Rudolf Steiner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rudolf Joseph Lorenz Steiner
Steiner Berlin 1900 big.jpg
Syntynyt 27. helmikuuta 1861
Kraljević, Itävalta-Unkari
Kuollut 30. maaliskuuta 1925 (64 vuotta)
Dornach, Sveitsi
Asuinpaikka Itävalta-Unkari, Saksa, Sveitsi
Kansallisuus saksalainen1
Tutkimusala filosofia, metafysiikka, epistemologia, kristinusko, esoteerisuus, tieteenfilosofia, antroposofia, hengentiede
Instituutti Wienin teknillinen yliopisto
Rostockin yliopisto
Tutkinnot filosofian tohtori
Uskonnollinen kanta panteismi (alun perin katolilainen)2

1 Steiner kuului Itävalta-Unkarin monikansallisen keisarikunnan saksalaisväestöön. Elämänsä aikana hän asui vuorotellen niin Itävallassa, Saksassa kuin saksankielisessä Sveitsissäkin.
2 Steiner ei ollut juutalainen, vaikka kansallissosialistit niin väittivätkin. Katolilaiseksi kastettu[1] Steiner kehitti omanlaisen uskonkäsityksensä kristinuskon pohjalta.

Rudolf Steiner (27. helmikuuta 1861, Kraljević, Itävalta-Unkari30. maaliskuuta 1925, Dornach, Sveitsi) oli itävaltalainen filosofi, joka tunnetaan ennen kaikkea antroposofian kehittäjänä.

Steiner kehitti niin sanotun steinerpedagogiikan, jonka pohjalta on syntynyt koulujärjestelmä, joka Suomessa tunnetaan nimellä steinerkoulu, muualla maailmassa Waldorf-koulu. Koulu on 12-vuotinen yhtenäiskoulu, 13. vuosi on erityisesti ylioppilaskirjoituksiin valmentava. Pakolliset kurssit ovat samat kuin muissakin lukioissa. Steiner on myös vaikuttanut biodynaamisen maanviljelytavan eli antroposofisen maanviljelyn syntyyn. Steinerin tutkimusmenetelmiä pidetään tieteellisestä näkökulmasta kiistanalaisena näennäistieteenä, kun taas sitä puolustavat luokittelevat sen laajennettuun tiedekäsitykseen.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steiner opiskeli Wienin teknillisessä korkeakoulussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa ja niiden ohella historiaa, kirjallisuutta ja filosofiaa. Hänet promovoitiin filosofian tohtoriksi saksalaisessa Rostockin yliopistossa vuonna 1891 väitöskirjalla, jonka otsikko on Die Grundfrage der Erkenntnistheorie eli Tietoteorian peruskysymys. Väitöskirja on ilmestynyt Suomessa nimellä Totuus ja tiede. Steinerin pääteos Vapauden filosofia, erään modernin maailmankatsomuksen luonnos (Gummerus, 1973) on jatkoa väitöskirjalle.

Rakennusten suunnittelijana ja taiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuurissa Steiner oli orgaanisen arkkitehtuurin edelläkävijöitä. Hänen suunnittelutyönsä merkittävimmät saavutukset ovat Goetheanum I ja II. Ensimmäinen Goetheanum, joka oli suurimmaksi osaksi rakennettu puusta tuhopoltettiin uuden vuoden päivänä vuonna 1922–1923. Sen takia toinen Goetheanum rakennettiinkin betonista ja se valmistui vuonna 1928. Ensimmäisen Goetheanumin palossa tuhoutui paljon korvaamatonta, mutta osa teoksista saatiin pelastetuksi. Goetheanistiseen tyyliin kuuluu, ettei rakennuksessa tulisi olla suoria kulmia, koska niitä ei esiinny luonnossa. Lasimaalaukset, jotka tehtiin Goetheanum ensimmäisen ja toisen ikkunoihin, toteuttivat Goethen värioppia.

Goetheanum I, Dornach, Sveitsi.

Steinerilla ei ollut arkkitehdin koulutusta. Rakennuksia toteutettaessa työssä on ollut mukana koulutettuja arkkitehteja ja rakennusinsinöörejä. Steineria on kuitenkin kuvattu taitavaksi näkemään muotoja.

