Y-sukupolvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Y-sukupolvi tarkoittaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1980-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä syntynyttä sukupolvea[1]. Nimitys on johdettu edellistä sukupolvea kuvaavasta X-sukupolvi-nimityksestä. Samasta kohortista käytetään myös muun muassa nimityksiä nettisukupolvi ja milleniaalisukupolvi tai lyhemmin milleniaalit.

Elämäntapa ja arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-sukupolvelle sanotaan olevan ominaista vapaamielisyys ja kasvaminen uuden viestintätekniikan mukana. Sukupolvi kyseenalaistaa edellisen sukupolven (X-sukupolvi) elämänarvot ja on myötäkasvanut tietokoneiden kehityksen kanssa. Siinä missä X-sukupolvi ihasteli korvalappustereoiden läpimurtoa, Y on kiinnostunut matkapuhelimien, tietokoneiden ja elektroniikan mahdollisuuksista. Y-sukupolven edustajat toteuttavatkin suuren osan viestinnästään kansainvälisessä tietoverkossa. Pikaviestimet ovat kehittyneet kyseisen sukupolven tarpeisiin ja niitä sovelletaan aktiivisesti.

Pikaviestimien kehityksen yleistyttyä sukupolvi Y:n arvioidaan olevan lähes viikoittain tekemisissä vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa, ja näin he kokevat elämänsä viitekehyksen maantieteellisesti huomattavasti laajemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Elämän viitekehyksen laajennuttua oman kotimaan ulkopuolelle sukupolven huomion keskittyminen samalla suppenee omaan itseen ja lähimpiin ihmisiin. Siinä kun vanhempi X-sukupolvi kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta sukunsa ja isänmaansa kansalaisten kanssa, Y-sukupolvi on taas vahvasti perhe- ja yksilökeskeinen.

Y-sukupolvi kannattaa aiempia sukupolvia laajemmin liberaalia suhtautumista arvokysymyksiin, kuten samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuteen ja kannabiksen laillistamiseen. Tämän lisäksi Y-sukupolven edustajat kannattavat aiempaa vahvemmin markkinaliberalismia ja oikeistolaisia arvoja talouspolitiikassa. [2]

Y-sukupolvi on varautunut niin ammatinvalinnan kuin avioliitonkin suhteen, ja kokee painostavina ja lamaannuttavina vanhemman X-sukupolven korkeat odotukset opiskelun ja työllistymisen suhteen. Tohtori Larry Nelson Brigham Youngin yliopistosta kuvaili ilmiötä: "In prior generations, you get married and you start a career and you do that immediately. What young people today are seeing is that approach has led to divorces, to people unhappy with their careers ... The majority want to get married [...] they just want to do it right the first time, the same thing with their careers."[3]

Y-sukupolvi harrastaa runsaasti taidetta, josta musiikki laajoine lajityyppikirjoineen on suurimmassa suosiossa.

Kasvuympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Me kaikki tunnemme niitä. Ne ovat noin 14–25-vuotiaita ja niillä on vartaloon kiinni kasvanut kännykkä ja korviin juurtunut iPod tai MP3. Niille netti on TV:tä tärkeämpi ja tekstiviestit keskeisin kommunikointitapa. Niille 8–16 työaika on epätyypillinen ja yhteiskunnan odotetaan elävän 24/7-elämää. Ne elävät globaalissa maailmassa, jossa tietotekniikka kaikkine herkkuineen on itsestäänselvyys." (YLE:n toimittaja Raili Löyttyniemi Ylen Opettaja.tv:ssä 2008)[4]

Y-sukupolvi on syntynyt vuosien 1980–1995 välillä. Y-sukupolvi ei kasvaessaan kokenut sotia niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakaan, mutta Suomessa he kokivat nuorina 1990-luvun laman, jonka myötä osa heistä saattoi syrjäytyä. Y-sukupolvi on kasvanut tietoteknisen kehityksen kanssa, ja heille internet on tärkeä osa viestintää.[5]

Y-sukupolvi Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain Y-sukupolvi varttui 1990-luvun vakaan taloustilanteen aikana, kun maan talous nousi huikeasti ja kulutus lähti nousuun. Suuren työn tehnyt vanhempi sukupolvi pystyi viimein tarjoamaan lapsilleen vakaan, turvallisen lapsuuden sekä korkeakoulutuksen. Demokratian tuulet sekä vapaa kasvatus toivat lisää vapautta lapsille, ja perhemalli uudistui auktoriteettisuhteiden vapauduttua. Teknologia mahdollisti lisääntyvän mainonnan, jonka luomiin arvoihin uusi sukupolvi kasvoi kiinni. Vanhemmat sukupolvet säästivät rahaa, mutta Y-sukupolvi kuluttaa. Halukkuus hyväntekeväisyyteen sekä auttamiseen ovat tyypillisiä, silloin kun oma elämän koetaan olevan taloudellisesti kunnossa. Varakkuus on mahdollistanut suvaitsevuuden, yhdessä internetin kehittymisen, matkustamisen lisääntymisen sekä maapalloistumisen kanssa.

Työelämässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-sukupolvi alkoi tulla työelämään 2000-vuosikymmenellä[6]. Vuoteen 2020 mennessä Y-sukupolvi muodostaa 50 prosenttia maailman työvoimasta[7]. Y-sukupolven edustajien työ koostuu usein pätkätöistä[8].

