Sterilointi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sterilointi on ehkäisymenetelmä, jolla aiheutetaan henkilölle pysyvä hedelmättömyys. Mies steriloidaan tavallisesti vasektomialla eli siemenjohtimien katkaisulla, ja naisen sterilointi suoritetaan tukkimalla tai katkaisemalla munanjohtimet. Sterilisaation purku on merkittävästi suurempi toimenpide kuin itse sterilisaatio, ja johtaa hedelmällisyyden palaamiseen vain noin puolella miehistä ja naisista. Sterilointi suoritetaan Suomessa huomattavasti useammin naisille kuin miehille, mutta muualla Euroopassa miesten sterilointi on tavallisempaa. Sterilointi on yksi luotettavimmista raskaudenehkäisykeinoista.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Naisen sterilointi

Naisen sterilointi suoritetaan tukkimalla mekaanisesti munanjohtimet, jolloin siittiöt eivät pääse hedelmöittämään munasolua. Toimenpide suoritetaan tavallisesti yleisanestesiassa tähystysleikkauksena eli laparoskopiana. Suomessa munanjohtimiin laitetaan yleisimmin metalliset klipsit, mutta munanjohtimet voidaan myos sitoa tai polttaa kiinni tai leikata niistä pala pois. Toimenpiteen teho alkaa välittömästi. Sterilointi on mahdollista naisen niin halutessa suorittaa heti synnytyksen jälkeen tai keisarileikkauksen yhteydessä.

Sterilisaatio on tehokas ehkäisykeino. "Naisen sterilisaatio pettää noin 0,4 prosentissa tapauksista ja tämä tapahtuu useimmiten ensimmäisen vuoden aikana" [2]. Sterilisaation riskit ovat lähinnä leikkaus- ja nukutuskomplikaatioita. Jos sterilisaatio pettää, alkanut raskaus on kohdunulkoinen noin puolessa tapauksista.[1] [3] On osoitettu, että naisen sterilisaatio vähentää merkittävästi riskiä sairastua munasarjasyöpään, mutta syytä tähän vaikutukseen ei täysin tiedetä.[4]

Naisen sterilisaatio voidaan saada aikaan myos kohdunpoistolla (hysterektomia) tai molemminpuolisella munasarjojen ja munanjohtimien poistolla (salpingo-oophorektomia). Jos toimenpide on tehty sairauden vuoksi, siihen ei kuitenkaan sovelleta Suomessa steriloimislakia.

[muokkaa] Miehen sterilointi

Pääartikkeli: Vasektomia

Miehen sterilointi tehdään vasektomia-nimisellä toimenpiteellä, jossa katkaistaan tai tukitaan siemenjohtimet siten, että spermassa ei enää ole siittiöitä. Ejakuloituvan sperman määrä pysyy lähes ennallaan, koska yli 90 prosenttia nesteestä erittyy katkaisukohdan yläpuolelta eturauhasesta ja rakkularauhasista. Toisin kuin naisen sterilisaatio, miehellä toimenpide ei ole välittömästi tehokas, koska siittiöitä on jäljellä siemenjohtimissa. Toimenpiteen jälkeen ehkäisy on hoidettava muilla keinoilla noin kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen siittiöiden lopullinen poistuminen spermasta varmistetaan siemennestetutkimuksella.

Vasektomiaan liittyy pieni, noin 0,15 prosentin mahdollisuus, että siemenjohtimen päät kasvavat uudelleen yhteen [2]. Sperman tihkuminen siemenjohdinten katkaistuista päistä ympäröiviin kudoksiin voi aiheuttaa ns. spermagranulooman, joka on yleensä harmiton ilmiö. Sterilointi ei vaikuta miehen sukupuolielämään eikä siitä aiheudu terveydellisiä haittoja.[1]

