Kaksikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kieliopillisesta käsitteestä. Artikkeli kaksikot kertoo kasvisuvusta.

Kaksikko eli duaali on kieliopillinen luku, jota käytetään puhuttaessa täsmälleen kahdesta esineestä tai asiasta. Kaksikkomuoto voi olla substantiiveilla, adjektiiveilla, pronomineilla ja numeraaleilla. Lisäksi se voi esiintyä verbitaivutuksessa ja omistusliitteissä. Kaksikko on yleinen luku useissa seemiläisissä kielissä, samojedikielissä, saamelaiskielissä, obinugrilaisissa kielissä ja eskimo-aleuttilaisissa kielissä. Esimerkiksi inupiaqissa on kaksikko: iglu 'talo', igluk 'talot' (kaksi taloa), iglut 'talot' (kolme taloa tai enemmän). Kaksikko oli käytössä sekä uralilaisessa että indoeurooppalaisessa kantakielessä, mutta on kadonnut useimmista näiden kielikuntien nykykielistä. Slaavilaisissa kielissä kaksikko on käytössä sloveenissa. Puolassa ja tšekissä se on säilynyt muutamassa sanassa (korva ja silmä, sanonnoissa myös jalka ja käsi), mutta siitä on jälkiä nominien taivutuksessa lukusanojen jälkeen ja joissakin monikkomuodoissa.

Duaali eri kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Indoeurooppalainen kantakieli
    • Avesta
    • Muinaisenglanti (vain persoonapronomineissa)
    • Latvia
    • Liettua
    • Latina (esiintyy vain kahdessa sanassa)
    • Skottigaeli (vain lukusanaa 'kaksi' seuraavilla substantiiveilla)
    • Muinaiskreikka
    • Muinaisiiri
    • Muinaisnorja (joillakin persoonapronomineilla)
    • Muinaisvenäjä
    • Sanskrit
    • Sloveeni
    • Ala- ja yläsorbi
  • Kantauralilainen kieli
    • Hanti
    • Mansi
    • Nenetsi
    • Saamelaiskielet
  • Kantaseemiläinen kieli
    • Arabia (sekä klassinen että nykyarabia)
    • Raamatullinen heprea
    • Malta
  • Inuktitut
  • Quenya (keinotekoinen kieli)
  • Amerikkalainen viittomakieli