Parapsykologia
Sivulta puuttuu 
Parapsykologia (kr. παρά 'vieressä' + ψυχολογία 'sielutiede') on paranormaalien ilmiöiden tutkimusta.[1]
Sisällysluettelo |
Parapsykologian käsitteitä [muokkaa]
Parapsykologian peruskäsitteet ovat aistien ulkopuolinen aistiminen (ESP = extra sensory perception = yliaistillinen havainnointi) sekä psykokinesia (mielen vaikutus aineeseen). Väitetyt parapsykologiset ilmiöt jaetaan useimmiten seuraaviin ryhmiin:[2]
- ESP eli aistien ulkopuolinen havaitseminen (engl. Extra-Sensory Perception), jonka alalajeja ovat
- telepatia (kr. tele 'kaukana' + pathos 'tunteminen') eli ajatuksensiirto
- selväaistiminen eli tapahtuman havaitseminen ilman normaaleja aisteja
- kryptestesia eli piilossa olevan esineen havaitseminen
- telestesia eli kaukana olevan esineen havaitseminen
- psykoskopia eli kyky kertoa esineen ja siihen liittyvän henkilön menneisyydestä
- Ajallinen ESP, jota erotetaan kahta lajia:
- prekognitio eli ennaltatietäminen,
- retrokognitio eli menneisyyttä koskeva paranormaali tietäminen.
- Psykokineesi (kr. psykhe 'sielu' + kinesis 'liike') tarkoittaa, että ihminen voi vaikuttaa esineisiin tai tuleviin tapahtumiin ajattelemalla niitä (hän voi esimerkiksi liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla).
Väitettyä paranormaalia tekijää näiden ilmiöiden taustalla on kutsuttu lyhenteellä PSI tai käsitteellä anomaalinen kognitio, ”poikkeava tietoisuus”.
Parapsykologian historiaa [muokkaa]
Englannissa perustettiin vuonna 1882 Psyykkisen tutkimuksen seura (engl. Society for Psychical Research),[2] jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Cambridgen yliopiston moraalifilosofian professori Henry Sidgwick.[3] Myöhemmin vastaavia järjestöjä perustettiin eri maihin.
Henry Sidgwick uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin, ja hänen mielestään oli tärkeää osoittaa, että henki pystyi toimimaan irrallaan aineesta. Amerikkalainen William McDougall puolestaan oli sitä mieltä, että ainoastaan psyykkinen tutkimus voi pysäyttää materialismin etenemisen.
Nykyään ”psyykkinen tutkimus” käyttää itsestään nimitystä parapsykologia. Keskeisin hahmo tässä kehityksessä oli professori J. B. Rhine, joka johti Yhdysvalloissa Duken yliopistoon 1930-luvulla perustettua parapsykologian laboratoriota.[3]
Skeptikoiden arvostelu [muokkaa]
Skeptikko James Randi on luvannut miljoonan dollarin palkkion sille, joka ensimmäisenä tekee jotain paranormaalia[4] tai yliluonnollista, kun huijauksen mahdollisuudet ja muut tunnetut luonnolliset selitykset on eliminoitu koetilanteesta mahdollisimman tarkasti. Kaikkien yrittäjien tulee ymmärtää haasteen säännöt ja noudattaa niitä.[5] Kiistattoman tuloksen takaamiseksi kaikkien osapuolten pitää olla myös täysin yksimielisiä sopimuksen ja kokeen sisällöstä. Ainakin 600 henkilöä on yrittänyt, mutta kukaan ei ole toistaiseksi onnistunut läpäisemään edes yksinkertaista esikoetta.[6]
Ikivanhojen taikatemppujen käyttäminen parapsykologian todistamiseen on ärsyttänyt myös muita taikureita. Esimerkiksi edesmennyt suomalainen taikuri Reijo Salminen piti ohjelmistossaan Uri Gellerin (lusikantaivuttaja) temppuja ja ”muutamia vaikeampia”.
Katso myös [muokkaa]
- EE-ilmiö
- Okkultismi
- Paranormaali ilmiö
- Skeptismi
- ESP
- Prekognitio
- Psykokinesia
- Selvänäköisyys
- Telepatia
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ a b Albert Kivinen: Mitä "paranormaaleilla ilmiöillä" tarkoitetaan? – Paholaisen asianajaja. Skepsis ry ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1989. ISBN 951-9269-48-7
- ↑ a b Ilkka Tuomi: Parapsykologian paradokseja. – Paholaisen asianajaja. Skepsis ry ja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 1989. ISBN 951-9269-48-7
- ↑ http://www.merriam-webster.com/dictionary/paranormal
- ↑ http://www.randi.org/joom/content/view/40/32/
- ↑ http://forums.randi.org/forumdisplay.php?f=43
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Aho, Jouko: Parapsykologit: Ulkopuolisen näkemys poikkeavan tieteen suomalaiseen historiaan. Historiallisia tutkimuksia 176. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1993. ISBN 951-8915-80-6.
- Charpak, Georges & Broch, Henri: Debunked! ESP, telekinesis, and other pseudoscience. (Devenez sorciers, devenez savants, 2003.) Translated by Bart K. Holland. Baltimore, Madison: Johns Hopkins University Press, 2004. ISBN 0-8018-7867-5. (englanniksi)
- Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
- Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.
- Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio.
- Selin, Risto & Ollikainen, Marketta & Salmi, Ilpo V. (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 63. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6.
- Tuomela, Raimo: Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus, 1983. ISBN 951-662-334-4.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Risto Selin: Parapsykologia – paljon porua, vähän villoja. Tiede 3/2001.
- Radion ja television telepatiakokeet. Ylen Elävä arkisto.
- Suomen Parapsykologinen tutkimusseura ry.