[muokkaa] Sterilisaation purku

Sterilisaation purku on itse sterilointia huomattavasti suurempi toimenpide, joka ei palauta hedelmällisyyttä läheskään kaikille sitä haluaville. Sterilointia tulisikin pitää pysyvänä ehkäisymenetelmänä. Naisille, jotka eivät ole varmoja lapsenhankintasuunnitelmistaan, on tarjolla muita pitkäaikaisia ja helppokäyttöisiä ehkäisymenetelmiä, kuten kierukka. Sterilisaation jälkeen toimenpidettä katuu pohjoismaisten tutkimusten mukaan noin 3 - 6 prosenttia henkilöista.[1]

Naisen steriloinnin purku suoritetaan yleisanestesiassa leikkauksella, jossa pyritään liittämään katkaistut munanjohdinten päät yhteen. Raskaus onnistuu purun jälkeen noin 50 - 80 prosentilla, ja sitä varmemmin, mitä nuorempi nainen on. Steriloinnin jälkeen raskaus voi alkaa myös koeputkihedelmöityksen avulla, jossa munasolut otetaan suoraan munasarjoista, hedelmöitetään maljalla ja siirretään kohtuun.[1]

Miehen sterilointi puretaan liittämällä siemenjohdinten katkaistut päät kirurgisesti takaisin yhteen. Vaikka toimenpide ei ole teknisesti vaikea, hedelmällisyys ei kaikilla palaa. Syy huonoon tulokseen on se, että noin puolelle steriloiduista miehistä kehittyy vasta-aineita omia siittiöitä vastaan. Siittiövasta-aineet aiheuttavat siittiöiden kasaantumista ja huonontavat niiden liikettä. Jos purku tehdään alle kolmen vuoden kuluttua sterilisaatiosta, raskaus alkaa noin 70 prosentilla, mutta jos purkuun ryhdytään yli 15 vuoden jälkeen, raskauden todennäköisyys on vain 30 prosenttia. Nykytekniikalla pystytään kuitenkin imemään siittiöita neulalla suoraan miehen kiveskudoksesta keinohedelmöitystä varten. Mies voi myös tallettaa siemennestettä spermapankkiin ennen sterilisaatiota.[1]

[muokkaa] Suomen lainsäädäntö

Suomessa ihmisen sterilointia säädellään lailla (1970/283). Sterilisaatiota hakevan tulee täyttää joku seuraavista kriteereistä:

  1. hän on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
  2. hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
  3. raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
  4. hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;
  5. on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;
  6. hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia;
  7. hän pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.[5]

Sterilisaatio voidaan suorittaa lääkärin päätöksellä tai joissain tapauksissa Valviran luvalla.

[muokkaa] Pakkosterilointi

Eugeniikan vuoksi on eri maissa harjoitettu pakkosterilointia. Vaikka pakkosteriloinnit usein yhdistetäänkin Natsi-Saksaan, 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eugeniikka oli suosittua ympäri läntistä Eurooppaa. Niin ikään 1930-luvulta alkaen eugeniikka oli mukana myös muiden maiden käytännöissä. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa 1930-luvulla omaksutusta pakkosterilointilainsäädännöstä luovuttiin (Suomen osalta pääosin) 1970-luvulla.

Suomessa on mahdollista suorittaa sterilointi vajaavaltaiselle ihmiselle. Jos henkilö on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloinnin merkityksen, lain mukaan toimenpide voidaan suorittaa painavista syistä yllä olevan listan kohtien 3, 5 tai 6 perusteella.[5] Tällaisessa tapauksessa henkilön laillinen edustaja hakee lupaa sterilointiin Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta.[6]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 Erkkola R (1997). "Sterilisaation valintaperusteet." Katsaus. Duodecim 113(12):1193.
  2. ↑ 2,0 2,1 Tohtori.fi - Koko perheen terveyden tietolähde
  3. ↑ Perhesuunnittelun kotisivut
  4. ↑ Runnebaum IB, Stickeler E. (2001). "Epidemiological and molecular aspects of ovarian cancer risk." J Cancer Res Clin Oncol. 127(2):73-9. PMID 11216917
  5. ↑ 5,0 5,1 Steriloimislaki 1970/283
  6. ↑ Terveydenhuollon oikeusturvakeskus: Teon lupa steriloimiseen Sivu ladattu 18.02.2008
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Sterilointi
Henkilökohtaiset työkalut