Suomalais-Ugrilainen Seura

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomalais-Ugrilainen Seura (ransk. Société Finno-Ougrienne) on suomalainen tieteellinen seura. Se on perustettu vuonna 1883 Helsingissä professori Otto Donnerin aloitteesta. Sääntöjensä mukaan seura pyrkii edistämään suomalais-ugrilaisten ja ns. altailaisten kielten sekä näitä kieliä puhuvien kansojen ja niiden kulttuurien tutkimusta.

Suomalais-Ugrilainen Seura on perinteikkäimpiä ja merkittävimpiä suomalaisia humanistisia tieteellisiä seuroja. Vuoden 2006 lopussa seuralla oli noin 800 jäsentä, jotka jakaantuvat vakinaisiin jäseniin, kunniajäseniin, ulkojäseniin ja lahjoittajajäseniin. Seura pitää kokouksia Helsingissä Tieteiden talolla joka kuukauden kolmas perjantai kello 18:15. Kuukausikokouksissa pidetään jokin seuran tutkimusalaan kuuluva esitelmä ja käsitellään yleisiä asioita. Seura jakaa myös vuosittain kaksi tieteellistä apurahaa. Vuosikokous pidetään M. A. Castrénin syntymäpäivänä 2.12. Vuonna 2010 seuran esimies on Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Ulla-Maija Forsberg.

Nykyisin Seuran merkittävin toimiala on julkaisutoiminta. Suomalais-Ugrilainen Seura julkaisee useita tieteellisiä sarjoja, joista merkittävimmät ovat monografiasarja Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia (Mémoires de la Société Finno-Ougrienne, 258 nidettä), sanakirjasarja Lexica Societatis Fenno-Ugricae, aikakausjulkaisu Finnisch-Ugrische Forschungen (59 nidettä) sekä Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja (Journal de la Société Finno-Ougrienne, 92 nidettä). Lisäksi julkaistaan sarjaa Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelua varten (Hilfsmittel für das Studium der Finnisch-Ugrischen Sprachen) sekä sarjaa Kansatieteellisiä julkaisuja (Travaux ethnographiques de la Société Finno-Ougrienne). Vuosittain seura julkaisee nykyisin kymmenkunta tieteellistä teosta.

Seuran hallussa on merkittävä tieteellinen arkisto, joka on luovutettu Kansallisarkistoon. Tutkimusarkisto koostuu Suomalais-Ugrilaisen Seuran stipendiaattien Venäjältä keräämistä kieli- ja kansatieteellisistä aineistoista. Seuran stipendiaatteihin ovat kuuluneet monet suomalais-ugrilaisen ja altailaisen kielitieteen klassikot, mm. Artturi Kannisto, Kai Donner, G. J. Ramstedt ja Heikki Paasonen. Stipendiaattien keräämien materiaalien toimittaminen ja julkaiseminen ovat olleet seuran keskeistä toimintaa koko 1900-luvun ajan, ja ne ovat keskeinen osa suomalais-ugrilaisen vertailevan kielitieteen ja kansatieteen kansainvälistä perustaa. Venäjän vallankumous 1917 katkaisi keruutoiminnan Venäjällä suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen keskuudessa, mutta 1990-luvulta alkaen ovat eräät seuran jäseneet jälleen jatkaneet Venäjälle suuntautuvien lingvististen kenttätyömatkojen perinnettä.

Seuran tukemat matkat 1884–1914[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalais-Ugrilaisen Seuran tukemat tutkijat ja tutkimusmatkat vuosina 1884–1914 tutkimuksen kohteen mukaan:[1]

Volgan varren suomensukuiset kansat

  • A. O. Heikel 1883, 1884, 1885 ja 1897, kansatieteellinen tutkimus

mordva

mari

muinaispermi

  • A. O. Heikel ja Julius Ax (Ailio) 1893, kulttuurin tutkimus

komi

  • Arvid Genetz 1889
  • Yrjö Wichmann 1901–1902
  • U. T. Sirelius 1907, kansatieteellinen tutkimus

udmurtti

  • Arvid Genetz 1889
  • Yrjö Wichmann 1891–1892 ja 1894
  • Albert Hämäläinen 1908, 1909 ja 1911, tapaperinteen tutkimus
  • Uno Holmberg (Harva) 1911, uskontotieteellinen tutkimus

saame

mansi

  • Arvid Genetz 1887
  • U. T. Sirelius 1899, kansatieteellinen tutkimus
  • Artturi Kannisto 1901–1906

hanti

  • Arvid Genetz 1887
  • Heikki Paasonen 1898–1902
  • K. F. Karjalainen 1898–1902
  • U. T. Sirelius 1898 ja 1899, kansatieteellinen tutkimus

unkarin csángó-murre

  • Yrjö Wichmann 1907, Julie Wichmann tutki kansanperinnettä

samojedi

  • jurakkia Toivo Lehtisalo 1911–1912 ja 1913–1914
  • selkuppia Kai Donner 1911–1913 ja 1914 sekä U. T. Sirelius 1899, kansatieteellinen tutkimus
  • taugia Kai Donner 1911–1913 ja 1914
  • kamassia Kai Donner 1911–1913 ja 1914

tšuudit

itämerensuomalaiset kielet

tšuvassi

  • Heikki Paasonen 1898–1902

tataari

  • Heikki Paasonen 1898–1902
  • U. T. Sirelius 1899, kansatieteellinen tutkimus

turkkilaismurteet

  • G. J. Ramstedt 1903–1905

tunguusilaismurteet

  • G. J. Ramstedt 1903–1905

ketin kieli

  • Kai Donner 1911–1913 ja 1914

mongoli ja Mongolia

  • A. O. Heikel ja H. J. Heikel 1890–1891, muinaisturkkilaiset hautakirjoitukset
  • G. J. Ramstedt 1898–1900 ja 1903–1905
  • J. G. Granö 1906, 1907 ja 1909, muinaistieteelliset tutkimukset
  • G. J. Ramstedt ja Sakari Pälsi 1909
  • G. J. Ramstedt ja Arvo Sotavalta 1912

Siperia

  • Iivari Vanaja (Wallenius) ja C. Munck 1887, muinaistieteellinen tutkimus
  • J. R. Aspelin ja Hj. Appelgren-Kivalo 1887, muinaistieteellinen tutkimus
  • J. R. Aspelin 1888 , muinaistieteellinen tutkimus
  • J. R. Aspelin ja A. O. Heikel 1889 , muinaistieteellinen tutkimus
  • A. O. Heikel ja H. J. Heikel 1890–1891, muinaisturkkilaiset hautakirjoitukset

Turkestan

  • H. J. Heikel, O. Donner junior ja C. Munck 1898, muinais- ja luonnontieteellinen tutkimus
  • H. J. Heikel 1899, muinaistieteelliset kaivaukset

Kiina

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korhonen, Mikko & Suhonen, Seppo & Virtaranta, Pertti: Sata vuotta suomen sukua tutkimassa: 100-vuotias suomalais-ugrilainen seura. Espoo: Weilin + Göös, 1983. ISBN 951-35-2977-0.
  • Salminen, Timo: Aatteen tiede: Suomalais-ugrilainen seura 1883–2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1172. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-013-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Korhonen, Mikko 1989: Uralilaisten kansojen ja kielten tutkijoita. S. 247–248. Kirjassa: Matka-arkku. Suomalaisia tutkimusmatkailijoita. (toim.) Markku Löytönen.