Enkeliusko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Enkeliusko tai enkelihenkisyys on uushenkisyyden eli New Agen tai kansanuskon muoto, jossa uskotaan enkeleihin ja koetaan enkelikokemuksilla olevan myönteistä vaikutusta omaan arkielämään.[1]

Enkeliusko on kasvattanut suosiotaan 2000-luvulla. Enkeliusko leviää kirjojen, messujen, medioiden, populaarikulttuurin ja ystäväverkostojen kautta. Se on globaali ilmiö, joka on tullut Suomeen erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen kautta. Suosittuja enkeliuskosta kirjoittajia ovat esimerkiksi englantilainen enkelikouluttaja Diana Cooper, irlantilainen Lorna Byrne, kreikkalainen Maria Zavou ja yhdysvaltalainen Doreen Virtue. Norjan prinsessa Märtha Louise on perustanut oman enkelikoulun.[2]

Enkeliuskon taustalla ovat kristinuskon ja kristillisen taiteen perinteinen enkelihahmo sekä joukko vuosisatojen varrella esiintyneitä esoteerisia, raamatullisesta poikkeavia enkelikäsityksiä. Suomessa enkelikiinnostusta on herättänyt myös luterilainen suojelusenkelin kuvasto.[2]

Uskontotieteen dosentti Terhi Utriaisen mukaan enkelikokemuksilla on enkeliuskoisiin hyvä vaikutus. He saattavat mieltää enkelit parhaiksi ystäviksi, joiden kanssa tavanomaisistakin arjen asioista tulee mukavaa. He kokevat saavansa enkelistä hyväksyvän kuulijan omille huolilleen. Joidenkin mukaan enkelit auttavat löytämään esimerkiksi kadonneita esineitä, parkkipaikkoja tai reittejä.[1] Jotkut enkeliuskoiset kertovat saavansa enkeleistä iloa ja kutkuttavaa jännitystä arkeensa.[3]

Suomalaisista enkeleihin uskoo yhden arvion mukaan 41 prosenttia.[4] Jotkut enkeliuskoisista ovat uskossaan tosissaan, osa mukana leikkimielellä. Enkeliuskoiset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää vaan pieniä verkostoja.[1] He ovat enimmäkseen naisia, tutkimusten mukaan jopa 94-prosenttisesti.[2] Moni heistä kuuluu kirkkoon ja on kiinnostunut kokemuksellisesta uskosta.[1] Suomessa julkisuuden henkilöt kuten Katri Helena, Manuela Bosco ja Jutta Urpilainen ovat kertoneet lehdissä enkelikokemuksistaan tai henkilökohtaisesta suhteestaan enkeleihin. Suomen luterilainen kirkko suhtautuu enkeliuskoon yleensä kielteisesti.[4]

Jotkin yritykset tarjoavat enkelihoitoa.[4] Enkelihoitajat ja enkeliopettajat pyrkivät energiahoidon avulla parantamaan stressistä ja kriiseistä sekä edistämään itsetuntemusta. Jotkut heistä voivat myös ”kanavoida” enkeleitä eli välittää näiden viestejä kevyessä transsitilassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Antti Palomaa: Tutkija: Enkelit tuovat niihin uskovien arkeen lohtua ja lumoa Yle uutiset. 16.3.2014. Viitattu 12.6.2018.
  2. a b c d Ramstedt, Tommy & Utriainen, Terhi (toimittaneet Illman, Ruth et al.): Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, s. 220–221. Kirkon tutkimuskeskus, 2014. ISBN 978-951-693-358-3.
  3. Aarnio, Maria: Miksi suomalaiset uskovat enkeleihin? Uskontotutkija vastaa MTV. 8.9.2015. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  4. a b c Salla Ranta: Uusi hengellisyys saa enkelin siivet Kirkko ja kaupunki. 24.3.2014. Viitattu 12.6.2018.