ilmavaivat, kun paksusuolen bakteerit muodostavat suolistokaasuja käyttäessään laktoosia ravinnoksi.
[muokkaa] Alkuperä
Kyky sietää laktoosia on muodostunut kahdesta keskuksesta. Toinen keskuksista sijaitsee Etelä-Uralissa ja toinen Saharan alueella. Myöhemmin on myös ehdotettu kolmatta keskusta, joka sijaitsee Ugandan ja Ruandan alueella.[1]
Akatemiaprofessori Leena Palotie työryhmineen paikansi vuonna 2005 maitotuotteiden siedon aiheuttavan geenimuunnoksen Ural-vuoriston eteläpäähän. Kyky sietää maitotuotteita johtuu yhdestä geenimuunnoksesta, joka kehittyi 4600–2800 eaa. suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa. Oletettavasti muunnos syntyi, kun suomensukuiset sekoittuivat arojen paimentolaisiin. Geenimuutos säilyi, koska se mahdollisti aikuisille maidon juonnin, mikä auttaa selviytymään karuissa olosuhteissa. Uralin kansat levittivät "maitogeenin" edelleen muun muassa Pohjois-Eurooppaan, missä laktoosi-intoleranssi on harvinaisempaa kuin muualla. Tiedot perustuvat 1 611 geeninäytteeseen, jotka kerättiin 37 eri väestöstä ympäri maailmaa. Tutkijat keskittyivät mutaatioiden määrään sen geenin ympärillä, joka tuottaa maitosokeria pilkkovaa entsyymiä eli laktaasia. Muuntelu oli rikkainta suomensukuisilla mordvalaisilla ja udmurteilla. Tämä viittaa siihen, että geenimuunnos ilmestyi ensimmäisenä näiden kansojen keskuuteen.[2][3]
[muokkaa] Diagnoosi ja ruokavaliomuutokset
Laktaasientsyymin puutetta ei kliinisesti yleensä tutkita suolistosta koepalojen avulla, vaan tutkittavalle annetaan suurehko määrä laktoosia ja katsotaan, tuleeko hänelle oireita ja kohoaako hänen verensokeripitoisuutensa lyhyeksi ajaksi nauttimisen jälkeen (laktoosirasitustesti). Ellei veren glukoosipitoisuus nouse merkittävästi, on kyseessä laktoosi-intoleranssi.
Laktoosi-intoleranssia tutkitaan nykyään yleisesti geenitestillä. Tällöin vältytään laktoosirasituskokeen aiheuttamilta suolisto-oireilta. Geenitesti paljastaa, onko tutkittavalla genotyyppi, joka aiheuttaa laktaasientsyymin kehittymisen pysähtymisen aikuisiällä. Lapsilla ja nuorilla voi kuitenkin jonkin verran laktaasientsyymiä vielä erittyä genotyypistä huolimatta.
Jos maitotuotteita haluaa käyttää, saatavilla on paitsi vähälaktoosisia maitotuotteita (esimerkiksi Hyla, Into), myös täysin laktoositon maitojuoma. Myös soijavalmisteet sopivat, ellei ole melko yleistä soija-allergiaa. Kaurasta ja riisistä valmistetaan myös maitotuotteita vastaavia elintarvikkeita, mutta ne ovat selvästi kalliimpia kuin maidosta valmistetut. Laktoosi-intolerantikot sietävät runsaasti kypsytettyjä juustoja, koska niissä ei ole laktoosia.
Laktoosi-intoleranssia ei pidä sekoittaa lehmänmaitoallergiaan, joka on yliherkkyys maidon proteiinille.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Kiple, Kenneth F.: IV.E.6. - Lactose Intolerance – Distribution of Lactase Persistence The Cambridge World History of Food. Viitattu 7.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Bioinfo.pl
- ↑ Leena Palotie, Geenipalapelin mestari luettu 7.9.2008
