Ketin kieli
| Ketti | |
|---|---|
| Muu nimi | jeniseinostjakki |
| Tiedot | |
| Alue | Krasnojarskin aluepiiri |
| Puhujia | 500 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | jeniseiläiskielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | – |
| ISO 639-2 | – |
| ISO 639-3 | ket |
Ketin kieli[1] eli ketti[2] (aikaisempi nimitys jeniseinostjakki; ketiksi остыганна ка’, ostyganna ka’) on Venäjällä Siperiassa asuvien kettien puhuma jeniseiläinen kieli.
Sisällysluettelo |
Levinneisyys ja puhujamäärä [muokkaa]
Ketit asuvat Jenisein keskijuoksun ja sen sivujokien varrella Krasnojarskin aluepiirin Turuhanskin piirissä sekä Evenkian Sulomain taajamassa. Eniten kettejä on Turuhanskin piirin Kellogin taajamassa.[3]
Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 1 100 kettiä ja 589 ketin kielen puhujaa.[4] Kansallisuudeltaan keteistä 48,8 % ilmoitti äidinkielekseen ketin ja 49,4 % venäjän.[5] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 1 500 kettiä[6] ja 485 ketin puhujaa.[7] Kaikki ketit osaavat venäjää, ja eräät puhuvat myös selkuppia ja evenkiä. Turuhanskin piirissä asuva pieni selkuppiryhmä puhuu kettiä äidinkielenään tai toisena kielenään.[8]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 213 ketin puhujaa[9].
Historia ja murteet [muokkaa]
Ketti ja sammumaisillaan oleva jugi muodostavat jeniseiläisten kielten ryhmän, jolla ei ole tunnettuja sukulaiskieliä. Tämän vuoksi kettiä voidaan pitää isolaattikielenä. Vielä 1700-luvulla seudulla puhuttiin myös muita jeniseiläiskieliä: arinia, assania, kottia ja pumpokolia.[10] Niiden mahdollisista yhteyksistä muihin kielikuntiin on esitetty lukuisia hypoteeseja. Nykyään todennäköisimpänä pidetään jeniseiläisten, pohjoiskaukasialaisten ja sinotiibettiläisten kielten jonkinasteista sukulaisuutta.[11]
Kettien arvellaan muuttaneen nykyiselle alueelleen Jenisein yläjuoksulta. Kieli jakautuu etelä-, keski- ja pohjoismurteisiin, joiden välillä on huomattavia eroja.[12]
Tutkimus [muokkaa]
Ketin kielen tieteellisen tutkimuksen aloitti 1800-luvulla suomalainen M.A. Castrén. Sitä ovat tutkineet myös Gustaf Ramstedt ja Otto Donner sekä neuvostoliittolaiset kielitieteilijät A.P. Dulzon ja Je.A. Kreinovitš.[13]
Kirjakieli [muokkaa]
Vuonna 1934 julkaistiin latinalaiseen kirjaimistoon perustunut ketin aapinen, mutta varsinainen kirjakieli alkoi kehittyä vasta 1980–1990-lukujen vaihteessa. Nykyään käytetään lisämerkein täydennettyä kyrillistä aakkostoa. Kirjakielellä on julkaistu lähinnä äidinkielen oppikirjoja. Kouluissa kieltä opetetaan aineena. Opettajia koulutetaan Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa.[14]
Ketin kirjaimisto
| А а | Б б | В в | Г г | Г̡ г̡ | Д д | Е е | Ё ё |
| Ж ж | З з | И и | Й й | К к | Ӄ ӄ | Л л | М м |
| Н н | Ӈ ӈ | О о | Ө ө | П п | Р р | С с | Т т |
| У у | Ф ф | Х х | Ц ц | Ч ч | Ш ш | Щ щ | Ъ ъ |
| Ә ә | Ы ы | Ь ь | ’ | Э э | Ю ю | Я я |
Nykytilanne [muokkaa]
Ketti on erittäin uhanalainen kieli. Sitä puhuvat etupäässä vanhukset. Keski-ikäiset käyttävät kieltä vähän eikä se enää välity lapsille. Kouluopetuksen tulokset ovat heikkoja ja äidinkielen arvostus alhainen.[15]
Lähteet [muokkaa]
- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2, s. Tunniste = ISBN 5-02-011268-2. Moskva: Nauka, 2001.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Kielitieteen asiasanasto Viitattu 22.6.2009.
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 149. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 240. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 238. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). Viitattu 22.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 239. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
- ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 99–100.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 173. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 100.
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 100–101.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 241–246. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
- ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 250–252. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Endangered Languages of Siberia: The Ket Language (englanniksi)
- Ethnologue: Ket (englanniksi)
- Tapani Salminen: Endangered languages in Northeast Asia: Ket (englanniksi)