Y-sukupolvessa ja heidän seuraajilleen raha ja ”koko elämän uhraaminen kasvottomien osakkeenomistajien rikastuttamiseen” eivät ole enää kaikkialla ensisijaisia.[9]

Tavoitteet työssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisen millennials at work -kyselytutkimuksen (2008–2011) mukaan Y-sukupolvi kaipaa työltään eniten koulutus- ja kehittymismahdollisuuksia sekä joustavuutta; palkka ei heille ole etusijalla. Y-sukupolvi on myös valmis vaihtamaan työnantajaansa useasti työuransa aikana: vain 18 prosenttia heistä ilmoitti kyselytutkimuksessa aikovansa pysyä nykyisessä työtehtävässään pitkään.[7]

Y-sukupolvi vaatii työelämässä tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä.[10]

Kirsi Pihan ja Liisa Poussan (2012) mukaan Y-sukupolvelle työssä viihtyminen ja työn mielekkyys on tärkeää, ja he arvostavat työssä kehittymistä. He arvostavat työpaikan yhteisöllisyyttä ja työnantajansa arvoja.[11] Y-sukupolvi valitseekin työnantajansa usein tämän arvojen ja maineen perusteella.[8]

Suhde johtamiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-sukupolven uskotaan haastavan vanhat johtamisen mallit. Tiukka hierarkia ja käskyttäminen edustavat heille menneisyyttä, ja he vaativat johtajiaan tarjoamaan heille haasteita ja toisaalta selvästi määriteltyjä puitteita työlleen. Y-sukupolvi kaipaa työyhteisössään itsenäisyyttä, palautetta ja luottamusta.[6]

Y-sukupolven avoimuus sekä uudet ideat ja näkökulmat voivat joidenkin tutkijoiden mukaan kehittää työelämää terveeseen suuntaan[12].

Teknologian käyttö työssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokoneiden aikakaudella kasvanut Y-sukupolvi osaa vaatia työnantajaltaan erinomaista tietoteknistä ympäristöä. Toisaalta heidän tietotekninen omavaltaisuutensa ja avoimuutensa voi aiheuttaa työnantajalle myös tietoturvariskejä.[5]

Y-sukupolvi käyttävät liikematkoillaan yhteisöllisiä viestimiä ahkerammin kuin vanhemmat sukupolvet[13]. He myös suosivat sähköistä työviestintää verrattuna asioiden hoitamiseen puhelimitse tai kasvokkain, ja he pitävät teknologiaa tärkeänä työnsä tehokkuuden kannalta[7].

Y-sukupolvea kutsutaan myös diginatiiveiksi, sillä he ovat kasvaneet maailmassa, jossa tietotekniikka on itsestäänselvyys.[4]

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-sukupolvea on arvosteltu pinnalliseksi, kärsimättömäksi ja kykenemättömäksi sietämään epäonnistumisia.[4]

Juha Siltala on sanonut, että puhe nuorison kunnottomuudesta liittyy kireään taloustilanteeseen. Ongelmallista on se, että aikuiset ja etenkin taloudellinen ja poliittinen yläluokka sotkivat asiat holtittomalla rahankäytöllä ja olivat piittaamattomia tekojensa seurauksista. Tämän jälkeen syytökset kohdistettiin nuoriin, jotka joutuvat kärsimään lama-aikojen seurauksista. Lama-ajan vaikeudet vaikuttivat voimakkaasti perheisiin. Nuorten aikuisten ongelmien taustalla on usein vanhempien toimeentulo- ja mielenterveysongelmat, joilla on taipumus periytyä seuraavalle sukupolvelle.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ikäluokan ensimmäiseksi syntymävuodeksi mainitaan usein 1983 (vaihtelua on välillä 1977-1995). Tapscott (2010, 30) käyttää alkuvuotta 1977.
  2. "Generation Boris" The Economist. Viitattu 2.10.2014.
  3. Lusk, Brittani: Study finds kids take longer to reach adulthood Daily Herald / www.heraldextra.com. 5.12.2007. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  4. a b c Löyttyniemi, Raili: Varokaa Y-sukupolvea! (Reissuvihko-blogi) opettaja.tv. 9.12.2008. (suomeksi)
  5. a b Y-sukupolvi haluaa uudenlaista johtamista
  6. a b Y-sukupolvi vaatii perusasioita kuntoon
  7. a b c Y-sukupolvi antaa muiden talletella suuret setelit
  8. a b Y-sukupolvi motivoituu arvoista
  9. a b Riihimäki, Jussi: Kuriton sukupolvi. Asennetta, 3/2013.
  10. Charlotta Niemistön väitöskirja: Y-sukupolvi suuri haaste työnantajille
  11. Oppiminen motivoi Y-sukupolvea
  12. Y-sukupolvi haastaa johtamisen ja virkistää työelämää terveeseen suuntaan
  13. Y-sukupolvi kärjessä: Mobiiliteknologia on verissä australialaismatkustajilla

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vesterinen, Pirkko-Liisa & Suutarinen, Marjaana (toim.): Y-sukupolvi työ(elämä)ssä. Helsinki: JTO Johtamistaidon opisto, 2011. ISBN. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]