Meditaatio
| Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: koko artikkeli nojaa vain yhteen lähteeseen |
Meditaatio viittaa tietynlaisiin mielen harjoittamisen tapoihin tai tietoisuuden tilojen tavoitteluun. Kyse voi olla maallisesta tai uskonnollisesta harjoituksesta. Meditaatio on keskeistä erityisesti buddhalaisuudessa. Suurissa maailmanuskonnoissa meditaatiota käytetään usein niiden mystisissä suuntauksissa.lähde? Islamissa meditaatiota harjoitetaan sufilaisuuden yhteydessä[1]. Meditaatiota voisi luonnehtia sisäänpäin kääntymiseksi, itsetarkkailun vuoksi. Näin henkilö tarkkailee omia ajatuksiaan, tämä auttaa yksilöä irtaantumaan subjektiivisista, harhaanjohtavista näkemyksistään.
Sisällysluettelo |
Yleistä[muokkaa]
Meditaatiosta on kehittynyt aikojen kuluessa, ja eri kulttuureissa on eri muotoja. Luonnonkansojen (eskimot, intiaanit, busmannit) meditaatioperinnettä tunnetumpia ovat korkeakulttuurien ilmituomat meditaatiotekniikat, joista tunnetuin on Patanjalin sutroihin tiivistynyt filosofia, joka on kehittynyt raja-joogan yhteydessä intialaisessa kulttuurissa. Buddhalainen Zen-meditaatio perustuu Patanjalin sutroihin, vaikkakin poikkeaa niistä jonkin verran.[2]
Usein esitetään, että mieli pitää "tyhjentää" sopivilla tekniikoilla, kuten ajatuksista luopumisella mielikuvan avulla tai suhtautumalla (ajattelematta) ajatuksiin merkityksettöminä sanoina. Tämä on vaikeaa, koska jo ajatus "en ajattele mitään" on ajatus.
Raja-jooga[muokkaa]
Raja-joogan painopiste on meditaatiossa, ja hatha-joogan, toisen joogan päämuodon, fyysisessä harjoituksissa, vaikkakin molemmat päätyypit voivat sisältää toistensa harjoitusmuotoja. Meditaatio on pääosin kehittynyt raja-joogan yhteydessä, ja siitä voidaan puhua nykyisin eri yhteyksissä ilman riippuvuutta raja-joogaan.[3] Jooga on sananmukaisesti sanskriitistä käännettynä "oikea yhdistelmä".
Raja-joogan meditaatioperinteen arvellaan olevan vanhinta, ja sen oletetaan vaikuttaneen mm. kristilliseen ja islamilaiseen meditaatioperinteeseen. Huomattava osa maallisesta meditaatiosta länsimaissa on lähtöisin (useiden vaiheiden kautta) raja-joogan harjoituksista. Raja-jooga on vaikuttanut myös Japanin, Kiinan, Korean, Thaimaan ja Tiibetin meditaatiokulttuuriin, varsinkin zenbuddismin vaikutusalueella. Zen-meditaatio poikkeaa muodoltaan raja-joogan meditaatiosta.[4]
Raja-jooga syntyi saman aikaisesti intialaisen filosofian syntymisen kanssa noin vuosina 2000-1500 eaa. (Rig-Veda, indo-eurooppalaisen kulttuurin vanhin kirjallinen teos). Veda sisälsi uskonnollis-mystisen perusluonteensa ohella myös filosofista ajattelua, kuten vaihtoehtoja olemassaolon ongelmille, arvostelua nykyoloista ja epäilyjä. Veda on Intian filosofian alku.[5]
Vedat olivat peruste Upanisadeille, joiden syntymisen ajankohta on vaikea määrittää täsmällisesti, mutta keskimääräinen arvio on noin 700-600 vuotta eaa. Upanisadien voidaan katsoa olevan kriittistä Vedojen kaikkijumalaisuuden protestia, tahtoa yksijumalaisuuteen (spiritualilistunen monomismi (käsitys, että kaikki ovat perusluonteeltaan henkeä)).[6]