Tehtaanjohtaja Emil Moltin mukaan Steinerin ohjeiden avulla saatiin Goetheanum I:n kahden suuren kupolin sijoittaminen ratkaistua tavalla, jota kokenut rakennusinsinööri piti aluksi mahdottomana. Goetheanum I:n kohdalla Steiner oli mukana kaikissa toteutusvaiheissa suunnitellen sisätilojen pylväiköt ja koristukset sekä maalaten osan kattomaalauksista. Goetheanum II:n sisätilojen yksityiskohdat jäivät arkkitehtien ja taiteilijoiden suunniteltaviksi Steinerin kuoltua. Ne pyrittiin toteuttamaan Steinerin ajatusten ja ensimmäisen Goetheanumin pohjalta.[2][3]

Steiner veisti Goetheanum I:een sijoitettavaksi massiivista, yhdeksän metriä korkeaa puuveistosta Ihmisyyden edustaja. Työtä teki yhdessä hänen kanssaan kuvanveistäjä Edith Maryon Steinerin laatiman savimallin pohjalta. Goetheanum I:n tulipalon aikaan veistos oli vielä keskeneräisenä Steinerin ateljeessa, joten se säästyi liekeiltä ja sijoitettiin myöhemmin Goetheanum II:seen.[4]

Steinerpedagogiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Steinerkoulu

Vuonna 1919 Waldorf Astoria -tehtaaseen Stuttgartiin perustetusta ensimmäisestä Steinerin pedagogiikkaa käyttävästä koulusta alkoi mahdollisesti maailman suurimman yksityisen koulutusjärjestelmän kehittyminen. Maailmalla nämä koulut tunnetaan Waldorf-kouluina, mutta Suomessa niille on vakiintunut nimitys steinerkoulu. Suomessa on myös yksi steinerpedagogiikan vaikuttama korkeakoulu, Snellman-korkeakoulu. Snellman-korkeakoulussa voi opiskella muun muassa steinerkoulun luokanopettajaksi ja kuvaamataidon opettajaksi, steinerpäiväkodin varhaiskasvattajaksi sekä puhe- ja draamataiteilijaksi.[5]

Steinerin ajattelusta ja kirjallisesta tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antroposofia

Steiner Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steiner vieraili Suomessa vuosina 1912 ja 1913. Ensimmäinen vierailu tapahtui Teosofisen seuran vuosikokouksen yhteydessä. Silloin hän piti laajan esitelmäsarjan Taivaankappaleiden ja luonnonkuntien henkisistä olennoista Teosofisessa seurassa ja julkiset esitelmät Kalevalasta sekä okkultismista ja vihkimyksestä Helsingin yliopiston tiloissa. Toisella vierailullaan Steiner piti esitelmäsarjan hindulaisten pyhän tekstin Bhagavad Gitan henkisestä taustasta Antroposofisen seuran suomalaisille ja ulkomaisille jäsenille.[6]

