Burundin historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Burundin historian ensimmäiset asukkaat olivat pygmejä. Myöhemmin, 1200-luvulla Burundiin saapui hutuja harjoittamaan maanviljelystä, mutta he joutuivat väistymään 1500-luvulla heitä alistaneiden tutsien tieltä. Myöhemmin keskiajalla tutsit perustivat Burundiin oman kuningaskuntansa. Burundista tuli siirtomaa vuonna 1890 Saksan valloittaessa Burundin ja sen pohjoispuolella sijaitsevan naapurivaltion Ruandan. Burundi ja Ruanda liitettiin molemmat Saksan Itä-Afrikkaan.

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burundi oli Saksan siirtomaa ensimmäisen maailman­sodan puhkeamiseen vuonna 1916 asti, jolloin Belgia miehitti Burundin. Sekä saksalainen että belgialainen siirtomaavalta tukeutui Burundin tutseihin ja tuki näiden harjoittamaa hutujen alistamista, jota verrattiin jopa Etelä-Afrikan apartheidiin ja kutsuttiin "mustaksi apartheidiksi."[1] Sodan jälkeen Ruanda ja Burundi jäivät Belgian hallintaan Kansain­liiton mandaattialueena nimellä Ruanda-Urundi. Vuonna 1925 Belgia yhdisti Burundin hallinnollisesti kuuluvaksi Belgian Kongoon. Kansainliiton hajottua alueesta tuli 1946 Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalue.

Itsenäistyminen ja itsenäisyyden alkuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burundi saavutti sisäisen autonomian vuonna 1959 ja täyden itsenäisyyden vuonna 1962. Maata hallitsi mwami Mambutsa IV. Hänen poikansa, prinssi Louis Rwagasore toimi ensimmäisenä pääministerinä, mutta joutui salamurhan uhriksi ja hänen seuraajakseen nousi Andre Muhirwa. Burundin itsenäisyyden alkuajat olivat hyvin levottomat, ja kuningas Mambutsa IV pakeni Eurooppaan eikä enää suostunut palaamaan takaisin. Seuraavaksi kuninkaaksi valittiin Charles Ndizeye, joka tunnettiin paremmin nimellä Ntare V. Kuitenkaan hänenkään valtakautensa ei kestänyt kauan, vaan jo samana vuonna kapteeni Michel Micombero, joka myöhemmin julisti Burundin tasavallaksi, syrjäytti hänet.

1970- ja 1980-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micombero syrjäytettiin vallankaappauksella vallasta 1976, ja vallankaappauksen johtaja Jean-Baptiste Bagaza valittiin presidentiksi jo 1979 ja uudelleen 1984. Hän taas kukistui 1987, ja uudeksi presidentiksi nousi Pierre Buyoya. Hän palautti Burundiin siviilihallinnon.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Burundi sai vielä kaksi uutta presidenttiä: vuonna 1994 pidetyissä vaaleissa Cyprien Ntaryamiran ja sen jälkeen Sylvestre Ntibantunganyan, joka kukistui lopulta tutsien johtaman armeijan tekemässä vallankaappauksessa vuonna 1996. Sen jälkeen Pierre Buyoya nousi jälleen presidentiksi. Taistelut armeijan ja hutu­kapinallisten välillä kiihtyivät, mikä johti Burundin sisällissotaan, joka kesti vuoteen 2000 saakka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput–liput ja historia, osio Afrikka, artikkeli Burundi