Veda-kauden jälkeen Intian filosofisessa kehityksessä seurasi ns. eeppinen kausi, jolloin filosofista ajattelua kehitettiin kertomarunouden muodossa. Eeppinen kausi ajoittuu noin vuosille 600-500 eaa vuoteen 200 jaa. Tänä ajanjaksona hahmottuivat myös suuret koulukunnat, vaikka ne luokiteltiin vasta myöhemmin ns. Sutra-kaudella (0 - 800 jaa.). Sutra-kauden nimi johtuu siitä, että että silloin filosofia esitettiin pääasiassa lyhyiden aforismien eli sutrojen muodossa.[7]
Tyhjä mieli[muokkaa]
Tyhjä mieli (tajunta) on meditaatioharjoitusta suorittavan henkilön mielentila, jossa hänen kokemisessaan ei ole tavanomaista reaalimaailmaan liittyvää mielensisältöä. Tyhjä mieli -harjoitus tarkoittaa (varsinkin vasta-alkajan kohdalla) sitä, että reaalisesta ulkomaailman käsitteellistämisestä on luovuttu vain hetkeksi tai hetkittäin. Tyhjän mielen aikaansaamisen ongelma on arkikokemuksen ajattelusta irtautuminen.[8]
Raja-joogassa tyhjän mielen harjoittaminen on kaksivaiheista. Ensimmäisessä vaiheessa (välivaihe) käsitteelisellä ajattelulla luotu mielikuva (esim. mantra) sulkee pois muut ajatukset, toisessa vaiheessa mielikuva on, mutta siihen ei liity käsitteellistä ajattelua. Jälkimmäinen tyhjän mielen tila on Patanjalin mukainen samadhi. Samashissa minä (ego) on kadonnut psyykkis-reaalisessa mielessä, ja siihen liittyviä tunteita ovat autuaallisuus, hurmio ja onnellisuus.[9]
Meditaation strategia[muokkaa]
Meditaation strategia on meditaatiota suuntaava tapahtumisperiaate, joka ilmaisee meditaatiolajin luonteen. Meditaatiostrategia sisältää meditoinnin motivaation, tavoitteet ja sen viitekehyksen, johon meditaatiota harjoitettaessa "antaudutaan". Strategia määräytyy suurelta osin noudatettavan tekniikan mukaan, vaikka ei ole siihen sidottu. Meditaation strategia kuvastuu parhaiten saavutetun tuloksen mukaan.[10]
Meditaation strategiat jakautuvat yksilökohtaisiin strategioihin ja transpersoonallisiin strategioihin. Yksilökohtaisia strategioita ovat tajunnan sääntelyn ja elintoimintojen sääntelyn -strategiat, ja transpersoonallisia strategioita aktiivinen jumala -suhteen tavoittelu ("uskonnollinen haltioituneisuus") ja uskonnosta riippumaton kosmisen värähtelyn harmonian tavoittelu (profaaninen transsendenssi ("maallinen haltioituneisuus")). Profaaninen transsendenssi tarkoittaa henkilön ajatuksiin sitoutuneen todellisuuden kokemuksen arkitodellisuuden tiedostamisen yläpuolelle, ja se on seurausta meditaatiotekniikan noudattamisesta, ilman kokemusta "korkeamman voiman" tai "jumalan" tms. läsnäolosta. Länsimaisen tieteen suppeimman tulkinnan mukaan meditaatio rajoittuu yksilökohtaisiin strategioihin.[11]
Mantra[muokkaa]