Steinerin ajatukset saivat vastakaikua aluksi Suomen Teosofisen seuran puitteissa. Kun Antroposofinen seura perustettiin vuonna 1913, siihen siirtyi myös suomalaisia teosofeja. Myöhemmin vuonna 1923 perustettiin Suomen Antroposofisen seuran edeltäjä. Suomessa aatetta ovat vieneet eteenpäin muun muassa kirjailija Kersti Bergroth ja filosofian emeritusprofessori Reijo Wilenius. Hän on muokannut Steinerin ajatuksia ja lisännyt niihin esimerkiksi J. V. Snellmanin ajatuksia. Wilenius on myös suomentanut paljon Steinerin saksankielistä tekstiä ja tarkistanut vanhoja suomennoksia.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettuja esitelmäsarjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antroposofinen yhteisönmuodostus 1991
  • Henkisen tiedon asteet 1992
  • Ihminen elävän hengen kuvana. Kristus ja vastustavat voimat 1991
  • Apokalypsi. Johanneksen ilmestys 1990
  • Bhagavad Gitan henkistä taustaa. Yhdeksän esitelmää Helsingissä 28.5.-5.6.1913. 1979
  • Esoteerinen kristinusko 1993
  • Genesis. Raamatun luomiskertomuksen salaisuuksia. 1995
  • Goethe uuden estetiikan isänä 1984
  • Ihmisen henkinen yhteys maailmankaikkeuteen 1972
  • Ihmisen kehityksen ymmärtäminen 1993
  • Ihmisen yhteys luontoon ja kosmokseen 1989
  • Jeesuksesta Kristukseen 1989
  • Joulupäivät 1923–1924. Yleisen antroposofisen seuran perustaminen. 1989
  • Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana. 2003
  • Kohtalon yhteyksiä I. Kohtalon voimien muodostuminen. Yksittäisen ihmiskohtalon määräytyminen. 1994
  • Kuoleman ja uuden syntymän välillä 1991
  • Luonnonkuntien ja taivaankappaleiden henkiset olennot. Esitelmäsarja Helsingissä 3.-14.4.1912. 1987
  • Maailma, maa ja ihminen 1991
  • Maailmojen muistista 1990
  • Makrokosmos ja mikrokosmos 1992
  • Miten henkinen koulutus vaikuttaa ihmisluontoon 1987
  • Opettamisen taito – Steinerkoulun opetusmenetelmiä. 1996
  • Sosiaalinen ymmärtäminen, ajatuksen vapaus ja hengentieto – nykyajan sielullisen ahdingon voittamisesta 1989
  • Suomi ja Kalevala. Ihmisen yhteys luonnonhenkisyyteen. 1990
  • Tietoisuuden kehitystie. Antroposofia ajan vaatimuksena. 1995
  • Yleinen ihmisoppi. 1989

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vapauden filosofia: Modernin maailmankatsomuksen luonnos. (Die Philosophie der Freiheit: Grundzüge einer modernen Weltanschauung, 1894.) Suomentanut Reijo Wilenius. 3. painos (1. painos: Gummerus, 1973). Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 1985. ISBN 951-9443-53-3.
  • Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin: Rudolf Steiner. (Die Geheimwissenschaft im Umriss, 1909.) Suomentanut Maire Olkkonen. Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 2001. ISBN 951-8927-83-9.
  • Henkisen tiedon tie. (Wie erlangt man Erkenntnisse der höheren Welten?, 1919.) Suomentaneet Katri Sorma ja Reijo Wilenius. 8. painos (1. painos 1977). Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 2013. ISBN 978-952-5507-52-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://wn.rsarchive.org/Books/GA008/English/RPC1961/GA008_sketch.html Steiner kastettiin Kraljevicissa Pyhän Mikaelin kirkossa nykyisessä Kroatiassa ja hänen nimensä kirjoitettiin latinaksi "Rudolfus Josephus Laurentius Steiner."
  2. Molt, Emil: "Emil Molt and the Beginnins of the Waldorf School Movement: Sketches from an Autobiography", s. 114. Floris Books, Edinburgh 1991
  3. Placzek, Adolf K.(toim.): "Macmillan Encyclopedia of Architects", s. 123–127. The Free Press, New York, 1982
  4. : Klingborg, Arne: "The Arts in Life", s. 50–51. Teoksessa Davy, John (toim.): Work Arising from the Life of Rudolf Steiner, s. 40–60. Rudolf Steiner Press, London, 1975
  5. Snellman-korkeakoulun sivut
  6. Esa Ristilä teoksen "Rudolf Steiner Suomessa 1912 ja 1913 – esitelmiä, puheita ja vastauksia kysymyksiin" esipuheessa. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2003

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hemleben, Johannes: Rudolf Steiner. (Rudolf Steiner, 1963.) Suomentanut Jukka Pajukangas. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14982-9.
  • Hiltunen, Paavo: Mitä Rudolf Steiner todella opetti. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16650-2.
  • Paalasmaa, Jarno: Rudolf Steiner ja steinerpedagogiikka. Teoksessa Paalasmaa, Jarno (toim.): Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Jyväskylä: PS-kustannus, 2011. ISBN 978-952-451-515-3.
  • Turunen, Kari E.: Rudolf Steinerin kehitys ja ajattelu: Filosofis-psykologinen tutkimus. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Arator, 1990. ISBN 951-96057-7-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Goetheanum.