Kuolemanrajakokemus

Valokuvahahmotelma kuolemanrajakokemuksesta.

Kuolemanrajakokemuksella eli rajakokemuksella tarkoitetaan monenlaisia elämyksellisiä kokemuksia, joita useat lähellä kuolemaa käyneet ihmiset ovat kertoneet tuolloin kokeneensa.

Tyypillisesti kuolemanrajakokemukseen liittyy elämyksiä ruumiista irtautumisesta, valoa kohti kulkemisesta, valo-olennoista ja syvästä onnen ja rauhan tunteesta, mutta toisinaan myös ahdistuksen ja kauhun tuntemuksia. Kokemukset ovat olleet samankaltaisia kaikissa kulttuureissa uskonnosta riippumatta. Kun henkilö on herännyt kokemuksen jälkeen henkiin on "rajalta" saatu viesti ollut lähes aina samankaltainen eli kehoitus elämän parantamiseen ja anteeksiantoon sekä luopumiseen turhasta omaisuudesta, alkoholista tai huumeista. Myös nk. "helvettikokemuksia" on kirjattu lukuisia. Useimmissa kuitenkin on ollut kyseessä "vähältä piti" -tilanne. Melko yleinen aistituntemus on ollut tuolloin "rikin katku". Useimmissa tapauksissa kokemus on ollut kuitenkin niin voimakas että suurin osa kokijoista on tehnyt perusteellisen elämänmuutoksen. Tässä ei ole siis kyse uskonnoista.

Kuolemanrajakokemukset ovat verrattain yleisiä sydämen pysähtyessä. On esitetty, että ne ovat seurausta aivojen hapenpuutteesta, mutta tämä teoria on osoitettu Pim van Lommel et al. tutkimuksessa v. 2001 (julkaistu The Lancetissa) vääräksi. Kuolemanrajakokemuksen kaltaisia tiloja tapahtuu toisinaan myös joillekin kestävyysurheilijoille raskaan suorituksen aikana, ja väitetään että niitä voi saada aikaan yksinkertaisilla hengitystekniikoilla kuten vivatointi (englanniksi vivation) tai rebirthing.

Tiettyjen dissosiatiivisten nukutusaineiden kuten ketamiinin vaikutuksilla pienillä annoksilla on yhtäläisyyksiä kuolemanrajakokemuksen kanssa. Ihmisen käpyrauhanen tuottaa dimetyylitryptamiinia, jonka uskotaan olevan merkittävä tekijä unien näkemisessä ja kuolemanrajakokemuksissa. Kuolemanrajakokemuksen kaltainen tila voi myös joskus johtua niin sanotusta "unihalvauksesta".

Kuolemanrajakokemuksia raportoidaan runsaasti, minkä takia niiden tiimoilta on tehty paljon tieteellistä tutkimustyöstä. Mitään yksittäistä yleisesti hyväksyttyä teoriaa kuolemanrajakokemusten synnystä ei ole. Ilmiön tutkimukseen omistautuneiden tieteilijöiden joukossa on Melvin Morse, Raymond Moody, Elisabeth Kübler-Ross ja Rick Strassman.