Mantra on meditaation tärkein tekniikka mielen "tyhjentämiseksi", ja se voi olla mm. tavu, tavuyhdistelmä, sana, sanapari tai kokonainen lause, ja se on vain opettajan (antaa mantran) ja oppilaan tiedossa (käyttää mantraa). Yleisesti mainitut esimerkit mantrasta ovat sana "om" ja lause "om mani padme hum" (sananmukaisesti: tervehdys lootuksen jalokivelle). Mantra on symbolinen ilmaisu, ja sen merkitys voi vaihdella käyttöyhteydestä riippuen.[12]
Puhtaan käytännöllisesti mantra voidaan katsoa olevan kielellisen ajattelun tavoittamattomissa oleva mielensisältö, joka ei assosioidu mihinkään muuhun mielen sisältöön. Tällöin mantra katkaisee käsitteellisen ajattelun käsiteketjun ja ikään kuin lakaisee mielestä pois muut ajatukset. Mantran käsitesisältö ei ole länsimaisen näkemyksen mukaan meditatiivisessa käytössä olennainen.[13]
Mantran hyödyllisyyden perusteet ovat toistaiseksi jääneet ilman yksiselitteistä näyttöä. Mantran teho perustuu henkilön uskoon siitä, että se lisää hiljaistumisen kokemusta ja syventymistä omaan sisäiseen rauhaansa meditaatioharjoituksen aikana. Kuitenkin meditaatiotaidon kehittymisen myötä mantran kaltaisten apukeinojen tarve vähenee, ja meditaatiotekniikan kehityttyä riittävästi mantra voidaan jättää kokonaan pois.[14]
Meditaation vaarat[muokkaa]
Selviä tutkimusnäyttöjä meditaation aiheuttamista psykooseista tai lievemmistä psyykkisistä häiriöistä ei ole. Meditaatio on länsimaissa nykyisin ensisijaisesti psyykkisesti normaalien ihmisten itsensäkehittämismenetelmä ja myös psykosomaattisten ja psyykkisten häiriöiden ennaltaehkäisykeino, jonka harjoittaminen ei edellytä mielenterveysammattilaisten valvontaa, vaikkakin asiantuntijan apu voi mahdollisesti tuoda lisäarvoa henkiseen kasvuun. Meditaation vaaroista esitetyt kertomukset ja mielipiteet ovat tavanomaisesti kuvauksia kyseisten henkilöiden tietämättömyydestä, ja meditaation vaarat vastaavat tavanomaisia psykoterapiassa ilmeneviä vaaroja, ja tahattomasti aiheutuneet haitat voidaan periaatteessa korjata.[15]
Meditaatioliikkeiden jäsenet ovat yleensä henkilöitä, joilla on ongelmia elämänhallinnan kanssa, ja he ovat mahdollisesti kokeilleet kaikkia muita saatavissa olevia auttamismuotoja, joista meditaatio on viimeinen. Meditaatiosta ei ilmeisesti ole hyötyä akuuteissa tuska, sekavuus- ja masennustiloissa eikä psykoositilan aikana. Näissä tilanteissa on olemassa mahdollisuus, että meditaatio aiheuttaa tilan vakiintumisen. Tosin joissakin tapauksissa meditatiivinen kokemisen tarjoama tutustuminen epätavallisiin ja häiritseviin mielen ilmiöihin ja kokemuksiin voi eheyttää ja vahvistaa minää.[16]
Lähteet[muokkaa]
Rauhala, Lauri. (1986). Meditaatio. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-09252-9
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Rauhala 1986, 15
- ↑ Rauhala 1986, 15-16 ja 53
- ↑ Rauhala 1986, 15
- ↑ Rauhala 1986, 15-16
- ↑ Rauhala 1986, 16-17
- ↑ Rauhala 1986, 17-18
- ↑ Rauhala 1986, 17-18
- ↑ Rauhala 1986, 24-26
- ↑ Rauhala 1986, 24-25
- ↑ Rauhala 1986, 49
- ↑ Rauhala 1986, 49-52
- ↑ Rauhala 1986, 26-30
- ↑ Rauhala 1986, 30
- ↑ Rauhala 1986, 32
- ↑ Rauhala 1986, 96-99
- ↑ Rauhala 1986, 97
Sivulta puuttuu